Älä lokeroidu

Olen aina ollut sitä mieltä että liika fanaattisuus missään asiassa ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Multa on monesti kysytty olenko klassinen ratsastaja, vaiko kilpakouluratsastaja, vaiko "tavallinen" kouluratsastaja (mikä se edes on? ) jne. Aina sanon, etten ole "mikään ratsastaja".

Jos nyt pitäisi nimetä itsensä, niin haluaisin tietenkin että puhuisin itsestäni "kilpakouluratsastajana", mutten viittaa tällä mihinkään tyylisuuntaan. 

Mielestäni jos sulkee silmänsä kaikelta muulta, mikä on sen oman alueen ulkopuolella, se rajoittaa liikaa oppimista. Yritän jatkuvasti haalia tietoa joka puolelta, eniten ehkä internetistä, koska se on ilmaista, mutta tarkoitan tällä sitä, että luen niin klassisen koulukunnan kuin kilpakouluratsastajien vinkkejä ja oppeja. 

Poimin sieltä täältä parhaaksi kokemani vinkit ja opit. Testaan niitä, totean sitten itse onko niistä hyötyä omasta mielestäni vai ei. Haluan olla avoin. 

Se on suoraan sanottuna rajoittunutta jos heti blokkaa kaiken inforamaation mikä tulee "vastustajan" suusta. Siellä voi oikeasti olla joku tosi hyvä treenivinkki, joka auttaisi juuri sinua itseäsi tietyn ongelman kanssa. Jos sen torjuu vain siksi, että "se ei kuulu minun koulukuntaani", niin selvä. 

Koko ajan mietin etten saa lokeroitua. En halua leimata itseäni minkään tietyn lahkon piiriin. Mieluummin olen "joka paikan höylä", joka ottaa oppia parhailta. Edustivat he sitten mitä tahansa koulukuntaa. 

Pitää vain muistaa muodostaa omassa päässä ne mielipiteet mitkä asiat ottaa vastaan ja mitkä torjuu sanoen "tämä ei sovi meille". 

No jos tähän internetin ja kirjallisuuden maailmaan menee, niin  vinkkejä on tullut luettua/kuunneltua niin Carl Hesteriltä, Ingrid Klimkeltä, Charlotte Dujardinilta, Uta Gräffilta, Kyralta, Eversti Cardelta, Lisa Wilcoxilta, Patrik Kitteliltä... Eli suoraan sanottuna niin vain menee britit, jenkit, saksalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja jenkit sekaisin. Aivan sama. 

Hyvä vinkki on aina hyvä vinkki, vaikka se tulisi naapurin tytön suusta. Se pitää vain oppia itse tunnistamaan. Miettikää kuinka nykypäivänä on helppoa "päästä oppimaan maailmanhuipuilta". Vaikka joka päivä. 

Viimeksi kun Hansulla ratsastelin, mietin  Carl Hesterin paria vinkkiä. Aina sinne kentän laidalle ei tarvitse edes ketään huutelemaan jos mielessä on muutamat hyvät treenivinkit. Itseasiassa parasta on se kun olet juuri lukenut/nähnyt/kuullut jonkun gurun työskentelystä, palat halusta lähteä heti tallille testaamaan niitä. Aika usein ratsastus sujuukin tällöin todella hyvin kun on tuoreessa muistissa gurun vinkit. Niitä vinkkejä voi hyvinkin hokea itselleen päässä, tai vaikka ääneen, jos sillä saa tehokkuutta ja ajatusta treeniin.

Hansu on nyt oppinut kauhean kivasti jo kokoamaan laukassakin, mutta helposti se jää liian paikalleen. Olevinaan kokoaa mutta äkkiä huomaatkin että nyt ollaan liian syvällä suossa ja hevonen ei pääse enää tästä asennosta pois. Itseasiassa ei vain Hansu, Hertta myös! Näiden yli-yrittävien kympinoppilaiden ongelma. Laukassa Hansun kanssa mietin viimeksikin Carlin vinkkiä numero 4. (4 In canter always ride forward – imagine there’s a big jump at the end of the long side that you’re going to take on!) ja kas kummaa, laukka kasvaa ja pääsen loppujen lopuksi tekemään hyviä siirtymiä laukan sisällä pienin avuin, ilman liikaa jarruttamista tai vastapainoksi isoa ryntäystä eteen. Riittakin aina jaksaa sanoa että "laukka on iloinen askellaji"! Siinä täytyy olla tarpeeksi GO:ta, eikä koottu laukka ole nysväämistä paikallaan. Toisin sanottuna "rapulaukka" ei ole koottulaukka.

Toisekseen, yksi parhaista treeneistä Hansulla ja Hertalla koskaan kokoamisen ja isomman paremman ravin esittämiseen on ollut siirtymät askellajien välillä. Kappas, myös Hesterin herra on tämän jakanut kaikille kohdassa 14. (14 Lots of transitions between canter and trot will help to improve the trot by getting him to carry more weight on his back end.)

Perjantaina Hansu oli sellaisella töhöttäjä päällä. Kauheasti tekemässä ja reagoi pieneenkin jalan heilautukseen vähän turhan teatraalisesti. Tein laukkapohkeenväistöä jotta sain Hansun hyväksymään jalkaa myös laukassa. Tämä auttoi mm. vastalaukkaan, koska nyt Hansu hirveästi yrittää tarjota laukanvaihtoja. Ei laukanvaihtoa saa tulla kesken vastalaukan, jos ratsastaja ei sitä pyydä. Ratsastajan täytyy saada käyttää jalkoja ilman että pienestäkin varpaan liikautuksesta hevonen vaihtaa. Taas oli Hester oikeassa kohdassa 20. ( 20 Use leg-yield in canter to make your horse more aware of your legs. ) Pohkeenväistö laukassa antaa tosi paljon työkaluja hevosen kropan hallintaan. Tuntuu että hevonen tulee muovailuvahaksi, pystyt muokkaamaan siitä mitä vaan. Yhtäkkiä Hansu antaa koskea molemmilla jaloilla, eikä pullaa pohjetta vastaan.

Kohta nro 23. on auttanut todella paljon Hansun ravin kanssa. Se on nyt oppinut ravaamaan ihan eri tavalla kuin ennen, ja iso apu on Bastoksen valmennuksista joissa Hansun omistaja käy ahkeraan. Niissäk valmennuksissa on tullut tätäkin vinkkiä tehtyä. Heti kun Hansu oppi baby-passagea (jonka oppimiseen auttoi siirtymät laukasta raviin ja takaisin), sitä pystyi hyödyntämään myös ravin kasvattamiseen. (23 A good trot is all about suspension. When our horses are strong enough, we teach passage and use it to get suspension in the trot. We rise while doing this exercise, as it makes it easier for the horse and encourages lift. From passage, we take the trot forward until he realises that he needs to keep the suspension that he had in passage. If he loses the suspension, we halt, ask for passage and then try it again until he maintains the suspension in trot.)

Käytän postauksen kuviin uunituoreita kuvia Hansupetteristä, jotka Taru Arola kävi ottamassa meistä viime perjantaina 12.5 :)

Vaikka aurinko paistoi, niin todellisuudessa tuolloin taisi olla +5 lämmintä... Enpä muista koska olisin toukokuussa joutunut ratsastamaan kaksi takkia päällekkäin...

Vastalaukasta ponnistus menevämpään vastalaukkaan. Täytyy päästä käyttämään pohkeita ja leikkimään niillä, ilman että Hansu tarjoaisi vaihtoa. 

Ja vastalaukkaa enemmän eteen. Siirtymiä vastalaukassa siis hitaamman ja etenevämmän laukan välillä!

Hansun harjoitusravissa on nykyään mukava istua.
Hansun korvat on muuten hyvä merkki siitä onko se rentona vai ei. :D Jos sen korvat sojottaa kokoajan eteenpäin, on se usein "oriskanneri" päällä, huomio on silloin jossain ihan muualla kuin ratsastajassa. Sitten kun Hansu rupeaa rentoutumaan, niin sen korvat kirjaimellisesti hölskyy ja lerpattaa sivuilla ravin tahdissa... :D 

Ja sitten ravia välillä alas istuen. Tärkeintä on ettei ravi muuttuisi mihinkään vaikka istuu alas tai keventää. Toki jos hevonen ei ole valmis että ratsastaja istuu alas, voi ravi kärsiä. Parempi silloin keventää.

Tein Hansun kanssa myös siirtymiä ravin sisällä. Istun välillä alas, ja sitten nousen välillä keventämään ja pyydän enemmän eteen, niinkuin tässä, ajatuksena ettei ravi vahingossakaan jäisi liian hitaaksi tai taakse.
Ps. Ja korvat taas lepattaa... :D

Hansupetteri on saanut kyllä tosi paljon voimaa. Näkee jo tästä kuvasta. Tämä oli yksi ehdoton suosikkini tämän päivän kuvista!  

Hansun ehdoton vahvuus, hyvät takajalat! 

Hyvältä näyttää Hansu tämän hetken tuoreimmista kuvistakin katsottuna. Jos vaikka vertailun vuoksi laittaa ensimmäisiä kuvia tähän alle.

Toki kuviin omaa kontrastia tuo Hansun hoikkuus, se oli kuitenkin vasta tullut Suomeen pitkän matkan.

Mutta voidaan olla omistajan kanssa tyytyväisiä tämän hetken tilanteeseen ja vuoden edistymiseen.

Pakko myöntää että ratsuharja sopii Hansupetterille paljon paremmin nyt kun näitä kuvia vertaa! :D

Noista nettivinkeistä mitä selailen, haluan jakaa vielä Kyralta pari vinkkiä. Olin jo melkein unohtanut tämän Dressage Today lehden tekemän kirjoituksen Kyrasta. Olen tämän jo aikoja sitten lukenut, mutta poimin niistäkin ne muutamat jotka kolahtaa mulle.

1. A good rider lives on the small number of good steps and he builds on them. He forgets about the bad things. Inexperienced riders think mostly about the bad things.
Ihan ensinnäkin sääntö numero yksi, jonka jokaisen ratsastajan tulisi huomioida. Oikeasti positiivinen ajattelu on tärkeää. Eräs hyvä ystäväni (terkkuja ;) ) oli tosi hankala tsempattava. Vaikka hän olisi jonain päivänä onnistunut todella hyvin jossain ratsastukseen liittyvässä asiassa, seuraavana päivänä sattunut pieni takapakki ottaa niin isoa roolia, ettei hän kykene ajattelemaan mitään positiivista sen jälkeen. Hän huomasi vain ne huonot asiat ja soimasi itseään niistä. Sanoinkin hälle, että "Aina kun onnistut ja otat yhden askeleen eteenpäin kehityksessä, seuraavasta epäonnistumisesta otat 5 askelta taaksepäin". Tämä on todella vaikeaa jos vain keskittyy niihin huonoihin asioihin. Virheet pitää myöntää ja niitä pitää miettiä jotta ne voi korjata, mutta ei niitä saa vatvoa!

2. There are many roads to the top of the mountain, but the view is the same from the top.
Tämä itseasiassa viittaa hyvinkin paljon postauksen otsikkoon ja alkuun "eri koulukunnista".

11. When you train at home, do one thing at a time-pirouette one day and half pass another, so you have time to do each thing with quality. You might choose canter work on one day and trot work on another.
Tätä Hertan kanssa noudatin. Yhtenä päivänä piruetteja, toisena ravissa sulkuja ja siirtymisiä passagen välillä. Toki tämä korostuu ehkä eniten sitten siinä St. Georges tasolla ja siitä ylöspäin. Se vaihe kun päästään hienosäätämään.

12. Using the Fillis method of holding the reins of a double bridle, you take the bridoon as if you were driving. It will make the muscles of the lower arm soft and it is easier to use each bit separately.
Ohjasote Fillis. Ihan paras kun työskentelet kankisuitsituksella. Pääset oikeasti todellakin hienosäätämään ja työskentelemään herkästi sillä kuolaimella millä haluat.

13. Horse-and rider-combinations are a bit like a marriage. You have to find the horse you can work with. I like energetic, hot horses for myself.
Kyllä, aviopari. Mä en osaa alkuunkaan ratsastaa jäykkiä tai vähän hitaampia hevosia. Ihan jo sillä että kunto loppuu! Tykkään herkemmistä hevosista ja kevyistä jotka liikkuvat itse. Muttan en kuitenkaan sovi kaikista vauhdikkaimmille tai spookyille. Niiden kanssa täytyy olla nopea, enkä ole ihan varma olenko tarpeeksi nopea. Kuitenkin tiedän monia ihmisiä jotka tykkäävät ihan erilaisista hevosista kuin minä. Ja sehän on vain hyvä asia.

19. Every time the rider uses a hand or a leg aid, the horse must respond. Even a bad response is better than no response at all.
Mitäpä tähän lisäämään. Muuten yhtälö ei toimi.

Tuttuja lauseita?
Itseasiassa monesti huomaa että vuosien varrella nämä vinkit ei muutu mihinkään, ne vain nousee välillä uudelleen esiin, ja sitten tuntuu taas niin viisaalta kun ne kuulee... "Miksei kukaan ole tätä ennen kertonut?" :D
Kaivelkaa sitä nettiä ja etsikää tietoa sieltä. Se on usein täysin ilmaista, ja jo hyvin ajateltu ja omaksuttu juttu on jo puoliksi tehty... ;)
Ihan sama mistä niitä (hyviä) vinkkejä ja ajatuksia saa, kunhan niitä saa jostain ja saa sitä myöten lisää työkaluja omaan työkalupakkiin!

24.

 If you always do what you always did, you'll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing.

- Kyra K.