Kootussa Ravissa

3. elokuuta 2017

Super Hansu-Petteri!

Menee nyt ehkä vähän toistamiseksi, mutta musta nyt alkaa tuntua siltä että pitkästä aikaa Hertan jälkeen alkaa tosissaan asiat lutviutua ja olen löytänyt Hansun kanssa ihan uuden vaihteen. Arki Hansun kanssa on alkanut muodostumaan ja tuntuu että olen päässyt työstämään sitä hyvin ja mikä parasta, se tuottaa nyt tulosta. Alan päästä käsiksi siihen. Pitkään kuitenkin Hertan jälkeen tässä vain oltiin ja mentiin, enpä sen kummemmin tuntenut mitään, mutta nyt alkaa olla taas sitä tekemisen meininkiä että tahdon ja pääsen tallille tekemään töitä ja ennenkaikkea on alkanut taas "suunnitteleminen" kiinnostamaan täysillä.

Olen tosiaan hehkuttanut Hansua tässä pari viimeistä kertaan niin tehdään nyt kerta kiellon päälle niin... Sorry! :D
No mutta kai sitä saa silloin hehkuttaa kun hehkutuksen aihetta on.



Viimeisin satula joka on ollut testissä on Equipe Emporio. Se istuu aika kivasti ja hikijälki on todella tasainen treenin jälkeen, mutta jos jotain epäilen niin lapatilaa. Prestigessä on tottunut jäätävään lapatilaan ja Equipessa ei sitä ihan ole. Mutta toisaalta, näyttää istuvan. Vähän ärsyttää kyllä kun Equipessa ei ole muokkausmahdollistuutta ellei lähetä tehtaalle Italiaan... Iso miinus, vaikka itse satulana tykkään Equipesta todella paljon. Prestigen muokkausmahdollisuus on niin iso plussa että Prestige on kiikarissa. Katsotaan nyt vielä! Pari satulaa vielä tulossa testiin. Tällä hetkellä on testissä Equipe Olympia. 

Noh, ei se satula ainakaan kovin huono voi olla, sillä Hansu liikkuu hyvin!
Hansussa on tosi paljon samaa kuin Hertassa, mutta se on toisaalta myös päinvastainen. Herttaa ja Hertan jalkoja piti nopeuttaa, Hansua ja Hansun jalkoja täytyy hidastaa.
Eli toki aina tehdään päinvastoin kuin hevonen tarjoaa! Jos Herttaa piti vähän ratsastaa eteen (vaikka se siis oli vähän turhan etenevä ja juokseva) niin Hansua täytyy vähän ratsastaa "takaisin päin", tai oikeastaan parempi sana on "ratsastaa odottamaan".
Siinä missä Hertan jalkoja sai nopeuttaa kohti parempaa ravia, niin Hansua saa hidastaa ja viivyttää ilmassa. Kun Hansun saa nopeiden jalkojensa kanssa odottamaan, niin se on todella ihana ja keinuva ravi istua! Ja siihen tulee hyvä tahti. Jos Hansu jännittyy, tahti kiihtyy ihan liikaa. Toki lusitanot ovat lähtökohtaisesti nopeampia kuin puoliveriset ja helpommin heikon selän takia menettävät tahdin ja "kipittävät", mutta kun Hansun selän saa keinumaan niin sillä on kyllä jalkaa joka liikkuu! Ja silloin siellä on todella ihana ja pehmeä istua, se on niin elastinen.

Hertalla oli luonnostaan hyvä ja iso tahti ravissa, jota ei helposti rikottu. Hansulla ei ole luonnostaan omasta takaa niin vakaata tahtia ja se rikkoutuu helposti kiireiseksi, mutta kun sen tahdin saa pysymään ja rentouden säilymään, ei se ole ollenkaan tikittävä. Itse asiassa Hansulla on aika iso ravi loppujenlopuksi ja näyttävä!
Hertta oli haka lisätyssä ja keskiravissa. Se tahti vaan säilyy vaikka päästät menemään. Hansulla oli siinä aluksi vähän haasteista että se lähtisi tahdissa venyttämään keskiraviin, mutta nyt kun se on saanut voimaa ja tasapainoa ja RAUHAA raviin, on sillä jo oikeasti aikamoinen keskiravi! Uskon edelleen että tälle saadaan rakennettua näyttävä lisätty ravi, sillä Hansu nostelee jalkojaan luonnostaan. Se ei todellakaan laahaa jalkojaan. On vaan hankalaa säätää nopeita ja kipakoita jalkoja varsinkin kun hevonen on varsinainen kuumakalle, eikä ihan nuorella hevosella ole paras maltti vielä
;)
Tässä hauska video hidastettuna Hansun keskiravista kun sen saa onnistumaan!
Alla myös video ravin työstämisestä. On hyvät jalat Hansulla! Se on niin energiapakkaus että kun tuon energian saa "napattua" talteen niin sitä ravia voi työstää aika paljon.





Ravi on tosiaan kehittynyt Hansulla eniten ja tuntuu että se kehittyy sykäyksissä, aina "kerrallaan". Tulee pitkä tasannevaihe, ja sitten taas joku kerta tulee hirveä harppaus, se hiffaa jotain uutta yhden ridakerran aikana ja se oppii sen nopsaan ja taas mennään hehkutetaan sillä yhdellä uudella oppimisella. Hansu on nyt tosiaan saanut kauheasti jo ilmaa ravin alle. Sillä ei enää ole etupainoista ja kipittävää ravia vaan siitä saa irti jo varsin näyttävää ravia, ja se osaa jo passagen alkeita. Vielä huomaan että voimaa kuitenkin uupuu. Vaikka saan hyvän draivin raviin, niin huomaan ettei Hansu ihan jaksa työntää samalla eteen kun se otttaa ilmaa ravin alle. Helposti se tarjoaa juurikin sitä passagea, vaikka pyydän eteen. Tässä huomaa vielä ettei ravi ole valmista todellakaan, vaikka se antaa jo hyviä pätkiä! Tuohon ilmavaan ja tahdikkaaseen raviin kun saadaan vielä hitusen enemmän askellusta eteen, niin hyvä tulee!
Tykkään kuitenkin että Hansulla ei todellakaan ole raahaavat takajalat, vaan se tekee oikein nopeita kipristyksiä rungon alle kun käyttää jalkaa. Hyvä reaktio! Mutta vielä tosiaan kaipaan sitä voimakasta työntöreaktiota eteenpäin, mutta se tulee sitten ajan ja voiman kanssa. Loppujenlopuksi Hansu on vieläkin aika voimaton, vaikka on kehittynyt paljon vuoden aikana. Mutta se on vasta juniori, joten... ;)
Eiköhän se ole ensi vuonna taas ihan erilainen peli.
Vaikka tahdon ravia enemmän eteen, en voi kuitenkaan vain paukuttaa pohkeilla ja olla "eteeneteeneteen". Ei. Jos niin teen, niin kiihtyy Hansunkin ravin tahti taas kohti tuhatjalkaista matoa! Se kipittää menemään kuin ompelukone jos sitä koittaa "vain ratsastaa takaa eteen". Pikemminkin teen hyvin hyvin pitkään puolipidätettä ja odotutan sitä, kun se alkaa tarjoamaan hitaampaa ravia ja sitten alan pyytää pohkeilla aina nopeita reaktioita niin että se kipristää jalkojan ilmassa/ajattelee passagemaista ravia. Kun Hansu alkaa odottamaan ravissa ja raviin  tulee svungia, voin alkaa varovasti pyytää eteen. Tällöin tahti säilyy ja askel kasvaa. Joka kerta enemmän ja enemmän, eiköhän se kohta jo työnnä vielä paremmin eteen kiihtymättä.

Se missä Hertta vei voiton, eli tahdissa ja ravin venyttämisessä, se hävisi vähän jalkojen nopeudessa Hansulle. Hertta osasi harppoa isoin askelin eteenpäin, mutta sitä piti paljon nopeuttaa sitten pieniin raviaskeliin. Sille oli vaikeaa ravata pienesti ja nopeasti (kohti esim piaffia). Hansulle on helppoa kipristää jalkoja ja se on jaloistaan hyvin nopea ja terävä. Oikeastaan Hansun jalkoja pitää "hidastaa" kun Hertalla niitä piti terävöittää ja nopeuttaa. Ihan mielenkiintoista vertailla näitä ja keksiä eri työskentelyptapoja saman päämäärän saavuttamiseksi, eli hyvien askelien saavuttamiseksi!
Hansu on todella kiva ratsastaa silloin kun sen saa vähän jopa liian rennoksi. 
Laukanvaihdotkin tulevat täysin puhtaasti kun se laukkaa rennon letkeästi ja niska alhaalla. Jos se on kuumunut ja laukkaa kuin pupujussi, se vain vaihtelee jalkojaan laukassa mitensattuu. 
Uskon että Hansu tulee oppimaan sarjat laukassa ihan hyvin, kunhan se ei enää kuumene näistä vaihdoista niin paljon. Se tekee nyt jo vahingossa vaihtoja jokaisella askeleella takaa kun kuumenee, toki se on "virhe", mutta niin teki vahingossa Herttakin aikanaan vaihtoja jokaisella askeleella. Siitä "virheestä" olikin aika helppo sitten opettaa ne varsinaiset ykköset. 
Toki ennen varsinaisia vaihtoja pitää vielä saada laukkaa lisää työstettyä! Nyt on raviin saatu iso harppaus eteenpäin, niin samaa pitää saada laukkaan.
On nämä ihan erilaisia ratsastaa kuin puoliveriset! Vaikka samoja asioita halutaan kouluratsastuksessa niin on hassua huomata että ihan eri reittiä sinne samaan tilanteeseen voi päästä. Siinä missä puoliveriset on vahvoja ja niillä on luonnostaan hyvä tahti ja voimakas liikkuminen, mutta taipuminen onkin haastavampaa niin lusitanot ovat kyllä nopeita ja äärettömän notkeita, kuin käärmeitä! Ja huomaa kyllä kuinka helppoa, suorastaan luonnostaan se kokoaminen näiltä tulee, mutta sitten se iso ja voimakas liike täytyy opettaa erikseen.
Jos nyt saan näin karkeasti yleistää ja jaotella.
Kummassakin omat puolensa! 




Tässähän pitää jo kohta alkaa valmistautumaan Barokkipäiville! Ja syyskuussa tulee pari aika isoa tapahtumaa Hansulle, mm. yksi niistä on Lusitanofeira Ratsastuskeskus Ainossa, jossa Hansu pitäisi kantakirjata! Niistä lisää myöhemmin, en voi paljastaa enempää ;)


Kipakat ja nopeat jalat Hansulla! Ei todellakaan laahaa!

Lopuksi onkin kiva mennä käppäilemään Erkylän hienoihin maisemiin! Hansun kanssa maastoilu on mukavaa.

25. heinäkuuta 2017

Eikä vieläkään satulaa

Mulla taitaa nyt olla neljäs testisatula, viides jonossa. Vielä ei ole sellaista täysin priimaa löytynyt mikä tuntuisi Hansulle sopivan. Ja jos oikein tarkkoja ollaan mun mielestä Hansu muuttuu nyt kauheesti lihavuuskunnossa, että se mikä oli viime viikolla "ok", on nyt "ei ok". Hansu kuivui aika paljon muuton ja tammavierailun aikana, mutta nyt se on asunut Erkylässä reilu 3 viikkoa, ja mielestäni se on pyöristynyt taas aika kovaa vauhtia! Vielä ei ole ihan siinä yhtä hyvässä lihavuuskunnossa mitä se oli keväällä parhaimmillaan, mutta tuolla ruokahalulla uskon että kohta se saadaan taas parempaan kuosiin. Iso muutos on jo kuitenkin tässä parissa viikossa tapahtunut ja se on jo pyöristynyt, mitähän tapahtuu kun aikaa kuluu vielä lisää?
Hain ison satsin Hartogin lusernipellettiä ja sen määrääkin olen nostanut. Kaikki uppoaa! Vaikka tuo Hartogin "greenline" sisältää vähemmän sokeria kuin Greenline, se uppoaa Hansulle kuin häkä! Vähän pelkäsin että mitä tuo nirppanokka suostuu syömään, mutta se ihan imuroi kaikki Speedexin nappulat ja pellava-lusernipuuron! :D So far so good...

Tänään tosiaan testasin Prestigen satulaa. Taru oli nyt toista kertaa kuvaamassa meitä Erkylän päädyssä, ja jo kuvistakin huomaa eroa lihavuuskunnossa! Aikavälillä 2 viikkoa... :)
Tämän päivän satulassa tykkäsin itse kyllä istua, mutta en ihan tiedä tykkäsikö Hansu siitä. Se kyllä näytti sopivan selkään ihan hyvin, mutta jotenkin hevonen tuntui vähän kiemurtelevalta alla. Kauhean hankalaa kun hevonen ei ole niin tuttu kuitenkaan, että voisi verrata johtuuko päivän vaihtelut nyt uudesta satulasta vai jostain muusta. Päivät nyt voi kuitenkin vaihdella aika paljon näiden nuorten kanssa. Hansu kyllä liikkui oikein hyviä pätkiä! Sen ravia ei edes voi sanoa samaksi mitä se vuosi sitten oli. Sillä on aika kiva tahti siinä jo, ja paikoitellen sillä saa jo isoa ravia. Se ei kuitenkaan jaksa ravata tässä isommassa ravissa pitkiä aikoja, joten menee varmaan 2 vuotta ennenkuin saadaan tuollainen ravi radalle, ja siis niin että se sama ravi säilyy koko radan ajan. Voimakysymys kuitenkin, uskon että siitä tulee ravinsa kanssa hyvä peli ratojakin ajatellen!

Kaikki kuvat Taru Arola!

Alkuun vain rentoa ravia. Hansun harjoitusravissa on nykyään tosi mukava istua, varsinkin kun ravin on löytyny tahtia ja työntöä. 

Näiden kanssa onkin ollu opettelemista siinä että osaan pyytää työntöä ravissa eteen! Ei voi vain paukuttaa pohkeilla "eteen eteen eteen", vaan oikeastaan pitää ensin hakea nämä vähän hitaammaksi ja "cooliksi" alle, sitten lähteä siitä auttamaan isompaan ja matakavoittavampaan askeleeseen.
  
Joka ratsastuskerralla tahdon että niska ei killi jännittyneenä ylhäällä. Muotoa saa toki nostaa JOS Hansu on alakaulastaan rento ja kantaa oikein selän läpi. Silloin korkeampikin muoto on ihan ok, ja toki muodon korkeutta pitää vaihdella. Niin kauan mennään matalammassa muodossa kunnes tuntuu että rentous säilyy ja voin sitä jopa varovasti paikoitellen nostaa. On "turvallisempaa" mennä matalassa muodossa vielä. 
Kun Taru oli tulossa kuvaamaan, niin olikin hyvä aika tehdä vähän enemmän hommia ja laitoin myös kanget päähän. Hansu on oppinut niihin tosi kivasti, oikeastaan tuntui ettei niihin tarvinnut "totutella" vaan oli oikein vastaanottavainen niihin heti ensi metreiltä asti. Niihinkin kuitenkin pitää opetella.
Ravi on tosiaan kokenut sen isoimman muutoksen vuoden aikana kuten kuvista näkyy. Laukassa on vähän enemmän tekemistä tällä hetkellä. Kyllä laukassakin on jo vaihteita, mutta hallinta laukassa on vähän haastavampaa kuin ravissa. Sitten kun Hansu kuumenee, se on aika dramaqueen. Se tekee ja tarjoaa kaikkea yhtäaikaa ja siinä viimeistään menee jalat sekaisin. Hansulla on aika pitkät koivet, ja kun se laukassa istahtaa vähän liikaa paikalleen, niin siinähän se huomaakin olevansa vähän pulassa. Olen nyt tehnyt vastalaukassa siirtymiä laukan sisällä. Kokoan laukkaa ja siitä eteen. Haluan että se reagoi kokoavaan pohkeeseen rauhassa, eikä alkaisi pompottamaan takajalkojaan paikallaan kuin pupu... Sitten haluan että se lähtee eteen, eikä siinäkään vaan pompottaisi jalkoja kiivasta tahtia, vaan oikeasti "harppaa" eteen. Vastalaukassa saan sen laukassa suoremmaksi ja Hertalla tämä toimi aikanaan tosi hyvin laukan suoristamisessa ja kokoamisessa. Oikea laukka on tällä hetkellä vaikeampaa, mutta kun menen oikeaa laukkaa vastalaukassa, saan vähän pientä yliotetta hevoseen. Hansun oikeassa laukassa pitäisi hidastaa vasemman takajalan liikettä. Se on turhan nopea sen vasemman takajalan kanssa. Kun menen vastalaukkaa oikeassa laukassa, niin vasen takajalka onkin sisätakajalkana, saan tällöin siihen enemmän painoa ja kontrollia. Välillä Hansu tipahtaa raviin kun hidastan laukkaa pitkällä puolipidätteellä vasemmalta ohjalta ja pyydän hidastamaan sitä vasenta takajalkaa, mutta kerta kerralta se jaksaa mennä aina pidemmälle hidastaen sitä vasenta takajalkaa. Ei ole maailmanloppu vaikka se tipahtaa tässä raville. Vasemman laukan vastalaukassa kun teen tätä samaa, eli hidastan vastaavasti oikeaa takajalkaa, Hansu polkee paljon paremmin ja pidemmälle, oikeastaan jo melkein piruettilaukkaan ja jaksaa siitä vielä työntää eteen. Hetkihän siihen menee kun saadaan nämä puolierot tasoittumaan!


Ihan vain vertailun vuoksi vanha kuva tasan vuoden takaa!
On se kyllä muuttunut paljon! Ihan jo kropastaan ja tuo ravin laatu!  
Niin voimaton vielä! Taustalla toki iso muutos kun muuttaa toiselta puolelta Eurooppaa tänne ja kaikki kuviot muuttuu! Mutta paljon saa vuodessa aikaan, kun vertaa suoraan vaikka tähän alempaan tuoreeseen kuvaan

Ravissa kokoamista, siinä alkaa olla kivoja askelia! Vielä vuosi sitten Hansun etuosa oli aina "tiellä". Takajalat kyllä on ollut hyvät aina mutta raukka ei oikein etujalkojaan saanut alta pois. Nyt on jo erimeininki ja etujalkojen liike on ihan erilaista!
 Mutta ai kamala... Sanonpa vaan, että kuvissa oli tosi monta Hansun kohdalta tosi hyvää kuvaa, mutta mä en niitä kehtaa julkasta koska mun istunta on niin tuskaisen näköinen välillä... :D 
Hansu kyllä liikkuu varsin mallikkaasti, mutta mun täytyy tuota kevennystä alkaa treenaamaan taas ja alkaa istumaan satulaan heti kun tuo iskiaspersus sen kestää :'D

Oikeastaan Hansun kanssa kaikki on hyvinhyvin helppoa, niin kauan kunhan se on rauhallinen ja rento. Mutta sitten jos se kuumenee tai tulistuu, niin siinä onkin sitten miettimistä kuinka päästään asiasta eteenpäin. Kärpäsestä tulee härkänen. ;)
Isoin probleema tuntuu olevan yleensä korvien välissä. Vähän kaikkien kanssa! Varmasti monelle on tuttu se tilanne, kun opeteltava asia on periaatteessa helppoa / se on sujunut aikaisemminkin, mutta jos sillä hetkellä "mää en vaan tajuuuuu", niin kuppi kun menee nurin, ei onnistu sitten mikään.

Valmennuskuviot alkavat muuten elokuun puolella! Valmentaja on lomalla, mutta katsotaan sitten kun paluu arkeen koittaa että miten ne kunnon treenit sitten lähtee käyntiin. Aika paljon näissä perusasioissa pärjää itsekseenkin, mutta kyllä se tuo sellaista punaista lankaa kun pääsee valmennuksiin. Ja pitää kyllä se oikea satulakin löytää valmennuksiin mennessä, että pääsee keskittymään kunnolla töihin. Mulla itselläni oli puolestaan viime viikolla ja sitä edeltävällä aika karsee iskiaskipu oikealla puolella alaselkää ja siitä jalkaan. Katsos vanhuus ei tule yksin... Mulla on aina ollut keventäessä muutenkin paha tapa nojata vähän eteen niin nyt tää vaan pahentaa sitä.
Nyt alkaa jo jalka olemaan suht normaali, mutta huomasin että mun istunta kärsi tästä aika paljon. ihan jo töissäkin seistessä oli pakko seistä selkä kumarassa, eikä suorassa. Ehkä mä tästä vielä tokenen! Toivottavasti valmennuksiin mennessä tai on aika tuskaa. 

PS. Jos joku ei vielä tiennyt, niin mun instagram tilillä voi seurata vähän enemmän reaaliajassa kuvia ja päivityksiä. Nick on noorapel :)


9. heinäkuuta 2017

Malttia metsästämässä


Hansun kanssa on pikkuhiljaa lähtenyt treenit käyntiin. Vielä en ole vamennuksiin mennyt, odottelen pääsyä niihin, se vaatii vähän sumplimista jotta halukkaat pääsevät ja mulla ei tietenkään ole työvuoroihin ehditty laittaa toiveita niille päiville kun valmennusmahis on. Enköhän ihan kohta kuitenkin pääse. Nyt on myös ahkeraan uuden satulan etsintä käynnissä. Hansun omistaja todennäköisesti tarvitsee satulan itselleen takaisin jossain vaiheessa, joten olen nyt hakenut erilaisia satuloita testiin. Se ehkä vähän myös sotkee nyt kuvoita kun mallailen niitä, mutta eiköhän me kohta päästä tosissaan treenaamaan.

Vaikka hevonen on suht tuttu niin olen lähtenyt sen kanssa siinä mielessä alusta, että nyt mun täytyy kehitellä sopivaa viikko-ohjelmaa ja opetella se rytmi mikä on hevoselle paras. Hansu on onneksi siinä mielessä kiva nuori, ettei se kerää suoraan energiaa vaikka olisi vapaapäivä/kevyempää. Herttakin oli sellainen, että se saattoi jopa olla kuumenevampi jos oli liian rankkaa pitkään putkeen. Sitten kun antoi pari päivää lepoa, niin mielikin oli seesteisempi. Hansu tuntuu olevan samanlainen, tai ei se ainakaan vapaiden jälkeen ole mikään höyryjuna. Hansu kuumenee muista asioista kuin vapaasta... :D

Tuohon kuumumiseen viitaten, se onkin se isoin ongelma. Kauhean kilttihän Hansu on, mutta niin totaalisen väsymätön... Jos se jotain spottaa tai keskittyminen menee niin se oikeasti jaksaa höyrytä vaikka kuinka kauan! Ja sitten kun se kuumenee, se tahtoo mennä lujaa. Herne menee nenään jos ei saakkaan mennä lujaa ;)
Huomaan kauheasti vaihtelevuutta Hansun mielentiloissa. Se on kuin tamma! Ikinä et tiedä millainen päivä tänään on! Se joka sanoi että orit ovat tasaisia, valehtelee ;)
Viime viikolla esimerkkinä, Hansu oli tiistaina todella hyvä. Siis todella hyvä! Oikein rento ja keskittyväinen hommiinsa. Keskiviikkona aluksi sama meno jatkui, mutta sitten jostain syystä se kuitenkin lähti kuumenemaan (hevoset vaihtui maneesin ovella ulos ja sisään) niin sitten ei taas työnteosta tullut mitään kun herra olisi halunnut vahtia ovesta kulkevia hevosia mutta tyhmä ratsastaja-akka pyysi töitä. Näissä asioissa huomaan vertaavani nuorta hevosta Herttaan. "No kyllä Hertta-muori osasi tehdä töitä vaikka ympärillä sattui mitä!". Ehkä vähän pitäisi antaa armoa näille junioireille. Ei se keskittyminen aina helppoa ole ;)

Loppuverryttelyä matalemmassa muodossa

Olen nyt työskennellessä ollut todella natsi rentouden suhteen. Niskan täytyy olla matalalla ja alakaula irtonainen, sekä näin ollen koko selkä rentona. Tuntuu että nämä lusitanot ovat niin mestareita siinä, että niska nousee todella korkealle ja selkä painuu alas jäykäksi mutta samalla kuitenkin "pyöreä" kaula hämää. Ne kokoavat helposti, mutta Hansun kohdalla ainakin se istuu liikaa persuksilleen mutta todellisuudessa sillä ei ole voimaa siihen. Koko keho jännittyy kun se huomaakin olevansa aika pulassa siellä liian syvällä istumassa.
Kun koko hevonen on ensin saatu pyöreäksi ja rennoksi matalalle niskalle, voin huoletta lähteä vähän paikoitellen nostamaankin muotoa, kunhan selkä säilyy mukana. Tällöin ravi ja laukka ovat tosi kivan tuntuisia mutta sillä sekunnilla jos jännitys iskee, häviää liikekin. Liike muuttuu tikittäväksi ja lyhyeksi. Niska nousee ja selkä jännittyy, jalat suoristuu.
Sen kerran kun olin Hansun kanssa Paulon kurssilla, tehtiin paljon voltteja jos Hansu lähti nostamaan niskaa ylös. Nytkin olen huoletta aina kääntänyt samantien voltille jos jännitys alkaa iskeä ja niska lähtee nousemaan ylös. Tosi nopea keino saada meno takaisin hallintaan. Jos vaikka teen pohkeenväistöä tai avoa, mitä vaan, ja niska alkaa nousta, käännän samantien isomman tai pienemmän voltin. Kun Hansu jälleen rentouttaa niskaansa ja selkäänsä, jatkan samaa tehtävää kuin aiemmin.
Kyllä se mun valmentajakin Hertan kanssa jaksoi aina hokea "Niska alas, selkä ylös". Pätee myös tänäänkin!
Olen ehkä ollut Hansun kanssa vähän turhan kiltti, mutta olen nyt huomannut oikeasti sen matalan niskan hyödyn kaikkeen Hansun kanssa. Kun vaan tarkasti olen joka kerta vaatinut samaa matalaa muotoa, on Hansu kerta kerralta helpompi. En saa katsoa läpi sormien sitä ylikorkeaa niskaa, mitä se helposti tarjoaa!
Itseasiassa se alkaa olla varsin tyytyväinen siinä nykyään ja hakeutuu jo itse matalemmalle niskalle. :)
Kuitenkin täytyy muistaa ettei hevosta voi pakottaa rennoksi...

28. kesäkuuta 2017

Every end is a new beginning?


Enpä muista koska olisi mun blogissa ollut näin pitkä kirjoitustauko. En todellakaan tarkoituksella ole ollut kirjoittamatta, mutta Hertan kuoleman jälkeen en oikeastaan ole istunut koneella ollenkaan, muutakuin käynyt maksamassa laskuja. Ei vaan rehellisesti sanottuna ole ollut yhtään mitään mistä kirjoittaa. Välillä on tullut jokin aihe/treenivinkki mieleen, mutta sitten kun ajattelen että "illalla kirjoitan siitä jutun", niin illan tullen ei olekaan mitään inspiraatiota avata konetta ja kirjoittaa. Tuntui jotenkin tyhmältä kirjoittaa blogiin mitään, koska tää blogi on yksi "punaisen tamman blogi", ja nyt sitä punaista tammaa ei enää ole.
Itseäni kuitenkin puolustaakseni voin sanoa, että ihan luvan kanssa olen saanut ollakin kirjoittamatta! Täysin ymmärrettävää.

Mutta nyt ehkä blogi taas herää eloon, sillä mun hevoseton elämä loppuikin lyhyeen. 



Tämän päivän treenien jälkeen käytiin lopuksi lyhyesti tutustumassa Erkylän maastoihin

Jotkut instaa/facea seuraavat varmaan jo tietävätkin että Hansu muutti Erkylään! Itseasiassa Hertan paikalle. Nyt pääsenkin sitten työstämään Hansua kunnolla ja tutustumaan siihen vielä paremmin. Olenhan sillä jo vuoden mennyt, mutta karkeasti sanottuna vain sen 1-2 kertaa viikossa. Nyt se on sitten kokonaan mulla, joten oikeastaan mitään sen suurempaa taukoa ei sitten mulla ratsastukseen tullutkaan.
Olin jo ihan varma, että pidän kokonaan lomaa hevosista, enkä ratsasta ollenkaan. Motivaatio katosi sen siliän tien kun Hertta lähti. Kuitenkin tällainen tilaisuus tuli Hansun kohdalla, niin mietin että tyhmä olisin jos nyt vaan jäisin laakereilleni lepäämään. Harvemmin se tauko mitään kehittää, ratsastustaidosta puhumattakaan... Joten, Hertan karsina tyhjänä, itseasiassa se on orikarsina, why not?



Jos ei koita, ei voita.



Hansu on nyt viikon majaillut Erkylässä ja nyt alkaa tuntua siltä että se on asettunut taloksi. Pikkuhiljaa voidaan varmaan alkaa treenaamaankin enemmän, ajattelin jatkaa samojen valmentajien silmien alla kuin Hertan kanssa. Paljon mulla on opeteltavaa, onhan nämä lusitanot erilaisia ratsastaa kuin puoliveriset!  Hansu kuitenkin väläyttelee välillä sellaisia pätkiä, että uskon totisesti että päästään treenaamaan vaikeitakin asioita, ja haavena tietty kisaaminen. Ne vaikean jutut vaatii kyllä hitokseen työtä ja lisää voimaa, joten työskentely mun kohdalla aloitetaan alusta. Eräs ammattilainen sanoikin mulle kun kirosin että kaikki se työ Hertan kanssa meni hukkaan, niin hän totesi vain: "Kuule. Tämän lajin parissa totuttele ajatukseen että aina joudut aloittamaan alusta"
Ihan jo ruokinnan suhteen joudun miettimään mitäs tässä aletaan syöttämään, sillä Hansu on maailman nirsoimpia, ja mähän olen tottunut Hertta-mummoon joka söi ihan kaiken mitä sille antoi (paitsi valkosipulia! ;D ). Yhteistyö onneksi mm. Hartog rehujen kanssa jatkuu, joten toivon mukaan löydetään sieltä Hansulle hyvät sapuskat, sekä myös yhteistyö Horse & Riderin kanssa jatkuu varustepuolella edelleen. Eiköhän me Hansukin saada puettua tyylikkäästi. ;)
Ehkä se meidän meno alkaa paranemaan kunhan arki alkaa rullaamaan.

Ja nyt me sitten aloitetaan ihan alusta. 
Ja katsotaan mihin se riittää.


Hansu juuri Erkylään saapuneena

31. toukokuuta 2017

Mitäs kuuluu?

Tässä on jo viikko vierähtänyt ilman Herttaa. Todellakin uusi arki. 10 vuoden ajan se hevonen on kuitenkin enemmän tai vähemmän kuulunut mun joka päiväiseen elämään. Mä olin lukion ekalla luokalla kun Herttaa aloin vuokraamaan. Siinä ajassa on ehtinyt tapahtumaan paljon. Tänä vuonna sain mun ekan vakituisen työpaikan ja vihdoinkin kun tuntui että "nyt voi olla omillaan ja keskittyä täysillä Herttaan" niin kappas kuinka käy.

Moni kyselee hirveästi mitä mulle kuuluu, ja kai tässä pikkuhiljaa alkaa kuulua hyvääkin. Tai siis, omalla tavallaan arki rullaa kyllä ihan mallikkaasti. Olen käynyt nyt heppailemassa vähän kaikenlaisissa merkeissä. Olen käynyt auttamassa maastakäsin kavereiden hevosten kanssa ja olen myös "ratsuttanut" tuttuja hevosia ja poneja. Aika kuluu paremmin kun on jotain tekemistä, enkä osaa työpäivän jälkeen vain mennä kotiin, joten on ihan kivaa päästä talleilemaan, vaikkei omaa ole.
Tosin olen mä välillä viettänyt vapaapäivän ihan vain kuten "normaalit ihmiset". Tänään kävin itseasiassa kasvohoidossa! Herranen aika... Eipä ole sellaista tullut kauheasti tehtyä.
Eniten tässä on ikävä sitä Hertan jatkuvaa hörisemistä...
Raukka kun hörisi viimeisee asti, kipulääkkeissä ja rauhotteen allakin...



Toki nyt tuntuu siltä että motivaatio on aika syvällä. Tarkoitan lähinnä siis motivaatiota "uuden oman" ottamiseen. Ehkei vielä ole sen aika. Mietin olisiko kiva hetki nyt vain olla ja vaikka säästää rahaa? Saisi maksettua vihdoinkin sitä opintovelkaa pois, mikä hevosteluunkin on kulunut... Hehhe.
Eli siis omalla tavallaan tekisi mieli ottaa heti joku työstettävä projekti, mutta sitten toisaalta joku tässä vielä mättää. Ehkä tosiaan pitää vielä hetki antaa olla ja vain katsella. Lähteä vaikka ulkomaille kisoja katsomaan! Jos sieltä se inspiraatio taas tulisi. Itseasiassa sama poppoo jonka kanssa olimme Aachenin EM-kisoissa, on nyt menossa katsomaan Göteborgiin EM- kisoja... Kovasti houkuttaisi lähteä mukaan. Alkuvuonna kieltäydyin kutsusta koska oli tarkoitus itse kisata GP-kisa samana viikonloppuna, mutta nyt se viikonloppu onkin auki, eikä kisoja ole... Ehkäpä lähden vähän tuulettumaan sinne?
Uskon kuitenkin että mulla on oikeus mököttää tässä vielä hetki. Ei se ole väärin. En todellakaan osaa olla "nonniin, uusi heppa kehiin" . Tämä kun ei todellakaan mennyt suunnitelmien mukaan.
Kävin Kyran klinikkaakin katsomassa, mutta ehkä joku lukko on päällä kun tuntui ettei ihan kaikkea saanut irti.

Valmentajan kanssa tuli myös juteltua jatkosta. Onneksi mulla on yksi Suomen ehdottomasti parhaista valmentajista jolla on kontaktit kunnossa. Riitta sanoikin ihanasti, että ehkä meidän pitää vain nyt ajatella positiivisesti tätä tilannetta.
Hertan lähteminen on mulle nyt sivun kääntämisen paikka. Hertta nyt "sysäsi" mut eteenpäin, ja tarkoitus olisi etten jää vain "One Horse Wonderiksi".
Näin mä haluan itsekin ajatella.
Mä en saa heittää hukkaan kaikkea sitä mitä Hertta mulle opetti. Mun täytyy nyt ajatella että jaan eteenpäin sitä kaikkea mitä Hertan ansiosta opin.
Muutenhan kaikki mitä tän 10 vuoden aikana olen tehnyt ja uhrannut olisi mennyt hukkaan. Ihan jo rahassa mitattuna, ennenkaikkea kokemuksena kuitenkin.
Eipähän enää tarvitse miettiä jatkoa Hertan kohdalla, mutta olisin kuitenkin halunnut sille ihanat eläkepäivät mitkä se ansaitsee. Ei Hertta ansainnut tollasta tuskaista loppua.

Blogia en aio lopettaa. Tosin nyt vain tuntuu kirjoittaminenkin väkisin vääntämiseltä. Eiköhän tämä kirjoittaminenkin hetken päästä taas luonnistu normaaliin tapaan, kunhan uusi arki löytää paikkansa.
Toki vähän tuntuu oudolta kirjoittaa kun blogilla ei ole päätähteä. Hansun kuulumisia tietenkin jaan jatkossakin, onneksi on Hansu!

Lukijoille haluan sanoa isoa kiitosta jälleen. Olen saanut IHANIA kommentteja teiltä, ja hassua huomata kuinka monta tuo Hertan poismeno kosketti. Moni on tullut sanomaan että Hertta tuntui omalta hevoselta, tai että "oltiin omittu jo teidät omaksi". Hertta oli kyllä aikamoinen persoona, ja jotenkin sen olemus ja luonne välittyi blogin ja instagramin välityksellä. Tuntui että se jutteli kuvienkin läpi.
Sen tiedän ettei toista tuollaista hevosta mun kohdalle tule ikinä.

Mulla olisi idea, että tekisin joskus kunnon postauksen mihin kaivan ikivanhoja kuvia ja videoita. Kaikenlaisia hetkiä vuosien varrelta, niin hyviä kuin huonoja. Tähän toki menee aikaa... Mutta olisi kiva sellainen toteuttaa!

Selasin Youtubea videoitani ja enpä ikinä tätäkään videota tehdessä olisi arvannut että Ainon kilpailut viime syksynä olikin meidän viimeiset viralliset kisat. Ja hyvinhän se pötki menemään vaikka tapansa mukaan oli ensin vetänyt kierroksia kävelykoneesta pihalla. Ehdottomasti Hertan yksi ihanimipia piirteitä. Vaikka se saisi minkä maailmantason slaagin jostain pelottavasta asiasta, niin se silti aina suoritti ja keskittyi ratsastajaan. Aina siihen säilyi kontakti...



On tämä laji vaan niin raaka.
Naurattaa ajatus, että tasan vuosi sitten mulla oli käytössä KAKSI GP tason hevosta. Kalevi ja Hertta. Treenit kulki täysillä. Opin aivan älyttömästi.

Nyt vuoden päästä mulla ei ole kumpaakaan.

24. toukokuuta 2017

Hertta on poissa


Eipä tässä elämässä mikään menisi niin kuin on suunnitellut. 

Mulle maailman tärkein kaveri on jouduttu juuri päästämään pois. 
Hertta oli yön aikana saanut pahan ähkyn ja suolikiertymän, mitä ilmeisimmin karsinaan seinälle jumiin jäädessään piehtaroinnin seurauksena. Vein sen heti Hyvinkään Animagiin mutta jotenkin jo siitä näin että se ei sieltä takaisin tule. 2 tuntia vain vietettiin siellä ja mikään ei auttanut. 


Hertta ei ollut ainoastaan hieno hevonen, vaan todella suuri persoona joka rakasti kaikista eniten olla ihmisten seurassa, jos vaikka jatkuvasta hörisemisestä ja juttelusta saisi porkkanan palkkioksi. Se oppi kaikki kerrasta ja kertoo jo paljon jos amatööri saa opetettua sille kaikki GP- liikkeet ilman että kuskilla selässä on minkäännäköistä käsitytä mistään mitä pitää tehdä. 
Koskaan ei Herttaa tarvinnut nähdä vihaisena.
Viimeiseen asti se hörisi jos joku ihminen sitä kohti käveli... 




Nyt mulla on Hertasta enää jäljellä kasa tukkaa...

Vaikka meidän olohuoneen seinä näyttää siltä että se olisi jonkun 13 v tytön ponihuone, niin pakko sanoa että nuo Hertan saavutukset eivät seinältä pois lähde...



17. toukokuuta 2017

Älä lokeroidu

Olen aina ollut sitä mieltä että liika fanaattisuus missään asiassa ei ole paras mahdollinen ratkaisu. Multa on monesti kysytty olenko klassinen ratsastaja, vaiko kilpakouluratsastaja, vaiko "tavallinen" kouluratsastaja (mikä se edes on? ) jne. Aina sanon, etten ole "mikään ratsastaja".
Jos nyt pitäisi nimetä itsensä, niin haluaisin tietenkin että puhuisin itsestäni "kilpakouluratsastajana", mutten viittaa tällä mihinkään tyylisuuntaan. 

Mielestäni jos sulkee silmänsä kaikelta muulta, mikä on sen oman alueen ulkopuolella, se rajoittaa liikaa oppimista. Yritän jatkuvasti haalia tietoa joka puolelta, eniten ehkä internetistä, koska se on ilmaista, mutta tarkoitan tällä sitä, että luen niin klassisen koulukunnan kuin kilpakouluratsastajien vinkkejä ja oppeja. 
Poimin sieltä täältä parhaaksi kokemani vinkit ja opit. Testaan niitä, totean sitten itse onko niistä hyötyä omasta mielestäni vai ei. Haluan olla avoin. 
Se on suoraan sanottuna rajoittunutta jos heti blokkaa kaiken inforamaation mikä tulee "vastustajan" suusta. Siellä voi oikeasti olla joku tosi hyvä treenivinkki, joka auttaisi juuri sinua itseäsi tietyn ongelman kanssa. Jos sen torjuu vain siksi, että "se ei kuulu minun koulukuntaani", niin selvä. 
Koko ajan mietin etten saa lokeroitua. En halua leimata itseäni minkään tietyn lahkon piiriin. Mieluummin olen "joka paikan höylä", joka ottaa oppia parhailta. Edustivat he sitten mitä tahansa koulukuntaa. 
Pitää vain muistaa muodostaa omassa päässä ne mielipiteet mitkä asiat ottaa vastaan ja mitkä torjuu sanoen "tämä ei sovi meille". 

No jos tähän internetin ja kirjallisuuden maailmaan menee, niin  vinkkejä on tullut luettua/kuunneltua niin Carl Hesteriltä, Ingrid Klimkeltä, Charlotte Dujardinilta, Uta Gräffilta, Kyralta, Eversti Cardelta, Lisa Wilcoxilta, Patrik Kitteliltä... Eli suoraan sanottuna niin vain menee britit, jenkit, saksalaiset, hollantilaiset, ranskalaiset ja jenkit sekaisin. Aivan sama. 
Hyvä vinkki on aina hyvä vinkki, vaikka se tulisi naapurin tytön suusta. Se pitää vain oppia itse tunnistamaan. Miettikää kuinka nykypäivänä on helppoa "päästä oppimaan maailmanhuipuilta". Vaikka joka päivä. 

Viimeksi kun Hansulla ratsastelin, mietin  Carl Hesterin paria vinkkiä. Aina sinne kentän laidalle ei tarvitse edes ketään huutelemaan jos mielessä on muutamat hyvät treenivinkit. Itseasiassa parasta on se kun olet juuri lukenut/nähnyt/kuullut jonkun gurun työskentelystä, palat halusta lähteä heti tallille testaamaan niitä. Aika usein ratsastus sujuukin tällöin todella hyvin kun on tuoreessa muistissa gurun vinkit. Niitä vinkkejä voi hyvinkin hokea itselleen päässä, tai vaikka ääneen, jos sillä saa tehokkuutta ja ajatusta treeniin.
Hansu on nyt oppinut kauhean kivasti jo kokoamaan laukassakin, mutta helposti se jää liian paikalleen. Olevinaan kokoaa mutta äkkiä huomaatkin että nyt ollaan liian syvällä suossa ja hevonen ei pääse enää tästä asennosta pois. Itseasiassa ei vain Hansu, Hertta myös! Näiden yli-yrittävien kympinoppilaiden ongelma. Laukassa Hansun kanssa mietin viimeksikin Carlin vinkkiä numero 4. (4 In canter always ride forward – imagine there’s a big jump at the end of the long side that you’re going to take on!) ja kas kummaa, laukka kasvaa ja pääsen loppujen lopuksi tekemään hyviä siirtymiä laukan sisällä pienin avuin, ilman liikaa jarruttamista tai vastapainoksi isoa ryntäystä eteen. Riittakin aina jaksaa sanoa että "laukka on iloinen askellaji"! Siinä täytyy olla tarpeeksi GO:ta, eikä koottu laukka ole nysväämistä paikallaan. Toisin sanottuna "rapulaukka" ei ole koottulaukka.

Toisekseen, yksi parhaista treeneistä Hansulla ja Hertalla koskaan kokoamisen ja isomman paremman ravin esittämiseen on ollut siirtymät askellajien välillä. Kappas, myös Hesterin herra on tämän jakanut kaikille kohdassa 14. (14 Lots of transitions between canter and trot will help to improve the trot by getting him to carry more weight on his back end.)

Perjantaina Hansu oli sellaisella töhöttäjä päällä. Kauheasti tekemässä ja reagoi pieneenkin jalan heilautukseen vähän turhan teatraalisesti. Tein laukkapohkeenväistöä jotta sain Hansun hyväksymään jalkaa myös laukassa. Tämä auttoi mm. vastalaukkaan, koska nyt Hansu hirveästi yrittää tarjota laukanvaihtoja. Ei laukanvaihtoa saa tulla kesken vastalaukan, jos ratsastaja ei sitä pyydä. Ratsastajan täytyy saada käyttää jalkoja ilman että pienestäkin varpaan liikautuksesta hevonen vaihtaa. Taas oli Hester oikeassa kohdassa 20. 20 Use leg-yield in canter to make your horse more aware of your legs. ) Pohkeenväistö laukassa antaa tosi paljon työkaluja hevosen kropan hallintaan. Tuntuu että hevonen tulee muovailuvahaksi, pystyt muokkaamaan siitä mitä vaan. Yhtäkkiä Hansu antaa koskea molemmilla jaloilla, eikä pullaa pohjetta vastaan.

Kohta nro 23. on auttanut todella paljon Hansun ravin kanssa. Se on nyt oppinut ravaamaan ihan eri tavalla kuin ennen, ja iso apu on Bastoksen valmennuksista joissa Hansun omistaja käy ahkeraan. Niissäk valmennuksissa on tullut tätäkin vinkkiä tehtyä. Heti kun Hansu oppi baby-passagea (jonka oppimiseen auttoi siirtymät laukasta raviin ja takaisin), sitä pystyi hyödyntämään myös ravin kasvattamiseen. (23 A good trot is all about suspension. When our horses are strong enough, we teach passage and use it to get suspension in the trot. We rise while doing this exercise, as it makes it easier for the horse and encourages lift. From passage, we take the trot forward until he realises that he needs to keep the suspension that he had in passage. If he loses the suspension, we halt, ask for passage and then try it again until he maintains the suspension in trot.)

Käytän postauksen kuviin uunituoreita kuvia Hansupetteristä, jotka Taru Arola kävi ottamassa meistä viime perjantaina 12.5 :)

Vaikka aurinko paistoi, niin todellisuudessa tuolloin taisi olla +5 lämmintä... Enpä muista koska olisin toukokuussa joutunut ratsastamaan kaksi takkia päällekkäin...
Vastalaukasta ponnistus menevämpään vastalaukkaan. Täytyy päästä käyttämään pohkeita ja leikkimään niillä, ilman että Hansu tarjoaisi vaihtoa. 
Ja vastalaukkaa enemmän eteen. Siirtymiä vastalaukassa siis hitaamman ja etenevämmän laukan välillä!
Hansun harjoitusravissa on nykyään mukava istua.
Hansun korvat on muuten hyvä merkki siitä onko se rentona vai ei. :D Jos sen korvat sojottaa kokoajan eteenpäin, on se usein "oriskanneri" päällä, huomio on silloin jossain ihan muualla kuin ratsastajassa. Sitten kun Hansu rupeaa rentoutumaan, niin sen korvat kirjaimellisesti hölskyy ja lerpattaa sivuilla ravin tahdissa... :D 
Ja sitten ravia välillä alas istuen. Tärkeintä on ettei ravi muuttuisi mihinkään vaikka istuu alas tai keventää. Toki jos hevonen ei ole valmis että ratsastaja istuu alas, voi ravi kärsiä. Parempi silloin keventää.
Tein Hansun kanssa myös siirtymiä ravin sisällä. Istun välillä alas, ja sitten nousen välillä keventämään ja pyydän enemmän eteen, niinkuin tässä, ajatuksena ettei ravi vahingossakaan jäisi liian hitaaksi tai taakse.
Ps. Ja korvat taas lepattaa... :D

Hansupetteri on saanut kyllä tosi paljon voimaa. Näkee jo tästä kuvasta. Tämä oli yksi ehdoton suosikkini tämän päivän kuvista!  
Hansun ehdoton vahvuus, hyvät takajalat! 

Hyvältä näyttää Hansu tämän hetken tuoreimmista kuvistakin katsottuna. Jos vaikka vertailun vuoksi laittaa ensimmäisiä kuvia tähän alle.
Toki kuviin omaa kontrastia tuo Hansun hoikkuus, se oli kuitenkin vasta tullut Suomeen pitkän matkan.
Mutta voidaan olla omistajan kanssa tyytyväisiä tämän hetken tilanteeseen ja vuoden edistymiseen.

Pakko myöntää että ratsuharja sopii Hansupetterille paljon paremmin nyt kun näitä kuvia vertaa! :D




Noista nettivinkeistä mitä selailen, haluan jakaa vielä Kyralta pari vinkkiä. Olin jo melkein unohtanut tämän Dressage Today lehden tekemän kirjoituksen Kyrasta. Olen tämän jo aikoja sitten lukenut, mutta poimin niistäkin ne muutamat jotka kolahtaa mulle.

1. A good rider lives on the small number of good steps and he builds on them. He forgets about the bad things. Inexperienced riders think mostly about the bad things.
Ihan ensinnäkin sääntö numero yksi, jonka jokaisen ratsastajan tulisi huomioida. Oikeasti positiivinen ajattelu on tärkeää. Eräs hyvä ystäväni (terkkuja ;) ) oli tosi hankala tsempattava. Vaikka hän olisi jonain päivänä onnistunut todella hyvin jossain ratsastukseen liittyvässä asiassa, seuraavana päivänä sattunut pieni takapakki ottaa niin isoa roolia, ettei hän kykene ajattelemaan mitään positiivista sen jälkeen. Hän huomasi vain ne huonot asiat ja soimasi itseään niistä. Sanoinkin hälle, että "Aina kun onnistut ja otat yhden askeleen eteenpäin kehityksessä, seuraavasta epäonnistumisesta otat 5 askelta taaksepäin". Tämä on todella vaikeaa jos vain keskittyy niihin huonoihin asioihin. Virheet pitää myöntää ja niitä pitää miettiä jotta ne voi korjata, mutta ei niitä saa vatvoa!

2. There are many roads to the top of the mountain, but the view is the same from the top.
Tämä itseasiassa viittaa hyvinkin paljon postauksen otsikkoon ja alkuun "eri koulukunnista".

11. When you train at home, do one thing at a time-pirouette one day and half pass another, so you have time to do each thing with quality. You might choose canter work on one day and trot work on another.
Tätä Hertan kanssa noudatin. Yhtenä päivänä piruetteja, toisena ravissa sulkuja ja siirtymisiä passagen välillä. Toki tämä korostuu ehkä eniten sitten siinä St. Georges tasolla ja siitä ylöspäin. Se vaihe kun päästään hienosäätämään.

12. Using the Fillis method of holding the reins of a double bridle, you take the bridoon as if you were driving. It will make the muscles of the lower arm soft and it is easier to use each bit separately.
Ohjasote Fillis. Ihan paras kun työskentelet kankisuitsituksella. Pääset oikeasti todellakin hienosäätämään ja työskentelemään herkästi sillä kuolaimella millä haluat.

13. Horse-and rider-combinations are a bit like a marriage. You have to find the horse you can work with. I like energetic, hot horses for myself.
Kyllä, aviopari. Mä en osaa alkuunkaan ratsastaa jäykkiä tai vähän hitaampia hevosia. Ihan jo sillä että kunto loppuu! Tykkään herkemmistä hevosista ja kevyistä jotka liikkuvat itse. Muttan en kuitenkaan sovi kaikista vauhdikkaimmille tai spookyille. Niiden kanssa täytyy olla nopea, enkä ole ihan varma olenko tarpeeksi nopea. Kuitenkin tiedän monia ihmisiä jotka tykkäävät ihan erilaisista hevosista kuin minä. Ja sehän on vain hyvä asia.

19. Every time the rider uses a hand or a leg aid, the horse must respond. Even a bad response is better than no response at all.
Mitäpä tähän lisäämään. Muuten yhtälö ei toimi.

Tuttuja lauseita?
Itseasiassa monesti huomaa että vuosien varrella nämä vinkit ei muutu mihinkään, ne vain nousee välillä uudelleen esiin, ja sitten tuntuu taas niin viisaalta kun ne kuulee... "Miksei kukaan ole tätä ennen kertonut?" :D
Kaivelkaa sitä nettiä ja etsikää tietoa sieltä. Se on usein täysin ilmaista, ja jo hyvin ajateltu ja omaksuttu juttu on jo puoliksi tehty... ;)
Ihan sama mistä niitä (hyviä) vinkkejä ja ajatuksia saa, kunhan niitä saa jostain ja saa sitä myöten lisää työkaluja omaan työkalupakkiin!




24.

 If you always do what you always did, you'll always get what you always got. If you are not happy with what you are getting, you have to change what you are doing.

- Kyra K.


9. toukokuuta 2017

Hansu on kotiutunut kivasti + vertailuvideo

Hansulla on nyt ensimmäinen viikko takana uudessa kodissa ja kotiutuminen etenee kivasti. Vähän vielä huomaa että "etsii omaa paikkaansa" tallin rutiineihin ja uusiin heppakavereihin, mutta yllättävän lunkisti kuitenkin tuntuu olevan. Hansu on aamusta iltaan pihalla, ja tosiaan asustelee ulkomökissä, eli katseltavaa ja ulkoilmaa riittää! Ainakin työskentelypätkät onnistuu ja Hansu liikkuu tosi kivasti, se oikeasti liikkuu paikoitellen todella näyttävästi ja kroppaansa käyttäen! Paranee vaan, mutta vielä on tietenkin paljon töitä tehtävänä omistajalla ja mulla! Itse kävin tänään ekaa kertaa muuton jälkeen ratsastamassa ja Hansu tuntui oikein hyvältä. 



Hansu oli omistajansa kanssa ollut taas Bastoksen treeneissä viikonlopun ja kyllä sieltä vaan tarttuu taas ne taikavinkit mukaan. Hansun omistaja oli onneksi siis tänään mukana katsomassa ja jakamassa näitä vinkkejä ja neuvoja. Joskus ei muuta tarvitsekaan kuin pientä huomautusta asioihin. 
Hansussa on hirveästi samaa kuin Hertassa siinä suhteessa, että se on menevä ja "kuuma" ja kevyt. Tällöin ratsastaja on myös "kiltti" ja ei koske hevoseen, tai ainakin sitä luulee koskevansa... Puhun nyt omata puolesta... :D 
Todellisuudessa vaikka "kosket", pidät ohjat kädessä ja jalan kiinni, niin oikeasti et tee vielä tarpeeksi. Kevytsuinen ja herkkä hevonen antaa sen tunteen kun hipaiset tai otat vähän tuntumaa, niin heti tapahtuu. Yleensä joo tapahtuukin, mutta vääriä asioita. Tuntuu että pienin avuin, tuskin koskematta "no nyt se on siinä läpi". No ei todellakaan ole. 
Hansukin oli jälleen aluksi "raviin lähdössä" kun laitoin jalkaa kiinni ratsastaakseni käyntiä ja käynnissä vähän avoa. Hansu karkaa hipsutelen ravin puolelle ja nostaa niskaansa ylös, missä vaiheessa vielä hämäännyn ja luulen että se on pyöreä. Mutta niinkuin silloin Bastoksen valmennuksessa ilmeni, että lusitanot helposti tässä suhteessa hämää. Luullaan että ne on pyöreitä, koska ne ovat automaattisesti "pyöreitä", mutta todellisuudessa selkä katkeaa ja niska vain killii ylhäällä. Vaikka Hertta on puoliverinen, niin sen kanssa tämä on ollut aina ongelma, ja sen rakenne ei yhtään auta asiaa. Herttahan on luonnostaan WC-ankka, ja ainut millä sen saa nostettua oikeinpäin on ratsastamalla. Sekään ei aina ole niin helposti sanottu kuin tehty. Hansulla on sentään edellytykset kroppansa puolesta parempaan ja huomaa kyllä kuinka paljon helpompaa sillä on liikkua. 
Loppujenlopuksi tämäkin ongelma ratkesi aika helpolla. Oikeasti vain tyynen napakasti täytyy pyytää asioita, ja tuntumaa tai pohjetta ei saa karata

 "Istu siellä selässä ja käytä niitä makaronijalkoja mitkä sulla on!" (Kiitokset taas kotivalmentajalle näistä kielikuvista ;) ). Varsinkin kun kyseessä on ori, joka vielä pälyilee ympärilleen ja yrittää hallita ympäristöään, ratsastajan täytyy olla tarkkana. Niska nousee ja korvat osoittaa suoraan eteenpäin jonnekkin täysin muualle kuin ratsastajaan. Ihan turha se on ratsastaa jos ratsastaja ei hallitse hevosen jalkoja ja kroppaa. 
Ei saa olla liian kiltti ja vain istuskella kauniisti selässä ja hymyillä. ;)
Kiltti ei saa olla sama asia kuin tehoton, mutta myöskään tehokkuus ei tarkoita samaa kuin ratsastaa rumasti.

Vaikka Hansu ei ole vielä mikään maailman lihaksikkain, niin kaulaa tulee ihan älyttömästi lisää kun se kantaa ja antaa koko kropastaan periksi ihan vain ratsastamalla. Tällöin se alakaula "päästää irti" ja päästää ylälinjan kasvamaan.
Tässäkin se näyttää monta vuotta vanhemmalta ja kokeneemmalta vaikka ihan sama juniori-Hansu se siinä!
Onneksi Taru tulee taas meitä joku päivä kuvaamaan! Toivottavasti saadaan oikeita kuvia ja päästään menemään ulkona. Nytkin yritti sataa lunta... 





En edes varmaan varttia kerennyt ravaamaan kun Hansu alkoi keskittymään ja antoi periksi, kun vain istui syvemmälle satulaan ja vaati. Vaikka se ei ole "vahva" siinä suhteessa, että sitä pitäisi kaikin voimin ratsastaa, on se kuitenkin ori ja kun ori saa sen kaulansa ja selkänsä kovetettua niin eihän ratsastajalla ole mitään millä kontrolloida ja vaikuttaa. Ratsastajan täytyy päästä vaikuttamaan hevoseen, nyt ihan oikeasti munkin täytyy kovettaa itseäni ja olla lipsumatta tästä. Riittakin on jo aikojen alusta asti Hertan kanssa sanonut "niska alas ja selkä ylös", eikä se ohje oikeasti muutu mihinään vaikka hevonen alla vaihtuu.
Heti kun Hansu on p-y-ö-r-e-ä, se rentoutuu, se kasvaa varmaan muutaman sentin ja on ihan maaginen ratsastaa. Sitten kyllä saa koskea siihen pohkeella ja ohjalla ja se antaa vaikuttaa itseensä! Sen korvat kääntyy lerpattamaan sivuille, tai ne osoittaa mua päin. Se oikeasti kuuntelee ja ympäristön asiat jää huomiotta. Pystyt ratsastamaan askeleeseen pituutta ja pohkeeseen reagoidaan eteenkin päin, eikä vain ylös. 
Eli mitä tässä tänään tehtiin? Mentiin noin vartti ja vaadittiin pyöreyttä niin voilá! 
Paljon kauemmin olisi mennyt jos vain istuskelisin selässä ja odottelisin että "annatko koska periksi?". 

Mun kotivalmentaja on verrannut tätä tunnetta ilmapalloon. Jos ilmapallo on liian täyteen täytetty, se on kova eikä jousta vaikka yrität painella sitä. Vähän kun avaat solmua ja päästät ylimääräisen täytteen pihalle, se pehmenee ja joustaa. Nyt sitä voi käsitellä. Hansun kanssa aluksi tuntuu että se on niin "täyttynyt" että vaikka käytän pohjetta niin se vaan pullaa takaisin vastaan. Sitten kun jännitys vähenee ja vaadin sen pyöreäksi, niin kyljet sekä koko kroppa pehmenee. Se ei enää pullaa pohjetta vasten, vaan myötää sitä. Nyt sitä voi asettaa ja taivuttaa vasen oikea, oikea vasen, ilman ongelmaa! Hansu vain seuraa perässä. 

Laitanpa tähän vielä videoklipin, jossa on melkein vuosi väliä. Kyseessä on ensimmäisiä ratsastuskertoja Hansulla tuossa alkupäässä. Videollakin kuvaaja toteaa ravissa "se on niin poni!", mutta tässähän sen huomaa kuinka paljon siihen olemukseen vaikuttaa ratsastus, eikä vain hevosen oma olemus. Mähän sanoin silloin kun ensimmäisiä videoita ja kuvia julkaisin, että vaikka ne ei ole lähellekkään sitä mitä vielä haluan, niin pitää ottaa sikana kuvia ja videoita jotta voi tosissaan verrata aina lähtötilanteeseen. Ja tässä nyt vertailua!
Arvasin tuolloin alkupäässä että rutinakommentteja tulee kun julkaisee "keskenkasvuisen" videon/kuvat, mutta pitää osata nähdä vielä vähän pidemmälle sen nykyhetken yli ja piirtää mielessään se tulevaisuuden kehitys hevoselle. Ja sitten seuraa myöhemmin perässä mitä tuli tehtyä ja miten meni. :)
Voisin sanoa että yhteistyö Hansun omistajan kanssa tuotta tulosta ja molemmat on samaa mieltä asioista, niin homma toimii!
Mielenkiinnolla odotan miten tulevaisuudessa Hansu pelittää. 





Vielä loppuun voin mainita Hertasta sen verran, että kuntoutuminen ei nyt etene ja pahinta tässä on epätietoisuus... Todennäköisesti kisat olivat nyt tässä, ei vaan enää ehdi, mutta harrastekaverin siitä itselleni vielä haluaisin. En halua tässä yhteydessä siitä nyt sen enempää avautua, palaan myöhemmin asiaan kun tiedän enemmän. Herttaa on perjantaina tulossa vielä fyssari katsomaan ja vielä konsultoin eri eläinlääkäreitä. Käytän nyt myös Bemeriä, vaikka sen suhteen skpetinen olenkin, mutta mitä sitä ei vielä yrittäisi. Kerron kyllä sitten lisää kun on jotain kerrottavaa. Koitan kyllä blogia pitää hengissä, vaikka tällä hetkellä vähän vaikeaa on muutoinkin. :)

30. huhtikuuta 2017

Vappuhulinat

Mun vappu onkin ollut oikein menevä hevostelun merkeissä.
Päivä alkoi ensin Hansun ratsastuksella, mutta samalla hoitui myös Hansun muutto! Hansu on aiemmin asunut siis Jokelassa tähän asti, mutta tallin omistaja vaihtui ja niin vaihtui melkein koko hevoslaumakin. Hansu muutti siis tänään uuteen talliin Keravalle, joten jatkossa käyn sitten siellä Hansun kanssa treenaamassa.

Kävin tänään siis ensin ratsastamassa Hansulla, jonka jälkeen oikeastaan heti pakkasinkin sen heppa-autoon ja hurautin uudelle tallille. Näin sain ratsastukset tehtyä kunnolla, ja loppupäivä meneekin Hansulla tutustuessa uuteen kotiin. Olin yksin matkassa Hansun kanssa, mutta eipä tuon kanssa tartte apua. Se kävelee itse niin traikkuun kuin autoonkin ja matkustaa nätisti. Oon vieläkin niin äimänä kuinka helppo kaveri se on.
Vielä vanhassa tallissa kun laitoin sitä kuntoon ratsastusta varten, se seistä nököttää hiljaa paikoillaan vaikka työmiehiä on paikat täynnä ja tallia remontoidaan samaa aikaa. Ei paljoa haittaa.

Hansu oli oikein hyvä ja terävä ratsastaa tänään. Sain ihan sairaan hyviä askelia isompaa ravia kun tein siirtymiä taas ravin sisällä ja pyysin ensin vähän "passagemaista" ravia, josta pitkää sivua pitkin lähdin pyytämään keskiravia, mutta en ihan päästäkään "ryntäämään" sitä keskiravin puolelle. Sen täytyi siis jäädä siihen keskiravin työntöön, mutta ottaa passagemaisia askeleita mukaan, eli näin sain paljon enemmän ilmaa raviin. Toki Hansu ei vielä kykene kuin muutamiin askeliin ja sitten se vähän menettää tahtia, mutta ravin muokkaaminen ei käykään yhessä yössä. Pääasia että se jo hiffaa tätä ja yrittää hahmottaa kropan käyttöään. Pitäisi väsätä joku video Hansun ravista vuosi sitten ja sitten tämän päivän ravista. On siinä jo isoa eroa. :)
Tällä ravin leikittelyllä Hansua saa tosi hyvin pohkeen eteen ja herkäksi sille pohkeelle. Se alkaa kuuntelemaan pohjetta paremmin. Kun tekee siirtymiä ja erilaisia askelia ravia, ei jää hinkkaamaan vaan sitä yhtä ja samaa. Tarkoitan että jos hinkkaa vaan hidasta ravia, niin helposti hevonen jää leijumaan ja jarruttelemaan kun se luulee tekevänsä hyvin ja "hidastelee". Toisin päin myös jos vain lennättää isoa ravia ympäri maneesia, se helposti menee vain juoksemiseksi. Eli siirtymät ravin sisällä, niin tulee vähemmän askelia, mutta laadukkaampia sellaisia.

Ratsastuksen jälkeen tosiaan heitin Hansun autoon ja lähdettiinkin uuteen talliin. Siellä se asettui heti taloksi ja pääsi ihanaan ulkokarsinaan. Nyt sillä on pääluukku ja se voi aina seurailla ulkomaailman tapahtumia. Nyt sillä on myös seinänaapuri ja kaltereiden välistä se voi pussailla sen uutta ruuna-poikakaveria. Hansu oli ihan pähkinöinä kun sillä oli juttuseuraa! Pientä kiljumista oli havaittavissa alkuun, mutta kyllä se ruoka ja juoma kiinnosti loppujenlopuksi enemmän. :)

Ekaa kertaa ajoin tällästä pientä heppakuorkkia. Oli muuten hyvä ja helppo ajaa ja hevosellekin mukavampi. Tässä  hevoset matkustaa siis häntä menosuuntaan päin. 

Uusi yksiö ja Hansu innoissaan pussailemassa naapurin ruunaa. Tosin kuvassa naapuria ei näy, mutta kantsii silti pussailla vaikka ilmaa... :)


Kun Hansu oli muutettu kävin vielä Hertan kanssa keventelemässä.
Se on nyt mennyt ihan hyvin, mutta huomaahan tämän 2 kuukauden kävelyjakson epäonneineen. Se on vähän jäykkä ja taas aika etupainoinen, mutta nyt vain yritän saada sen tässä pikkuhiljaa vertymään ja palaamaan treeniin. Tosi varovaisesti mennään lähinnä käynti, ravi ja laukka linjalla, sekä mä olen jo pyyhkinyt kisakalenterin pois. Tai siis en kiirehdi nyt yhtään, mutta toivo elää että vaikka loppukesästä pääsisimme muutaman startin menemään joten suunnitelen kalenterin sitten uusiksi jos siltä näyttää. Mutta nyt on mun on pakko koputtaa puuta *kopkopkop*, sillä pessimisti ei pety. En halua hehkuttaa, koska aina kun olen hehkuttanut "no nyt se on hyvä" niin sitten kaikki menee huonosti. Eli olen ihan hiljaa Hertan kohdilla nyt ja katsotaan miten tämä tästä lähtee. :D

Sellainen vappu mulla. Pelkkää poneilua. ;)

Kuva Taru Arola

23. huhtikuuta 2017

You can have contact without connection...

... but you cannot have connection without contact.

Voiko tuota paremmin sanoa? Itseasiassa tuota ei niin hyvin saa sanottua suomeksi kuin englanniksi, mutta kaikki varmana ymmärtää tuon lauseen.

Hertta ja Hansu on molemmat suht samantyylisiä tuntuman ja connectionin kanssa, vaikka ovatkin iha eri rotuisia ja tyyppisiä hevosia. Molempien "positiivinen ongelma" on kauhean kevyt tuntuma ja suu. Pidän kevyistä hevosista ja sellaisista jotka eivät roiku ohjalla, mutta omia haasteita niilläkin on varsinkin rehellisen tuntuman kanssa. Usein hevonen joka on suustansa kevyt ja herkkä, on myös kuuma ja liikkuvainen ratsastaa. Niiden kanssa helposti jää ratsastamaan ilman jalkaa vaikka ne tarvitsisivat sitä juuri eniten.  Hansu ja Hertta molemmat ovat olevinaan herkkiä kyljistään. Tarkoitan että ne menevät ja liikkuvat itse ja mukamas sinkoavat kuuhun jos jalan laitat kiinni. Loppujenlopuksi kun sen jalan laitat oikeasti kiinni ja käytät sitä, mitään ei tapahdu. Taino tapahtuu tietenkin, mutta ei todellakaan se aiheuta suuria ja hengenvaarallisia reaktioita. Tarkoitan etteivät ne siitä mihinkään sinkoa ja loppujenlopuksi saat käyttää aika paljon jalkaa ja keskustella sen kanssa, ja yhtäkkiä pohkeiden ja hevosen välillä onkin paljon keskusteltavaa. Enemmänkin tässä on kyse pohkeen hyväksymisestä kylkiin. Ensireaktiot pohkeen kiinnittämiseen ovat "omg mä meen mä meen" mutta kun tästä pääsee yli niin kysymys hevoselta onkin "mitäs se pohje oikein sanookaan jos tarkemmin kuuntelen?". Tällaisten hevosten kanssa on helpompaa sitten tehdä pohkeiden kanssa muutakin kun niille pääsee rakentamaan muun merkityksen eteenpäin vievän avun lisäksi.
Eilenkin kun menin Hansulla, se oikeassa kierroksessa ravasi isoa ravia ja pääsin hyvin tekemään siirtymiä ravin sisällä isomman ja pienemmän ravin sisällä. Vasen kierros olikin eilen vaikeampi, ja siinä se ravasi "vain yhtä ravia" ja jos pyysin jalalla lisää, se heitti sellaiselle hipsuttavalle pikkulaukalle, "mukamas koottua laukkaa". Höpönhöpön. Pohkeen taakse se karkasi! Olin aika natsi ja tyynesti vaadin avotaivutuksen kautta että jalka on todellakin kiinni ja jalasta mennään eteen, eikä heitetä mukamas eteenpäin ja nosteta vain isompaa askellajia. Ei, en pyytänyt karkaamista laukkaan kun ravin venyttäminen tuntui hankalalta, vaan vaadin tyynesti sitä ravin venyttämistä. Avotaivutuksen kautta pääsen paremmin kroppaan käsiksi ja Hansukin alkoi venyttämään ravia ja hyväksyi sisäpohkeen paremmin ja ravia pääsi ratsastamaan enemmän "ulos ja eteen". Jos hevonen karkaa laukan puolelle kun yrität ratsastaa ravia, sitä ei tule hyväksyä. Ei siitä pidä todellakaan rankaista, mutta ei saa tuudittautua "keinulaukkaan", mikä on mukamas koottua. Ravi ravina ja laukka laukkana. Jos Hansu tällaista tarjoaa niin aina otan takaisin raviin mutta edelleen pidin sen sisäpohkeen kiinni, mistä se koskiessa nosti laukkaa.
Riitta aina Hertankin kanssa jaksanut muistuttaa, ettei pyytävää apua saa lopettaa tai irrottaa jos hevonen vastaa siihen väärin. Silloinhan palkitset sitä poistamalla paineen väärästä reaktiosta. Tässäkin tapauksessa Hansun tarjotessa laukkaa ravin venyttämisen sijaan, pidän edelleen sen sisäpohkeen kiinni mihin se reagoi nostamalla laukan. Otan takaisin raviin lievässä avotaivutuksessa ja edelleen se sisäjalka kiinni. Jatkan sitten ravin ratsastamista ja jos Hansu reagoi oikein venyttämällä ravia, niin poistin pohkeen ja taputin. Kyllä ne laukan tarjoamiset sitten jäi pois! Tässä vaan täytyy tietenkin olla nopea ja tunnistaa se mitä halutaan ja oikeat reaktiot.

Kuvat Taru Arola
Aloitan kevyessä ravissa, leveämmällä kädellä ja haluan että Hansu olisi matalemmalla niskassa. Muutoin se on aivan liian korkealla niskassa ja painaa selkänsä alas.
Vuoden päästä tämäkin asento on varmasti kehittynyt ja se menee pyöreämpänä enemmän eteen. 

Kyllä Hansullakin psytyy aivan hyvin jo pitämään kädet oikealla paikalla, mutta melkein aina aloitan leveämmällä kädellä ja kun alkaa tuntumaan siltä, "palaan takaisin perusistuntaan".
Vielä Hansun kanssa vaihtelee tuntuma, mutta kokoajan mennään siihen suuntaan että nenäkin pysyisi paremmin edessä. Haluan kuitenkin ajatella takajalkoja eniten, koska se nenä tulee mukana kehityksen myötä.
Ei kukaan voi vaatiakkaan täydellistä GP kokoamisastetta heti. Sinne kiivetään pitkän ajan kuluessa pikkuhiljaa. 

Pohkeen hyväksyminen on yhtä tärkeää kuin kuolaimen ja tuntuman hyväksyminen. Jos halutaan täydellinen connection täytyy pohkeen ja ohjan oltava balanssissa. Pelkällä pohkeella ilman ohjaa ei ratsasteta, eikä pelkällä ohjalla ilman pohjetta. Nämä on asioita mitä on vaikea selittää. Self-carriage (kuka keksii suomenkielestä vastaavan sanan?) muodostuu kun hevonen kantaa itse itsensä ja hyväksyy pohkeen ja ohjan, ja liikkuu niiden välissä kevyesti hyvällä tuntumalla. Yksi tapa mitä ajattelen kun jahtaan self-carriagea, on ajatus siitä että "työnnän" hevosta kauemmas kuolaimesta. Varsinkin siis näiden herttalaisten ja hansulaisten kanssa, jotka ovat vähän liian kevyitä edestä ja tarjoavat liian korkeaa ja lyhyttä niskaa. Ajattelen "työntäväni" pohkeella hevosta kohti kuolainta, tai jopa "pois päin sieltä". Tärkeää on kuitenkin muistaa että tähänkin tarvitsee sitä tuntumaa ja suukontaktia. Se mitä otsikossa sanoin tulee tässä esiin. Vaikka haluan hevosen kevyelle kädelle ja kuolaintuntumalle, täytyy minun tarjota se tuntuma. Jos ohjat lerpattaa pyykkinaruina ja ratsastan pohkeilla kohti olematonta kuolainta, kuinka hevonen voisi koskaan ottaa sen tuntuman vastaan?
You can have contact without connection. Eli kyllä voi olla kovakin tuntuma hevosen suuhun vaikka connectionia ei ole, mutta ikinä ei voi olla connectionia ilman mitään kontaktia suuhun!
Toisaalta jos liikaa ajattelee sitä tuntumaa, niin helposti voi mennä siihen että alkaa keriä hevosta edestä, eli suoraan sanottuna vedetään "tuntumalle". Tämä tietenkin blokkaa selän toiminnan ja sitä myöden takajalat jäävät talliin.

Tuntuman etsimiseen usein käytän johtavaa ohjasotetta varsinkin raaempien hevosten kanssa. Nuorempi hevonen ei kanna itse itseään niin hyvin kuin kokenut hevonen, ja tämä näkyy vähän siinä että hevosta joutuu ratsastamaan "apupyörillä". Tarkoitan että on ihan ok vaikka levittää vähän käsiä, tai muuttaa "istuntastandardeja" helpottaakseen hevosta löytämään tasapainonsa. Itse esim. kevennän hyvin usein nuoremmalla hevosella, enkä väkisin istu alas, ennenkuin tuntuu siltä että hevonen on siihen valmis. Toisekseen myös teen johtavia ohjasotteita, eli ratsastan nuorempaa/kokemattomampaa hevosta hieman leveämällä ohjasotteella. Vanhempi hevonen osaa seurata istuntaa ja ohjasotteita paremmin, enkä esim Hertan kanssa kauheasti joudu johtavia ohjasotteita enää tekemään, Hansulla vielä teen.
Jos ihan konkreettista tehtävää connectionin ja contactin harjoittamiseen haluaa, niin eriasteiset avotaivutukset ympyrällä ja suoralla ovat tähän parasta. Ihan ykkösharjoite!

Olikohan tässä tekstissä edes mitään järkeä? :D tuntuu niin mahdottomalta yrittää selittää näitä, mutta mitä sitä muutakaan näin sunnuntai-iltana tekisi, kuin katsoisi juniori MM-lätkää ja pohtisi tuntumaa ja self-carriagea hevosella... :)

Ratsastus on yksinkertaista, muttei helppoa.

Hertta on aina ollut mestari kerimään itseään kaulasta lyhyeksi. Ei ole helppoa.
Hertan koen ehkä asteen haastavammaksi saada pyöreäksi kuin Hansun. Hansulla on kuitenkin niin hyvä takapää ja sillä on tosi hyvät takajalat, kun Hertta taas on rakenteensa vuoksi "väärinpäin", niin kyllä se on vaikeuden huomaa. Mikään ei kuitenkan estä yrittämästä ja aina tavoittelemasta sitä että se menisi enemmän oikeinpäin. Vaikkei kykenisi samaan kuin kaverit, niin kykenee kyllä rakenteensa sallimissa puitteissa isoihin muutoksiin.


Parasta ehdottomasti Hertassa on sen suu. Vaikka se osaa olla kenokaula ja keriä itsensä lyhyeksi niin sitten kun sen saa "kerättyä" pohkeen ja ohjan väliin balanssiin, se on niin kevyt ja tasainen. Helppoa tehdä isoa sulkua kun vain vähän asettaa.
 

Ehkä enemmänkin hankaluuksia tulee näissä tilanteissa kun H haluaa mennä niin paljon, helposti sitä alkaa vetää vastaan. Tästähän se lyhenee entisestään ja painaa vastaan ja lisää vauhtia. Mutta puolipidätteet ja siirtymät, niillä ongelma yleensä ratkeaa kun hetken otan takaisin parit siirtymät, niin johan löytyy taas malttia eikä "self carriage" karkaa.
Tulipas masentava olo kun katsoo Hertan treenikuvia... Jotain niin mageeta sen kanssa treenata. Toisaalta, vähän testasin eilen ja tänään ravia, eikä se enää onnu!