Kootussa Ravissa

28. maaliskuuta 2017

Treenejä

Hertan kanssa ollaan palailtu varovaisesti takaisin treeniin. Alku oli taas hankalaa, sillä H ei ole kävelylomien jälkeen mikään maailman rauhallisin. Hertta kyllä hoitaa kävelyloamt kunnialla kotiin, ei riehu, mutta sitten kun tuleekin ekaa kertaa lupa "noniin, mitäs jos vaikka vähän ravattaisin?" niin vastaus on "KYLLÄ! MENNÄÄN SAMANTIEN LAUKKAA"!

Tarun ottama kuva tammikuulta. Hertasta ei nyt ole uusia kuvia :(

Nyt olen siis viikon ajan tehnyt Hertan kanssa perustyötä. Kaikki askellajit läpi, paljon taivutteluja, avoa ja sulkua. Muutamia vaihtoja ja paljon vastalaukkaa. Hertta on päivä päivältä tuntunut paremmalta. Jännä että tuon ikäinen hevonen ei mene lomasta jäykäksi, mutta kyllä mä huomaan että se "taantuu". Tarkoitan että vaikka lihakset se säilytti, niin meno on taas vähän etupainoista. Se kyllä menee ihan korrektisti, mutta ei ole niin viritettynä. Siirtymät eivät ole niin pehmeitä ja tosiaan Hertan rakenne pääsee oikeuksiinsa, eli etupainoiseen asentoon kun sitä ei jumppaa päivittäin ylös.
Eilen valmentaja pikaisesti vilkaisi vähän menoa, ei siis ollut valmennusta ja hän sanoi että hänen mielestään Hertta liikkuu hyvin, mutta tosiaan on taas sellainen "Hertta-etupainoinen". Onneksi tämä on vain ratsastuksellinen asia. Nyt vain aletaan hinaamaan sitä nenää ylös sieltä mäyräkoiramenosta. :)
Jos Herttaa ei jumppaa säännöllisesti "oikeinpäin", se kyllä muuntautuu siihen omaan kroppaansa hyvin. Siis tarkoitan että se ei kyllä etuosaansa nostele vapaana ollessaan, toisaalta, enpä minäkään sohvalla etureppua nostele... Lenkillä ehkä ;)
Tuon ikäisellä hevosella ainut mikä sen pitää vielä muotissaan on ratsastus, sitä ei voi korostaa liikaa kuinka tärkeää vanhan hevosen liikutus on. Ikä on vain numeroita, mutta niitä numeroita voi "muokata" ratsastuksella. Pahinta yleensä on hevosen eläköittäminen niin että se jätetään kokonaan liikuttamatta ja annetaan vain olla. Edes pieni hölkkä ei ole kenellekkään pahasta!


No mutta sitten myös Hansun treeneihin.

Kaikki kuvat taas Taru Arolan ottamia! 

Hansun liikkumisessa on tosiaan tapahtunut tosi paljon verrattuna vaikka puolen vuoden takaiseen. Toki päivät vaihtelee ja välillä on vaikeampaa, mutta kun Hansun saa rennoksi, niin se osaa oikeasti ravata aika kivasti! Jos Hansu jännittyy niin se menee niin lukkoon selästään ja kipittää, mutta kun oikeasti saat sen niskastaan ja selästä rennoksi, niin askeleeseen tulee tosi paljon joustoa ja ilmaa. Toki tämähän on ihan loogista...
Olen tehnyt aina Hansun kanssa nyt niin kuin Bastoksen valmennuksessa tehtiin. Aloitan sillä että taivuttelen reilusti kaikki askellajit läpi, ja vaadin että Hansu taipuu rehellisesti molemmissa kierroksissa. Välillä huomaan näitä orijuttuja, eli jos Hansu haluaa vahtia jotain niin se tosiaan yrittää vahtia ja ei päästä irti niskastaan. Oriniska osaa olla vahva! Nyt olen ollut yksiselitteisen "tympeä" tämän asian kanssa, eli töissä ollaan töissä ja silloin ei vahdita. Tosi nopsaan Hansu asettuukin kun vain aloittaa selvillä sävelillä. Ensin taivuttelen käynnissä, sitten ravissa, lopuksi laukassa. Tämän jälkeen voikin tehdä eri asioita, koska Hansu keskittyy. Nyt olen keskittynyt siihen, että Hansun täytyy reagoida jalasta nopeasti eteen pyydettäessä. Se on nyt oppinut passagemaisia askelia, mikä auttaa hyvin ravissa etuosan nostoon, mutta siihen ei missään nimessä saa jäädä leijumaan, vaan jos pyydän jalalla eteen, niin sitten täytyy lähteä eteen. Jos passagemaiseen raviin ja pohkeen taakse piiloon, niin sieltä on todella tuskaa yrittää saada hevosta ulos... Been there, done that. Hertta opetti.
Hansulla on niin aktiiviset ja nopeat takajalat että se on välillä muodostunut hankalaksi sen hallita niitä. Hansu istuu ihan mielettömän helposti takaa, mutta sitten se onkin "pulassa" kun ei ole voimaa ponnistaa eteen. Sitten se ponnistaa liikaa vain ylöspäin takasillaan. Tämäkin on onneksi vain voimailu kysymys. Hienoa että Hansulla on tosi hienot takajalat, mutta vanhemmiten ja treenin myötä se oppii vielä hallitsemaan ne! Suorat takajalat ovat siinä mielessä helpommat, koska ne eivät mene yleenäs liian "istumaan", niitä on helpompi hallita. Toki en lian suoria takajalkoja halua (niinkuin Hertalla vähän on) sillä kyllä tuo kokoaminen tuntuu niin erilaiselta ja pehmeältä hevosella jossa on enemmän saranaa takasissa. Vaatii vaan enemmän aikaa jotta pääsee hallitsemaan niitä täydellisesti.


Tässä vielä Tarun ottamia kuvia viime perjantain treeneistä Hansun kanssa. :)

Menen aina niin kauan kevyttä ravia kunnes tunnen että liike menee selän läpi. En yritä väkisin istua harjoitusraviin. Nuorten kanssa aina tunnustelen missä kohtaa tuntuu siltä että voisi istua alas. Ajattelen sen niin, että en "pakota" hevosta ottamaan minua harjoitusravissa vastaan, vaan odotan että hevonen on valmis ottamaan alas istumisen vastaan. Tosin, eipä siellä istu erkkikään jos selkä ei toimi...

Mikäs tässä kevennellessä. Ja oispa peilit... ;)
Istun alas harjoitusraviin kun tunnen että selkä pysyy mukana ja kantovoima säilyy.


Aikamoinen ponnistus Hansulla! Vaikka se ei vielä ole kauhean voimakas, niin alkaa jo näkyä pätkiä millaista liike-energiaa sieltä irtoaa! Vanhempana tästä tulee vamrasti tosi näyttävä!

Välillä otan kevyttä laukkaa eteenpäin, jotta ajatus tosiaan säilyy eteen.

Kauniisti Hans sopii Raken maneesin väreihin ;)


Taiteellinen kuva! 

Silmät kiinni, niin helppoa ;)

Lopuksi kevyttä ravia ja Hansu niin tyytyväisen letkeä!


19. maaliskuuta 2017

Kevät on täällä...

... sillä Hertta sekoilee jälleen! :D
Joka vuotinen kevätryntäys on alkanut. Meinaa siis sitä että tuo Mummo on ihan mahdoton. Olen sillä 10 vuotta mennyt, ja joka syksy ja kevät alkaa tämä sama yli-energisyys. Johtuukohan se syksyllä viilenevistä ilmoista, ja sitten keväällä taas lisääntyvä aurinko tuo innokkuutta?

Taiteilin eräänä iltana maneesissa auringonlaskussa ;)
Hertalla on nyt Hartogin 25 kilon heinäpuriste karsinassa mitä se voi järsiä ruokintojen välissä. H saa 4 kertaa päivässä reilusti heinää, mutta tuossa on varuiksi jos nälkä yllättää. Nyt kun tänä talvena ei saatu olkea talliin, niin ei ole Hertalla ollut mussutettavaa niin hommasin tämän!


Toki tähän varmasti edesauttaa se että Hertalla oli joka keväinen keväthuolto Vermossa. Siitä otettiin taas uudet rtg-kuvat jaloista jotta niitä voi verrata aina edellisvuoteen muutoksien osalta. Säämmöllisillä kuvilla pysyy helposti mukana mahdollisissa muutoksissa eikä tule "yllätyksiä". Samalla myös ultrattiin toinen takajalka, sillä se turvotteli mystisesti tuossa liukkaiden aikaan muutama viikko sitten. Kotona eläinlääkärikin sitä katsoi, ja totesi että kannattaisi käydä klinikalla tutkimassa ettei vaan ole liukastunut tarhassa. No onneksi tuskin näin on käynyt, vaan kyseessä oli ikäänkuin jännetuppitulehdus. Hertalla on takaa aika vennot vuohiset ja ei ikä tietenkään auta asiaa. Rtg-kuvat olivat puhtaat eikä mitään muutoksia edelliskevääseen ole tullut. Huvittavaa että 19 vuotiaalla hevosella on kuulemma nivelpinnat kuin varsalla... Ultraäänikuvissa selvisi se mystinen turvotus ja onneksi hoitona oli helppo kortisonipiikki ja atropiinia piikitettiin myös jännetuppeen. Eläinlääkäri jaksaa aina ihmetellä miten Hertta vasta myöhemmällä iällä saa ensimmäiset kortisonit, kun yleensä kisahevosilla niitä saa jo aiemmin. Tosin Hertta oli nuorempana kevyemmällä käytöllä ja teki varsoja, sai siis kasvaa rauhassa. Varmasti auttanut asiaa kestävyyteen näin myöhemmälle iälle, kun kilometrejä ei käytetty nuorena. Turvotus jalasta hävisi heti seuraavana päivänä ja Hertta sai kahden viikon kävelyloman. Nyt on kävelyloma päättynyt ja olen tosiaan vähän ravaillut ja laukkailut, ja meno on kuin 3 vuotiaalla ratsastaisi ekaa kertaa. Hertta se vaan jaksaa! 
Nyt on kyllä niin vaikeaa, sillä kävelyllä energiaa nousee päähän kun ei muuten saa olla liikenteessä. Tarhassakin on niiiiin jäiset pohjat nyt että ei vanha ja viisas hevonen onneksi nyt siellä riehukaan.

Odotan niin innolla että meidän kenttä sulaa! Arvatkaa vaan kuka pääsee sinne rallittelemaan heti kun säät sallii... ;) Täytyy pyytää kameramiehet mukaan, voi olla taas aika hauskaa Hertalla. Olen ennenkin laittanut Hertan kenttärallittelua tänne. Tässä viime kesän tyylinäytteitä...

Henkilön Noora Peltola (@noorapel) jakama julkaisu


Kai ne lukuisat avo ja sulkuTAIVUTUKSET nimenomaan pitää notkeana hevosen...
 Kulutin tänään yhtäkkisen vapaapäiväni äkkiä käymällä tallilla, jonka jälkeen mietin kotona ensin että "onneksi on vapaata, voin olla kerrankin kotona enkä tien päällä" mutta arvatkaa vaan mikä tylsyys kun pääsee kotiin ja istuu siellä yksin. Toki aina löytyisi siivottavaa, mutta osaan keksiä kaikkea muuta. Asun aika lähellä Ratsastuskeskus Ainoa ja siellä olikin tänään 3-tason kisat ja Pyhä Yrjö luokka oli juuri alkanut joten päätinpä lähteä kisaturistiksi! 
Outoa kun kerrankin oli aikaa istua ja katsella muiden suorituksia rauhassa, eikä oma suoritus jännittänyt tai mietityttänyt tai suututtanut (riippuen pitkälti siitä miten meni... ;) ) takaraivossa.
Outoja nämä tällaiset vapaapäivät, mutta ihan kivoja.
Outoja myös tällaiset tyhjänpäiväiset ei-mitään-asiaa-postaukset, mutta tekipähän mieli kirjoittaa... :D


15. maaliskuuta 2017

Hansun kanssa valmennuksessa

Pitkästä aikaa olin Hansun kanssa itse valmennuksessa. Paikkana oli Nevas, jossa Bastos oli pitämässä valmennuksia koko viikonlopun. Olin itse Hertan kanssa viime heinäkuussa hänen valmennuksessaan, ja silloin sain ihan sikana irti sellaista liikettä Hertasta, mitä en aiemmin ollut saanut. Koin todellakin ahaa-elämyksen sen liikkumisen suhteen.

Hansun kanssa keskityttiin ihan vain perustyöskentelyyn. Hansu oli vähän häsläävällä tuulella. Ei tehnyt mitään tuhmuuksia ja käyttäytyi hyvin, mutta tänään oli tosi vaikeaa keskittyä. Se olisi niin mielellään vaan katsellut mitä ympärillä tapahtuu. Vaikeinta oli maneesin pääty jossa oli ulko-ovi kokonaan auki ja Hansuhan katseli mielellään vaan kavereita vilahtelemassa tarhoissa. Tarhassa hevoset riehuivat ja ilakoivat, ei ainakaan auttanut yhtään tätä keskittymisasiaa, mutta hyvää treeniähän tuo ;) Ehkä vähän mun moka, sillä tulin verryttelemään maneesin vasta noin 20 minuuttia ennen valmennusta. Hansun kanssa pitäisi olla jo pyörimässä ainakin 30 minuuttia ennen, sillä sen täytyy antaa rauhassa katsella. Ei se ole jännittynyt tai pelokas, mutta sillä on selvä ero keskittymisen suhteen, jos se on saanut rauhassa katsoa tilukset. Tietää Herra että minkä tontin valtias hän sillä hetkellä on... ;)
Ikinä ei kisoissa kyllä tämän kanssa riitä mikään 20 minuutin pikaverkka, vaan pitkä ja rauhallinen verkka on avainasemassa. 

Kaikki kuvat Taru Arolan käsialaa!
Alkuraveja 
Lähdettiin heti työskentelemään ympyrällä ravissa ja keskittymistä hakemaan.

Sulkua voltilla käynnissä. Tarkkana ettei tosissaan Hansu saa kaatua oikean lavan päälle vaan sen täytyy nostaa se ylös oikeassa kierroksessa
Tässä vähän sitä Hansun kuikuilua. Se on aikamoinen käärme! Vaikka tehdään ymyprällä sulkua, niin silti keskittyminen ja asetus on ulos ulko-ovelle päin missä kaverit riehuu tarhassa! :D Silloin niska nousee ja asetukset eivät mene läpi, vaikka sillä onkin näennäisesti niska nyökyssä. Vahvempi hevonen tuossa vaiheessa nykäisisi pään ylös ja katsoisi juuri sinne mihin huvittaa.
Keskityttiin koko tunti siihen, että Hansun tulee olla rehellisesti pyöreä, kantaa selkänsä ylhäällä, eikä se saa nostaa niskaa niin ylös että se selkä painuu taas alas. Paulo sanoikin että lusitanot ovat tässä mestareita. Ne ovat mukamas pyöreitä, mutta todellisuudessa kaukana siitä. Vaatii silmää erottaa onko se hevonen rehellisesti säkä ylhäällä, vai ei. Puoliverisillä tämän näkee helpommin, mutta lusitanot ovat niin kompakteja ja "kokoavat" luonnostaan, mutta siellä takana on silti ihan samat ongelmat kuin muillakin hevosilla. Eli oikeasti selkä ylös, niska alas. Enkös ole nämä kaikki vuoden Hertan kanssa tätä toitottanut..? ;)
Hertta on vähän samantapainen niskansa kanssa. Sekin osaa kyllä killiä niska ylhäällä mutta ei se ole se mitä haetaan. Hansu tietenkin parempi rakenteisena osaa peittää sen, ja onhan sillä jo vähän orikaulaakin. Hertta taas on aina ollut sellainen ruippakaula, ja varsinkin kun sen kaula on kiinnittynyt niin alas, tuo se lisää haasteita etuosan nostoon.
Kyllä mäkin tunnen selkään koska se selkä on ylhäällä ja hevonen kantaa, sillä ero on niin iso. Se ei vain aina ole niin helposti tehty kuin sanottu.
Koko tunti tosiaan tehtiin avoja ja sulkuja niin suoralla kuin ympyrällä, ja käänsimme paljon voltteja ja ympyröitä. Hansun tulee taipua liikkeen suuntaan. Oikea kierros on nyt hankalempi, sillä Hansu mielellään vähän nojaa oikeaan ohjaan ja kaatuu oikean etujalan päälle. Vasen kierros sujui paremmin.
Tämä tuntuu selkään epätasaisena tukeutumisena kuolaimeen, välillä liikaa ja välillä ei ollenkaan, sekä pohkeelle vastataan hitaasti. Tai jos vastataan, niin lähdetään kipittämään!

Hansu on nuoren ikänsä vuoksi vielä melko vaihteleva. Varsinkin tuo keskittymiskyky ja rentous vaihtelee tosi paljon päivästä riippuen. Joskus se on samantien rento ja kuulolla kun otat ohjat ekaa kertaa käteen, joskus sitten taas tekisi vaan mieli katsella kavereita ja lukea maneesin seinien mainoksia. Vähän lottoamista siinä mikä on herran päivän fiilis kun menee ratsastamaan. Viestitellään melkein aina päivän kuulumiset omistajan kanssa millainen Hansu oli ratsastaa, ja tulos voi vaihdella päivästä riippuen paljon! Edellisenä päivänä rauhallinen ja rento, seuraavana saattaakin olla sähköjänis maneesissa.
Hansun kanssa alkaa nyt löytymään sellainen hyvä viikkorytmi. Välillä pidempiä maastoilujaksoja, ja sitten taas välillä pidempiä työjaksoja. Hevosesta heti huomaa, jos jotain tehdään liikaa, oli se sitten liian pitkä maastoilupätkä tai liian pitkä työskentelypätkä. Hansu kyllä kertoo koska alkaa "kyllästyttää", siten aina tietää tarvitaanko enemmän maastoilua vai töitä, jotta saadaan meno tasaiseksi työntekoa ajatellen. Nyt kun hetken oli täällä E-Suomessakin hankia, niin omistaja kävi hanattamassa Hansun kanssa pellolla. Se jos joku teki tosi hyvää päälle! Menee muuten kuulemma lujaa... :D

Voisin opetella tuon keventämisen uudestaan. Ei aina tartte könöttää ;)
Riitta sanoisi tässä vaiheessa: "Jos katsot vielä tarkemmin siihen niskaan, niin sä näet että siinä lukee: Älä katso tähän!"


Tässä ajatuksena keskiravia ympyrällä, tosissaan ajatuksena takaa eteen ja ratsasta sitä eteen!

Näyttää väsyneeltä, ei se kyllä sitä ollut! :D

Hansu esitti loppua kohden tosi hyviä pätkiä ravissa ja laukassa. Oikeastaan avainsanat olivat taivutus ja eteen.
Eli ensin asetin reilusti sisälle voltilla. Sitten kun Hansu myötäsi ohjaan ja laski kivasti niskaansa rentoutuen ja alkoi nostamaan selkää, annoin pohkeita ja kannustin sitä ravaamaan/laukkaamaan eteenpäin. Aina tämä ei onnistunut ja alkoi kipitys, mutta ei muuta kuin uudestaan vaan. Sitten kun pääsin antamaan pohkeita ja ratsastamaan eteen ilman että tahti hävisi ja niska nousi, oli tunne tosi hyvä!
Paulo sanoikin, että ravissa voltissa asetan sisälle ja kun se asettuu, niin ratsastan "lisättyä ravia". Kun lähden pyytämään lisättyä ravia, ratsastan sitä enemmän. Olen ehkä vähän turhan varovainen... Kotona olen paljon jämptimpi Hansun kanssa, nyt taisin ujostella. Lisätyn ravin tai laukan ratsastaminen samalla kun teen tätä tehtävää aktivoi mua. Ratsastan silloin enemmän ja varsinkin niitä takajalkoja kun ajattelen lisäystä.
Hyvä harjoite, btw!

Paulo sanoikin, että on kiva kun ratsastan nätisti ja istun siististi, mutta jos olen liian passiivinen, sillä ei ole enää merkitystä. Pelkällä kauniilla istunnalla ei tee mitään. Täytyy olla aktiivinen ratsastaja. Mä olen ehkä vähän vieraskorea. En ole paljoa Hansulla vielä mennyt ja varsinkaan käynyt valmentautumassa, niin vähän ehkä "hissuttelen". En tiedä onko se joku alitajuntainen juttu, että luulen sen näyttävän paremmalta, jos ratsastan huomaamattomasti. En tarkoita että selässä pitäisi pistää tyrät rytkyen menemään, mutta siellä pitää tehdä töitä! Aina jos joku pyytää minua nousemaan hevosensa selkään ja antamaan neuvoja, niin olen paljon "ammattimaisempi" sen suhteen ja tiedän mitä teen. Mutta sitten kun menen gurun silmien eteen, kutistun jotenkin kasaan ja varon liikaa... olen aika ujo loppujenlopuksi.
Hertan kanssa olen tehnyt tätä niin pitkään että sen kanssa "otan paremmin ohjat omiin käsiini". Tämä on kai sitä itsevarmuutta. Hertan kanssa on myös tottunut sellaiseen "yliherkkä tamma - miten ratsastan sitä", että orin ratsastaminen on aina vähän eri asia. Hansukin on herkkä, mutta olen kyllä yllättynyt kuinka paljon se sietää asioita enemmän. Se ei ole niin teatraalinen ja siihen todellakin saa koskea. Ori antaa anteeksi enemmän, toisinkuin nämä kuningattaret! 
Ja hei, ei se Hansu siitä ainakaan huonommaksi muuttunut, kun rupesin oikeasti ratsastamaan ja yrittämään, jopa virheiden sattumisen uhalla... ;) 
Virheet voi aina korjata ja aina voi yrittää uudestaan.

10. maaliskuuta 2017

Parempaa tuntumaa kohti

Tuntuma taitaa olla tällä hetkellä se päivän sana. Sitä on kaikista helpon "arvostella". Ei tarvitse olla ratsastuksen spesialisti voidakseen arvioida onko nähty tuntuma hyvä vai huono, eli karkeasti sanottuna kova vai pehmeä. Onko se tasainen, epätasainen? Vakaa vai epävakaa? Näitä pystyy vielä kokematonkin silmä arvostelemaan, mutta kun aletaan katsomaan kokonaisuutta, väittäisin että "The Tuntuma" on muutakin kuin pelkkä kontakti suuhun.
On jo huomattavasti vaikeampaa erottaa onko ratsukon välinen tuntuma rehellinen vai ei.

Ai mitä tarkoitan rehellisellä tuntumalla?
Sitä että hevonen on se, joka hakee kohti tuntumaa, ja haluaa ottaa tuntuman vastaan.

Riitan kanssa treeneissä ollaan otettu sitä linjaa että ohja olisi lyhyt, mutta käsi olisi edempänä. Vähän ehkä luovun siitä oppikirjamaisesta 90 asteen kulmasta kyynärpäässä, ja jos työnnän kättä eteen, niin haluan että hevonen myös seuraa kättä eteen. Jos taas tuon kättä taaksepäin niin hevosen tulee seurata. Eli raamin venytys tai lyhennys konkreettisesti käden asentoa siirtämällä. 

Sanoisin että aina ratsastuksen aikana olisi hyvä testata onko hevonen oikeasti läpi ja tuntumalla. Eli onko se rehellinen tuntuma, ja onko se tuntuma ja peräänanto hevosesta lähtevä, vai onko se "pakotettu".
Mä hirveästi taputtelen hevosta kaulalle. Enkä vaan siksi että oikeasti haluaisin kehua, vaan siksi että silloin tulee päästettyä aina ohjasta pois. Ja miksi päästän ohjasta pois? No juuri siksi, että haluan testata säilyttääkö hevonen tahdin, tasapainon ja tuntuman. Muodon.
Käsi ei ikinä saa olla niin lukittunut, että se pitää hevosen siinä missä se sillä hetkellä kulkee. Jos hevonen kulkee kauniissa muodossa ja tasapainossa itseään kantaen, on ihan sama taputteletko vaikka joka toisella askeleella ja päästät ohjista. Hevonen kyllä pysyy juuri siinä tasapainossa ja kantaa itsensä jos se on oikeasti läpi, oli ratsastaja ohjien päässä pitämässä tai ei.
Jos taas aina kun taputuksen aikana hevonen nostaa päätään tai jännittyy, tai laskee liian syvälle muotonsa kanssa, tai millä tahansa keinoin se pyrkii pois peräänannosta heti kun "pito" loppuu, ei mitään rehellistä peräänantoa koskaan ollutkaan. Tätä olen itse saanut kuulla kaikki nämä vuoden valmennuksissa. Jos taputin, ja H jännittyis, poistui paikalta, nousi pois peräänannosta, mitä vaan, niin eipä se ikinä oikeasti läpi ollutkaan.
Kaikista paras tilanne on se, kun ratsastaja on saanut hevosen niin hyvin läpi, että hevonen kulkee hyvällä tuntumalla, voi ratsastaja lyhentää tai pidentää tuntumaa ja hevonen seuraa sitä kuin jousi.

Aina ratsastajan tulisi osata tuntea selkään onko hevonen oikeasti läpi vai ei, ja tämä on yksinkertaisin keino vaikka harjotella sitä tunnetta. Eli yksinkertaisesti mitä tapahtuu jos päästät ohjaa? Jos päästät vasemmasta tai oikeasta, tai vaikka molemmista? Mitä tapahtuu?

Olen tästä ennenkin sanonut, mutta sanonpa uudelleen. Ikinä käsi ei saisi toimia kuin suljettu ovi edessä. Hevosta ei saa pitää edestä kiinni, eli ratsastaa edestä taakse.
"Ride behind to the bit".
Tästä päästään takaisin siihen tuntumaan, eli hevosen tulisi itse hakea tuntumalle ja ottaa se vastaan. Ei niin että ratsastaja hakee hevosen tuntumalle, eli ratsastaa suoraan sanottuna kädellä.

Mä niin ihailen edelleen tätä Uta Gräffia, ja varsinkin hänen istuntaansa. Katsokaapa tätä tuntumaa ja ratsastajan käsien käyttöä.
(Videolla Uta Gräff esiintyy yhdessä Christopher Hessin klinikalla. Ihan tavallinen ruuna videon alussa, mutta ihan tavallisesta hevosesta saa aika makeen kun sen kouluttaa hyvin. Kaunista ratsastus on aina ilo katsella, ja silloin se itse kaunis ratsastus tekee ratsukosta ja hevosesta hienon, ei niinkään se hevosen "flashy" olemus itsessään. Kireää viulunkieltä joka liikkuu kuin satuolento ei ole niin mukavaa katsoa kuin tavallisempaa hevosta joka liikkuu kauniisti ja korrektisti pienemmillä liikkeillä.
Jos et jaksa katsoa videota, niin katso edes videon ihan lopussa oleva venytys ja lyhennys rautiaalla hevosella, ihan vain ohjaa päästämällä tai lyhentämällä. Hevonen todellakin seuraa kuolainta. Tähän kuin vain itsekin pääsisi!)



Tuntuma kertoo paljon siitä onko hevosen takajalat töissä vai ei. Mustavalkoisesti ajateltuna tuntuma ratsastajan käteen, joka tulee kuolaimesta ja hevosen suusta, on se tuntuma mikä lähtee takajaloista. Lähtee takajaloista, päättyy ratsastajan käteen. Ajattelen jälleen sanaa "raamit" (tästä olikin joskus aiemmin postaus), eli hevonen alkaa takajaloista, ja loppuu kuolaintuntumaan. Joskus sitä raamia kuuluu venyttää, joskus lyhentää. 
Hyvin yleinen ajattelutapa on, että mitä kevyempi hevonen on edestä kuolaimelle sen parempi. Ei se kuitenkaan ihan niinkään mene, itsekin näin aikanaan luulin kun Hertta roikkui tyhjänä kuolaimelle... Hevonen, joka on tyhjä edestä, on "tyhjä" myös takajaloista. Ei itseasiassa ole kovin mukavaa, jos hevonen on "tyhjä" sekä edestä että takaa. Ei oikein tiedä mitä siellä sitten pitäisi ratsastaa? 
Tuntumaa täytyy olla, mutta kuten sanoin, se täytyy lähteä hevosesta. Ratsastaja tarjoaa vaadittua tuntumaa ja "raamia" jossa hevosen tulisi liikkua, mutta hevosen täytyy itse hakea tuntumalle ja ottaa se vastaan. Jos tätä ei tapahdu, korjataan se liian usein vetämällä se hevonen sinne tuntumalle, vaikka ratkaisu olisi patistaa takajalkoja enemmän alle, kohti tuntumaa. 
Ei vedetä hevosta edestä kuolaintuntumalle, vaan ratsastetaan hevonen kohti sitä kuolaintuntumaa. 
Toki tämä nyt kuulostaa hienolta sanahelinältä jonka toteutus on taas toinen, mutta puoliksi ajateltu voisi olla jo puoliksi tehty ;)

Miten sitä tuntumaa saisi sitten parennettua ja ratsastettua hevosta siihen paremmin?
Mä itse tykkään väistättelevistä harjotteista. Tuntuu että kun liikkumiseen lisää sivuttaisliikkeitä, saan ikäänkuin "kaapattua" koko hevosen kropan mukaan liikkeeseen, ja hevonenkin haluaa ottaa kuolaimesta tukea. Sen jälkeen suorallakin hevonen on rehellisemmin läpi, kun sivuttaisliikkeillä on saanut hevosen neljä raajaa hallintaan.
Ainiin! Ja ne iki-ihanat siirtymiset... ;)

Ja kun tämä ei olea niin helppoa, niin kyllä sitä itsekin tulee sorruttua vetokilpailuun varsinkin kun tulee joku ongelmatilanne. Inhoan sitä tunnetta. Eipä kukaan meistä ole autuas, ehkä tärkeintä on kuitenkin tiedostaa asia ja yrittää korjata tilanne.