Kootussa Ravissa

12. lokakuuta 2017

Rehellinen taivutus

Valmennuksien välillä oli nyt 2 viikkoa sairastelujen takia. Vaikka Hansulle kertyi siinä lomaa, niin pääsin tässä kuitenkin tekemään niitä kotiläksyjä mitä aina seuraavalle kerralle pitää tehdä. Kaksi viikkoa sitten akendalla oli tosiaan rehellinen taivutus. Voltti, ympyä, avotaivutus. Sitä ollaan tehty nyt tosi hanakasti Hansun kanssa .

Hansu helposti heittää kaarteessa tai avossa itsensä "poikittain" väistöön. Tarkoitan että sen saa kaulasta makkaralle vaikka kaksin kerroin mutta sitten se heittää lyhyen selkänsä jäykäksi ja avo muuttuu suorastaan väistömäiseksi, eli toisinsanoen se ei taivu rungostaan. Kaarteessa (voltti, kulma) se tekee helposti saman. Suoristaa itsensä, tulee takaosa "ulkona" eli koko ulkokylki jäykkänä ja suorana. 
Tämähän on ihan perusasioita! Mutta pakko sanoa, että PERUN PUHEENI siitä mitä Hertan aikana manailin! "Voi hitsi kun Hertta on niin pitkäselkäinen. Paljon helpompaa jos olisi lyhyt selkä!"
NO EI OLE! :D 

Karkeasti yleistäen lyhyt selkä on jäykempi. Pitkä selkä taas löysempi. Miellän nyt kuitenkin paljon helpommaksi pitkärunkoisen hevosen taivuttamisen! Lyhyt selkä on TOSI vaikeaa saada "auki" ja rennoksi. Pitkäselkäinen hevonen ehkä tuntuu huojuvammalta mutta se on helpompi taivuttaa kyljistään ja kropastaan. Toki, pitkäselkäinen hevonen tuntuu vähän löysemmältä ja on siinäkin omat ongelmansa. Esimerkiksi kootessa se tuntuu kuin keräisi jotain löysää hyytelö kasaa joka suunnalta "torniksi" ja se lähtee aina valumaan jostain suunnasta mistä et pidä kiinni. 
Lyhyt selkä on omalla tavallaan voimakkaampi, mutta se on kyllä se sekunnissa niin lukossa jos ei ole tarkkana!
Ja korkauksena vielä ettei Hansu todellakaan ole jäykkä tai kankea. Se on vain tosi nopsa lukitsemaan lyhyen selän ja helpompaa mennä yhtenä pötkönä väistön puolelle kuin taivuttaa. Aika monelle hevoselle loppujenlopuksi helpompaa.

Nyt kun olin itsenäisesti treenannut Hansun kanssa "makaronina" oloa, kyllä sen huomasi varsinkin avoissa. Tehtiin kaikissa askellajeissa avoa volttien kera ja huomattavasti taipuisampaa kroppaa oli mukana! Ei läheskään niin monta väistöaskelta avossa, mitä kaksi viikkoa sitten. Kaikista helpointa tämä on tietty käynnissä, sitten ravissa ja vielä vaikeinta laukassa. Käynnissä Hansu antaa eniten koskea, ravissa jo vähän ja laukassa saa vielä eniten tehdä töitä että pääsee muokkaamaan sitä.
Hansu on niin säpäkkä reagoimaan. Jos koitan korjata esimerkiksi ulkolapaa tai suoruutta tai taivutusta, se reagoi melkein heti kaikella muulla. Hansu esim tykkää mennä oikeaan suuntaan laukassa vähän ulkolapa liian ulkona. Kun ulkopohkeella kosken ja sanon että "Hei, lapa pois täältä" niin se melkein keittää ja ei tiedä mitä tarjota, joten se tarjoaa kaikkea! Nämä reaktiot tulee Hansulta siksi että se ei vielä ole tarpeeksi varma mitä halutaan. Sillä on suorituspaineita. Menee häsläämiseksi. 
Hansulla paras tapa tähän oikean laukan ulkokyljen suoristamiseen onkin ollut ulko-ohja! 
Otan piiiiiiiiitkään puolipidätteen ulko-ohjalla ja vien omaa painoa ulkotakajalalle. Tässä Hansu säilyttää malttinsa. Sitten ihan vähän laitan ulkopohjetta kiinni suoristaen ja yleensä näin tulee rauhalliset reaktiot ja oikeat sellaiset. Ensin pitää vähän rauhottaa menoa, sitten pääsee väliin koskemaan ja korjaamaan haluttua asiaa. 
Tämän hevosen kanssa ei todellakaan voi vain iskeä jalkaa kiinni ja murjoa menemään.... Ei tosiaan.
Tarkkana tosiaan saa olla taivutuksien kanssa, ihan koskee siis monia hevosia, että se on TAIVUTUS, ei  väistö. Jos ratsastaa avoa uraa pitkin kohti peiliä, voi yrittää katsoa sitä ulkotakajalkaa ja hahmottaa sitä kautta onko taivutusta vai väistöä.
Astuuko ulkotakajalka liikkeessä hieman liikaa ulos? Vai astuuko se suoraan eteen?
Avotaivutus kyllä tehdää kolmella uralla, mutta se uloin jalka, eli ulkotakajalka täytyy astua eteen, ei sivulle. 
Hyvin vaikea selittää, mutta näillä on iso ero. 

Täytyy olla empaattinen. Häsläävä nuori hevonen joka yrittää ihan liikaa. Ratsastajan täytyy kuitenkin päästä koskemaan ja ratsastajan täytyy päästä vaikuttamaan. Ahdistella ei saa, mutta vaatia täytyy. 
Kaikista parhaiten tämän kanssa menee kun on hyvin viilipyttynä vaikka hevonen härveltää. Vaatii asiat kylmän viileesti eikä lähde yhtään mukaan kuumuuteen. Ei lisää painetta vaan odottaa oikeaa reaktiota satojen eri variaatioiden seasta. Kun oikea reaktio tulee, hölläys! 


3. lokakuuta 2017

Vihdoin takaisin satulaan

Niin siinä vierähti viikko että Hansu sai kokonaan lomaa ja itse pysyin poissa satulasta! Vähän huonoa tuuria.
Keskiviikkona oli tosiaan valmennus. Valmennuksen jälkeen torstain Hansu sai ansaitun vapaapäivän. Perjantaina olin menossa ratsastamaan mutta kun tulin tallille, Hansulla oli iso haava vasemmassa takasessa vuohisen sisäsyrjässä. En viitsinyt mennä sitten ratsastamaan (ja haavakin oli tullut kun Hansu oli kuulemma riehunut tarhassa, joten päivän liikutus oli varmaan sitten siinä ;) ) sillä haava oli ilkeä palkeenkieli, eli se periaatteessa aukesi kokoajan kun jalka liikkui. Se oli kuitenkin siisti ja vuotavat haavat ovat puhtaimpia, joten onneksi tällä kertaa riitti vain vedellä huuhtelu ja Cothivetilla suihkiminen. Seuraavana päivänä haava oli jo kiinni, eikä erittänyt, eikä koko jalka ollut edes lämmin!
Mutta, lauantaina minä sitten tulin kunnolla kipeäksi. :D Nousi kuume työpäivän aikana joten lähdin aiemmin töistäkin pois.
Sunnuntaina pääsin töihin, mutta jouduin jälleen lähtemään aiemmin pois. Hansu sai tosiaan vapaata tämän takia.

Hansun kanssa käytiin kiertämään lampi viime valmennuksen jälkeen. Tämä kuva siis viikko sitten keskiviikolta. 

Toissa lauantaina oli niin hieno keli. Käytiin vähän pellolla sänkkärillä liinassa! Ja Hansu oli tosi kiltisti, ei riehunut  yhtään. 

Maanantaina olin kokonaan saikulla ja ihan hirveän yskän seurassa. Väkisin änkesin tallille sillä 4 vapaata putkeen jo alla, en ajatellut viidettä päivää kokonaan Hansua jättää. Juoksutin Hansua liinassa ja se liikkui oikein rauhassa ja rennosti! Ihan kevyt juoksutus oli kyseessä, sillä mulle teki liikaa jo narun päässä seisominen. Ei millään olisi jaksanut.

Ihan muuten btw näin farmaseutin vinkkinä: Jos kärsitte yskästä ja haluatte oikeasti tehokkaan yskää hillitsevän yskänlääkkeen, niin käykää kysymässä apteekista Mustanparran yskänmiksuuraa. Se on oikeasti ainoita ilman reseptiä saatavia yskänlääkkeitä jotka auttaa... Mä otin sitä yhden huikan maanantaina ja tuntui kuin olisi parantunut heti! Yskä loppui samantien. Nyt yskin enää vain kun on tarvis, eli kun oikeasti jotain irtoaa, eikä mitään kutittavaa yskää enää ole. Ihan huippu lääke. Kodeiinipohjainen, joten vähän tujumpaa lääkettä, eikä suositella autolla ajoa sen jälkeen. Tätä harvemmin myydään suoraan hyllyssä, joten pitää osata mennä pyytämään. ;)
Noniin, takaisin aiheeseen.


Tänään aamulla olo oli jo tosi hyvä, joten päätin että menen vähän kevyesti ratsastamaan. Ei yhtään mun juttu vaan maata sohvalla. Juoksutin Hansua alle ja ajattelin että onkohan se kuinka villi, mutta siis sehän oli päinvastoin oikein rento ja liikkui ihan super hyvin liinassa jo! Isoa ja rentoa ravia ja isolla rauhallisella tahdilla laukkaa pyöreällä selällä. Menin selkään ja se oli oikein hyvä ratsastaa! Ei tunnut missään viikon loma. Toki onhan Hansu niin nuori ja yleensä nuorille tekee tosi hyvää saada vain olla ja pitää välillä taukoa treenistä. Hansu ainakin on tosi levollinen nyt ja sen liikkuminen oli tosi rentoa ja hyvää! Menin varmaan vain 25 minuuttia selästä käsin ja lähinnä käynnissä avossa ja väistössä sillä tuntui etten vaan jaksa enempää, mutta kaikki tuntui hyvin helpolta koska Hansu oli niin super! 
Huomenna aion mennä valmennukseen, mutta aion myös sanoa että otetaan vähän iisimmin jotta jaksan... :D Mielelläni työstäisin käyntiä ja siirtymisiä, jotain sellaista missä "ei tule hiki". 


Viikko pois satulasta ja tuntuu että olisi ollut koko kuukauden ratsastamatta! 

Hansu tänään liinassa ennenkuin menin selkään! Isoa ja rentoa laukkaa!

Katsokaa nyt kuinka söpö se on! :D
Kuva otettu  sänkkäriltä pari viikkoa sitten kun oli ihanat keli. Huomaa keppi Hansun suussa. Se löysi sen pellosta ja piti sitä tiukasti suussa koko lenkin ajan... 

28. syyskuuta 2017

Kuumakalle


Hihhi, Hansu osaa olla varsinainen kuumakalle halutessaan. Onhan se aina ollut kuuma ratsastaa ja herkkä, mutta kyllähän sen herkkyysaste vaihtelee paljonkin! Se aina vähän riippuu mikä on päivän fiilis, se on kutakuinkin kuin tammalla ratsastaisi ;)

Joskus tuntuu että Hansu kehittää itsestään drama queeniä halutessaan mutta se voi seuraavana päivänä unohtaa sen. Esimerkiksi viime viikonloppuna Hansu oli hyvinkin lunki. Oikein tyyni ja rauhallinen ratsastaa. Tiistaina sitten tein sillä laukanvaihtoja, joissa se vähän kuumeni mutta ei mitään älytöntä! Päästiin lopettamaan kuitenkin parin hyvän vaihdon jälkeen nopsaan. Ehkä se oli virhe, että "palkitsin" lopettamalla työt melkein heti onnistuneiden vaihtojen jälkeen, enkä esim jäänyt normaalisti laukkaamaan/ravaamaan. Sillä seuraavana päivänä, eli eilen keskiviikkona, oli valmennus, ja kun ajateltiin että aloitetaan laukassa, niin Hansuhan lähti toikkaroimaan laukkaa hirveellä kiireellä ja jos vähänkään koskin pohkeilla niin se vain vaihteli laukkoja ihan miten sattuu! :D Todettiin vain että jaahas..


Sitten kun sitä hevosen "kuumuutta" pääsee käyttämään hyödyksi, se kääntyy eduksi!
Photo Taru Arola
Kipakat ja terävät takajalat! 

Mitä tässä tilanteessa tehtiin? Muutettiin suunnitelmaa. Jos Hansu kerta oli olevinaan niin tietävinään mitä tehdään ja vieläpä keitti vähän yli, niin otettiin askel taaksepäin. Jatkettiin työstämistä sitten niinkin tylsässä asiassa kuin käynnissä. Hansu jotenkin on niin haukkana paikalla ja yrittää suorittaa heti 150% kaiken yhtäaikaa mitä osaa ja luulee tietävänsä mitä halutaan, niin mepäs työstetään lisää, mutta vaihdetaan tehtävää. Ideana että kyllä mun täytyy päästä koskemaan siihen ilman että kaikki hipaisu tarkoittaa sarjavaihtoja tai levadea. hehhe.

Nytkin tehtiin vaan niin että käänsin voltteja käynnissä. Kokeilin laukannostoa ja jos se oli teatteria/Hansu alkoi hipsuttamaan piaffia/passagen sekoitusta kun aloin valmistelemaan laukkaa, niin käänsin sen voltille. Siinä se malttoi kävellä ja pääsi kehumaan, kuitenkin samalla vaaatien voltin aikana taivutusta. Voltin jälkeen kokeiltiin vaikuttaa normaaliin käyntiin ja taas jos Hansu lähti hipsuttaa jotain muuta kuin käyntiä, käännettiin taas voltille. Kyllä se aika nopsaa alkoi tasottumaan ja kuuntelemaan niin että pääsin istumaan lähelle ja koskemaan! 


Lopuksi päästiin tavoitteeseen, eli työstettiin laukassa taivutusta ilman että Hansu heti lähti ennakoimaan laukanvaihtoja! Teimme pitkillä sivuilla avotaivutusta laukassa. Hansu on notkea, mutta lyhyen selkänsä kanssa taivutus voi olla haastavaa jos se yhtään jännittää. Se menee helposti väistöön. Aina jos tuntui että menetän avossa taivutuksen, käänsin sen voltille. Ja sitten takaisin uralle testaamaan avo. Lopuksi saatiin tehtyä oikein mallikkaat kolmikaariset kiemura-urat käynnin kautta vaihtaen laukkaa ja Hansu teki oikein nättejä siirtymisiä ja rauhallisia nostoja!
Oltiin todella tyytyväisiä tunnin jälkeen. On ihanaa lopettaa siihen kun voitat ongelmat ja pääsette jonku asian yli!

Kun Hansulla on "härveltämispäivä", sen voi päättää kahella tavalla.
Jos hermostut sille, niin sitten voit olla varma että Hansu hermostuu lisää. 
Jos vaan malttaa pitää oman mielensä hyyyyyyvin tyyyyynenä vaikka Hansu kiehuisi miten niiden 8 tikittävän jalkansa kanssa, niin huomaat että kohta se tulee sen energiansa kanssa sun luokse ja pääset käyttämään sitä valtavaa energiapankkia mikä siellä on! Ja yhtäkkiä ne 4 ylimääräistä tikittävää jalkaakin häviää, ja on vain tarvittavat 4 jalkaa jotka liikkuvat hyvässä tahdissa ja rauhassa. 
Avainsana on maltti! 

En tarkoita että pitää alkaa tyynnyttelemään ja hyssyttelemään. Saa ja pitää vaatia ja tehdä töitä, mutta hyvin "tylsästi". En lähde yhtään mukaan siihen sähläämiseen niin kohta se sählääminen loppuu. Tätä malttia joutuu nyt tosiaan treenaamaan. Hiuksen hieno raja sen välillä, että kuinka paljon pitää pyytää ja vaatia töitä, ja kuinka paljon "antaa periksi". Periksi antamisella tarkoitan sitä, että olet joitain tehtäviä valmis muuttamaan että saat ne suoritettua/päivän työt tehtyä. En ota paineita siitä, jos tänään suunniteltu laukanvaihtotreeni jääkin välistä. Mulla on kaikki maailman aika Hansun kanssa, ja teen sitten niitä tehtäviä X kun Hansu tuntuu hyvältä. Odotan sitä otollista hetkeä, kun hevonen on "täydellinen" ottamaan vastaan kaiken. Sitten yleensä ne vaihdotkin (tai mikä tehtävä nyt tahansa omalla tasolla) onnistuu. 

Pitää vaan pyrkiä olemaan vaativa ja tarkka, mutta ei niin ehdoton. Vaadin että "hevonen tulee mun luokse kuuntelemaan", mutta on reilua, että minä ratsastajana "menen myös hevosen luo" kuulostelemaan mitä sillä on sanottavana. Periksi en anna, eli en heitä ohjia pois ja lähde talliin jos jokin ei suju. Keksin vain keinon lähestyä eri reittiä vaadittua asiaa.
Hansun kanssa vaan on pakko säilyttää se maltti! Vaikka mun mielessä kävisin läpi kaikki maailman kirosanat ja suorastaan huutaisin mielessäni kuinka ärsyttää, niin hevosta kuitenkin samaan aikaan taputan. Olen huomannut sen poikivan pidemmälle! 

Se  on vaan niin mieletön energia mikä Hansussa piilee. Voimaa siltä uupuu vielä, mutta se kompensoi sitä voiman puutosta tuolla energialla. Ehkä siitä se vähän hermostuukin kun se niin yrittää, mutta asia voi olla vaikea koska sillä ei ole vaadittua voimaa vielä siihen. Onneksi se on vielä niin nuori niin on aikaa  työstää. Kuitenkin mitä vaativampia liikkeitä aikoo opettaa, sitä enemmän energiaa niihin tarvitsee. Olen ihan 100-varma ettei Hansua tarvitse piaffiin/passageen paljoa patistella... Pikemminkin rauhoitella! Mieluummin niin päin! 
Mitä korkeammalle tasolle aikoo kouluttaa, sitä enemmän hevoselta vaaditaan luontaista energiaa! Mä itse tykkään kuumista hevosista. En sitten yhtään osaa ratsastaa isoja valtamerilaivoja joita pitää patsitaa töihin. :D 
Mieluummin sanon "whoooouu" kuin "smak, smak, lisäälisää,enemmänenemmän". 

Photo Anniina Gullans

Jotain masentavaakin tähän päivään.
En tiedä miksi mutta Hertta vaan tulee kokoajan ja joka päivä mieleen. Ihan yhtäkkiä. Jotenkin olen onnistunut koko kesän "unohtamaan" koko asian. Tuntui että Hertta on vain kesälaitumella jossain ja tulee syksyllä takaisin. No nyt sitä ei näy. En tiedä miten alitajuntaista se "kesälaitumella olo" oikein oli, mutta jostain syystä Hertta kummittelee mielessä.
Tarve olisi päästä ratsastelemaan sillä...
Tai ei edes se ratsastaminen. Vaan se Hertan kanssa puuhaileminen ja jutteleminen. Mä kun edelleen väitän että me juteltiin keskenämme. En vaan voi selittää sitä tunnetta, mutta mun ei tarvinnut Hertan kanssa "keskustella" ikinä mistään. Se tiesi mitä mä haluan ja mä tiesin mitä se haluaa. Hertan kanssa kaikki vaan toimi.
Asiaa ei yhtää auttanut kuvat, mitä mun poikaystävä lähetti mun puhelimeen kun tyhjensi omaa puhelintaa kuvista. Hän oli ottanut näitä kuvia viime syksynä.



Hertan kuolemasta kertova postaus. En ole vieläkään lukenut teidän lukijoiden laittamia kommentteja! Sorry. Sen verran silmäilin silloin toukokuussa niitä kun niitä tuli, että hyväksyin ja julkaisin niitä, mutten lukenut niitä läpi. Ei vaan vielä pysty.
Se että Hansu tulikin mulle kesällä aika pian Hertan kuoleman jälkeen taisi olla vain hyvä asia. Olen nyt syksyn tullen huomannut että Hansunkin kanssa alkaa olla tosi kiva viettää aikaa. En vain käy tallilla ratsastamassa, vaan Hansunkin kanssa olen alkanut viettämään ihan vain aikaa tallilla. Vielä se ei kuitenkaan mulle hörise ja juttele, mutta portille se tulee kuopien vastaan! 

25. syyskuuta 2017

Lusitano Feira III

Vähän myöhässä postaus, mutta haitanneeko tuo. 
Heti pakko sanoa että tapahtuma oli todellakin menestys. Ainon puitteet ovat mielettömät kisaajille sekä katsojille. Jopa minun 91 vuotias mamma pääsi katsomaan mun kisoja ensimmäistä kertaa. Ainon ravintolasta kun on suora näköyhteys maneesiin, mikäs sen parempi tilata erilaisia kakkupaloja kahvin kera ja seurata tapahtumaa, vaikkakin mamman sanoin "enhän mä mistään mitään ymmärrä", niin mukavaa taisi kuitenkin olla ;)

Rakennearvostelussa


Tärkeintä Feirassa meille oli Hansun kantakirjaus. Hansun "esiintymisjännitys" tietäen sille on melkein pakko vetää alle yksi luokka, jotta "pääluokka" menee ratsastuksellisesti nappiin. Tällä kertaa kisaluokkana ollut He A 10 sai toimia meidän "kyttäyskierroksena" jotta itse kantakirjauksessa Hansu liikkuisi hyvin. Ja niinhän se taas meni. 
Itse kouluradalla Hansua pelotti vähän liikaakin yleisö ja tuomaripääty. Kirjaimellisesti se hiipi tuomarinpäätyyn eikä kyennyt ensin edes ravaamaan vaan se hyytyi käyntiin kun pelotti... onneksi Hansu kuitenkin nöyrän luonteensa ansiosta menee minne sanotaan, vaikka jännittää! Toki se piti vähän kantaa sinne.
Positiivista että Hansun saa aina esitettyä, mutta eihän siitä saa kaikkea kapasiteettia irti jos se jännittää. Liikkeistä häviää puolet ja se kiemurtelee. Mutta aina se yrittää tehdä! Jälleen kerran siis rata sujui ilman suurempia rikkoja, skaalan ollessa 5 ja 8 välillä. Tuomarinpöydän kohdalla ollut laukannosto oli 5 kommenteilla "ryntää", kuka ei nyt ryntäisi pois tappajapöydän luota jos laukkaa pyydetään samalla nostamaan? ;) takaosakäännökset menivät kanssa ala-arvoisiksi, mutta pakko myöntää etten koskaan ole niitä Hansun kanssa tehnyt! Eli takarit olivat liian isot ja haparoivat. Sallittakoon se. Täysin syytön hevonen siihen!

No mistä tuli 8? Keskiraveista. Naurattaa kun mulle sanotaan "lusitanot ei osaa ravata". Eipä. Osaa, jos ne opettaa, niinkuin muillekin hevosille opetetaan niitä eri vaihteita liikkeisiin...  Ja meidän bravuurit tulee varmaan olemaan keski ja lisättyravi. Toisille se on helpompaa kuin toisille, mutta tuomari tuli jopa palkintojenjaossa sanomaan että todella hienot liikkeet tällä lusitanolla, vaikka vähän vielä jännittää/ei ole avuilla. Mutta ehkäpä taas muistetaan että Hansu on vasta kuusi vuotias kakara. Se saa olla mun puolesta vähän epätasainen... ;) silti se yrittää.
Jälleen kerran Hansu oli verryttelyssä todella hyvä. Eli taas sain maistiaisia siitä että siitä saa irti paljon vieraissakin paikoissa ja kisoissa! Se on itseasiassa parempi kisoissa kuin kotona. Paljon rauhallisempi. Ainut mikä tässä on niin Hansun täytyy aina ensin nähdä ja tutustua areenaan missä se liikkuu. Eli pahinta sille tässä vaiheessa on paikan vaihtaminen verryttelyalueelta kisa-areenalle. Sen pitäisi saada 10 minuuttia pyöriä ja katsoa joka nurkka jonka jälkeen se hyväksyy alueen ja sitä voi ratsastaa. Ajan kanssa varmasti ne valkoiset aidatkin tulee tutuksi ja ylimääräinen jännitys lakkaa.

Prosentteja tuli siis tasan 64 ja sijoituttiin luokassa kolmanneksi! 



Vielä alle kuvia lauantailta

Kuvat Taro Arola!



Miten voi vaikuttaa niin paljon yksi Kyran klinikka mun istuntaan? Tuntuu oikeesti että Kyran sanojen jäljiltä löysin oman "Hertta-aikaisen istunnan" takaisin. Vähän vinkkiä siihen miten Hansun ympärille pääsee istumaan...

Kouluradalta

Kouluradalta

Palkintojenjaossa

Ei Hansu kauaa ehtinyt levätä kun sillä oli kantakirjauksen vuoro. Kantakirjaukseen ei onneksi paljoa tarvinnut verkata, lähinnä vain hakea sellaista avointa ja matalaa muotoa, jossa se kulkee rennosti ja luonnollisin askelin. Ikäänkuin ratsastaisi neljä tai viisi vuotiasta hevosta. 
Se että oltiin pyöritty areenalla kisaluokan ja palkintojenjaon aikana auttoi paljon kantakirjausta. Kun kantakirjauksessa pyörin areenalla, ei Hansu enää kytännyt mitään. Juuri näin täytyy tehdä kisoissakin! Eli ensin alle joku harkkaluokka ja sitten perään vasta varsinainen luokka jotta kisa-areena on jo nähty.

Itse ktk meni ihan hyvin. Jostain syystä sain Hansun kanssa pyöriä areenalla vain toiseen suntaan, vaikka muut hevoset näyttivät molemmat suunnat kaikissa askellajeissa. Syytä tähän en tiedä! Hansu sai kuitenkin 70 pistettä eli se on hyväksytty hyvin arvosanoin kantakirjaan! Mm. Käynnistä se sai 8 ja päästä. Nyt sitten mulla on ratsastettavana aito kantakirjaori ;) 
Sanomattakin selvää että jos lusitanovarsan haluaa, tulee orinkin olla hyväksytty kantakirjaan.
Tamman omistajat, vink vink. 


Alla vielä Suvililja Photographyn kuvat!


Lopputervehdyksessä kouluradalla. Mitenniin Hansu edelleen kyttää yleisöpäätyyn :D 

Kantakirjauksessa sai onneksi esittää keventäen ja vähän vapaammin

Kantakirjauksessa laukkaa

Laukan esittämistä.


Hansu oli ihan poikki reissun jäljiltä. Oltiin kuitenkin jo lauantaina saavuttu Ainoon treenaamaan ja vaikka Hansu nukkuu ja syö hyvin vieraassa tallissa niin on se henkisesti raskasta nuorelle hevoselle. Varsinkin kun Hansu on ori, sen täytyy "päivystää" kokoajan. Se jotenkin pitää sellaista hienovaraista esitystä kokoajan. Ei saa näyttää ulos päin että väsyttää, kokoajan pitää patsastella ja esiintyä. "Vatsa sisään, tukka hyvin, näkyyks kello? " ;)
Sitten kun tullaan kotiin  niin hyvä ettei heittäydy makuulle karsinaan ja ala kuorsaamaan :D
On Hansun käytös kisoissa kyllä niin ihanaa... se on tosiaan ori ja varmaan ainut joka ei huuda yhtään paikan päällä vaikka muut kiljuisi! Hansu vain on hiljaa katsoo mitä muut touhuaa.

Feiran jälkeen Hansu vietti syyslomaa. Se sai olla enemmän vapaalla ja käytiin lähinnä vain pari kertaa metsikössä kävelyllä/sänkkärillä vähän liinan päässä. Ei yhtään tehnyt pahaa tällainen höntsäviikko! Hansulla ei nouse energia päähän.
Tällä viikolla on taas keskiviikkona oma valmennus ja sitten lauantaina lähdetään vähän pidemmälle Mari Mänty Faria de Carvalhon valmennukseen! En vanno menikö nimi nyt oikein... :)


Hansu sunnuntaina iltapäivällä torkkui jo mökissään :D

Nyt meillä ei Hansun kanssa oikeastaan olekaan tälle vuodelle enää mitään pakollista menoa! Ajatukset  pyörii jo ensi kesässä.
Harkkakisoja pitää koittaa saada mahdutettua talveen niin paljon kuin vain pystyy jotta Hansun ratajännitys muuttuisi ratarutiiniksi. :)


17. syyskuuta 2017

Huomenna Lusitano Feira Ainossa!


Hansu on nyt jätetty Ainoon asustelemaan täksi yöksi. Ajoin sen jo tänään paikan päälle ja vähän treenailimme huomista kantakirjausta varten. Oon nyt treenannu vain kantakirjaus mielessä, en ole yhtään miettinyt edes huomista koululuokkaa joka myös mennään! Noh, tässä on aikaa opetella se vielä huomiseksi...

Hansu on oikeasti ihan unelma käsitellä. Sen kanssa voi kuka vaan lähteä reissuun täysin yksin ilman apukäsiä. Tänäänkin lastasin sen yksin, purin sen yksin Ainon varikkoalueella jossa oli kansalliset koulukisat menossa. Laitoin sen kuntoon yksin mun auton takaluukulla ja sitten mentiin maneesiin treenailemaan. Ja se vaan on ja seisoo paikoillaan! 
Mietin että mitenköhän se malttaa olla kun varikkoalueella taluteltiin hevosia ja täysi tohina oli päällänsä. Hevosia huusi kilpaa ja osa poukkoili narun päässä. Hansu on vain hiljaa katsoo. Paikan ainoita oreja ja se oli se hiljaisin! :D 
Hertan kanssa kun oltiin Ainossa vuosi sitten niin sitä piti kaksin käsin pidellä kun se pelkäsi sitä kuuluisaa kävelykonetta... :'D


Perillä! Vähän katsellaan ja kuulostellaan...

... mutta sitten ruoka vie voiton ;)

Tänään siis käytiin askellajit läpi ja siinä muodossa ja tahdissa missä portugalin tuomari näyttelyssä haluaa sen nähdä. Tai siis lähinnä kun mä olen ihan ummikko tämän rodun kanssa ja heidän näyttely/ktk-tilaisuudesta, niin mua opastetaan nyt että mitä siellä kuuluu tehdä ja millaista askellusta he haluavat nähdä. Käytänto on hieman eri kuin mitä meillä Suomessa. Hertanhan esitin kantakirjauksessa 11 vuotta sitten, mutta se oli ihan erilainen. 
Tässä ei nyt arvostella koulutustasoa. Lähinnä mun pitää ratsastaa Hansua kuin 4 tai 5 vuotiasta, eli se saisi mennä mahdollisimman rentona ja matalalla niskalla ja liikkuisi mahdollisimman rennolla ja isolla askeleella eteen. Ei pahemmin kokoamisia, mutta toki 6 vuotiaan kanssa voi vähän esittää askeleen hallintaa, lyhentää ja pidentää, mutta esim, passagea ei pidä esittää. Voi Hansu raukka, se niin tohkeissaan sitä menisi kun on sitä oppinut ;)
Tuntuman ei tarvitse olla "6 vuotiaan tasolla", olkoot vaikka vähän löysäkin kunhan Hansu uskaltaa venyttää kaulaa ja liikkuu rennosti. 

 Taru tuli napsimaan meistä myös kuvia tänään!



En edes enää könötä Hansun kanssa, kiitos Kyran?!  :D Tuntuu että Kyran jälkeen tuli aimo harppaus taas eteenpäin.

Hansun takajalat tulee alle luonnostaan helposti. Se liikkui hyvin tänään Ainossa!

Sitten siirryttiin ison maneesin puolelle katsomaan maisemia ja onneksi Hansu liikkui sielläkin hyvin vaikka toisessa päädyssä oli auto roudaamassa kamoja maneesiin yms. Ainakin lupaa hyvää huomiselle jos se noin Ainossa viihtyy?

En tiedä mitä mun istunnassa on tapahtunut mutta tuntuu että löysin sen ihan erilailla Hansun kanssa nyt Kyran neuvojen avulla! Voiko esim. yhden reijän jalustimen lyhennys auttaa näin paljon?  Alkaa löytymään taas se "Hertta istunta" ja Hansun keskiraveissakin on ihan ok jo istua. Ei toki silloin jos tasapaino menee. 


Kuvien katselun lomassa Hansu ihastelee "isoveljeään", eli Hansun omistajan uutta hienoa lusitanoruuna Dakaria! Pieni kokoero... :D


Katsotaan mitä käy! 
Tulkaahan ihmeessä paikan päälle jos pääsette! Tapahtuma on yleisölle avoin ja yleisö pystyy hyvin seuraamaan näyttelyitä ja kantakirjausta, sillä kuulutukset kuuluvat Ainossa hyvin ja niitä kuulutuksia myös pidetään. Tuomarillakin on mikki, joten hänenkin kommentit tulee yleisön tietoon! Ainossa on oikeasti tosi hyvä ravintolakin, joten suosittelen nyt edes sen takia tulemaan paikalle! Jos multa kysytään niin Talliburgeri on paras ;)



13. syyskuuta 2017

Kyran Klinikka 9.9.2017

No huhhuh kun oli antoisa klinikka ja todellinen once in a lifetime tsäänssi että pääsin itse ratsastamaan sinne! Ratsukoita ei saanut paljastaa etukäteen, joten olen joutunut tästä olemaan hipihiljaa vaikka toki olisi tehnyt heti mieli tulla huutelemaan blogiin. :D On kyllä todellista tuuria ollut matkassa että mullekin tuli mahdollisuus osallistua tähän.
Klinikan ajankohta osui juuri sopivasti viikonloppuun juuri ennen Hansun kantakirjausta, joten ajattelinkin että saan hyviä vinkkejä kantakirjausta ajatellen, sillä nimenomaan askellajeihin ja liikkumiseen tulee kiinnittää huomiota.

Kuva: Ritva WarisWörlin

Kyra katsoi kaikki ratsukot läpi jo perjantaina jotta hänellä on heti mielessä mitä esittää klinikalla lauantaina. Hansulle siis tiedossa rankka viikonloppu kahden päivän reissulla! Se kuluttaa vielä niin paljon energiaa kaikkeen muuhun matkalla työnteon lisäksi että on aina ihan poikki reissun jälkeen. Mutta hyvää reeniähän tämä on!

Perjantaina ei varsinaista valmennusta ollut, piti vaan näyttää miltä meno sillä hetkellä näyttää. Parasta on kun itse tiedät ne ongelmat, mutta Kyra spottaa tietenkin ne heti ja SEN LISÄKSI esittää siihen heti ratkaisun. Vaikkei pitänyt valmentaa pe, niin jotain juttuja jo vähän testailtiin ja käytiin läpi. Lähinnä siis kaulanarun käyttöä ja sanoi että tällä mennään myös huomenna.
Ajattelin listata ihan ranskalaisin viivoin niitä asioita mitä klinikalla teimme ja koitan referoida Kyran perustelut tähän myös.

Taru Arolan kuvat ovat vesileimattomat kuvat!
Perjantaina Hansu oli paljon rennompi kuin lauantaina, mutta kuitenkin paljon paremmin saatiin se liikkumaan lauantaina
Tässä kuvassa näkyy hyvin se mun jalkaongelma Hansun kanssa mitä ei leveän Hertan kanssa ollut. Hansu on niin kapea etten pääse sen ympärille. Sitten vähän väkisin etsin sen pienen kyljen sieltä jostain ja "käperryn sen ympärille" niin että varpaat kääntyy ulospäin ja sitämyöten takareisi tulee myös kiinni. Varpaat todellakin eteenpäin paremmin ja sisäreisi satulaan ja kankut rennoiksi! Kyra sanoi että mun on turha yrittää liian pitkän jalan kanssa päästä sinne kylkeen kiinni alapohkeella. Täytyy pyrkiä kosketuspintaan yläpohkeella ja "antaa jalan roikkua".



  • Ihan ensimmäisenä Kyra jo perjantaina sanoi, että tahti ravissa on liian kiivas ja siihen pitää saada rentoutta. Hän sanoi että lusitanot ovat vähän sellaisia että ne oppivat normaalin ravin sitten kun ne on oppinut passagen. Hansu on kyllä tässä ihan oiva esimerkki. Sen ravi keväällä muuttui eniten, kun se oppi passagen. Jotenkin se löysi etujalkansa silloin. Takaosa on aina ollut aktiivinen mutta etuosa on tiellä. Sinäällään kiva kun ei tarvitse näitä mitenkään nopeuttaa ja aktivoida, pikemminkin ne pitää saada tekemään vähemmän. Ei kuitenkaan auta vaikka olisi kuinka hyvät takajalat, jos etuosa on tiellä. Näitä ei voi vain "ajaa enemmän eteen" sillä se vain kiihdyttää tahtia entisestään ja etuosa suorastaan ruopii alta pois nenilleen. Paino takaosalle ja odottamaan etuosan nostoa. Sitten meno helpottuu.
    Kyran kanssa samaa mieltä, että Hansulla tulee todennäköisesti olemaan joskus todella hieno passage ja piaffe.
  • Vaikka lusitanot eivät luontaisesti ravaa kovin isosti, niille on suht helposti opetettavissa raviin vaihteita. "Niillä on 10 erilaista ravia ja meidän pitää löytää sieltä ne tärkeimmät ja kehittää niitä hyviä askelia vahvemmiksi".
    Kyra myös sanoi, että vaikka puoliveriset ovat vahvempia liikkujia, niin niille taas voi olla hyvinkin vaikeaa opettaa pientä ja ergonomista ravia. Iso liike kuluttaa jänteitä ja niveliä, joten pienestä ravista on todellakin hyötyä ihan jo hevosen kestävyyden kannalta. Se pienikin ravi pitää osata! (Tiedän kyllä tilanteen jossa on isoliikkeinen puoliverinen toooooodella vaikea saada pienelle säästöraville. Ne kun lompsii mielellään isosti! Se on yllättävän vaikeaa isoliikkeisellä hevosella saada se pieneksi ja nopeaksi).
  • Kyra tykkää lusitanoista, osti kuulemma juuri itselleen 5 v ison lusitanon. :)
    Nämä ovat "työhevosia" tosiaan, ne tekevät aina 110% töitä hyvällä työmoraalilla. "Teet niiden kanssa töitä tunnin ja sitten ne voi tyrkätä seinään kiinni kolmeksi tunniksi ja siinä ne seisoo ja odottaa. Sitten voit ottaa siitä taas hevosen matkaan kun fiesta alkaa".
  • Hansu helposti heittää mua takaa pois. Se on aikamoinen vieteri takaosastaan ja sinne on vaikea istua. Se myös joskus vähän "kuumuu" tästä, mutta kaulanarun kanssa saan itseni vakautettua paremmin syvemmälle satulaan. Mä itsekin olen vähän "helpottanut" Hansua muka "ratsastamalla sitä kuin nuorta" eli antanut tilaa. En kuitenkaan voi loputtomiin keventää istuntaa ja sitten joku päivä kun päätän että nyt se on valmis kantamaan niin istua alas... Kyra sanoi mulle etten toki voi väkisin istua taakse, sillä siitä Hansu kuumuu. Mun täytyy olla vakaa istunnan kanssa, mutta sanoi myös että mulla on onneksi joustava lantio eli on hyvin epätodennäköistä että "väkisin istun" sinne. Täytyy kuitenkin vielä "tukeutua syvemmälle satulaan" ja tähän auttaa kaulanaru
    Kaulanaru laitettiin aina sisäkäteen. Näin saan asetuksen herkemmin läpi ja vakaammaksi. En vahingossa yliaseta ja "linkuta" kaulaa. Ulkokädellä taputan ja päästän jotta hevonen pääsee taipumaan rehellisesti ja venyttämään ulkokylkeä. On vanhanaikaista olla päästämättä ulko-ohjasta, nykyään sitä päästämistä jopa suositaan. Huom, ulkoavut eivät kuitenkaan saa unohtua, ja ulkoapuihin kuuluu myös ulkopohje. ;) Ulko-ohjasta on kuitenkin lupa päästää ;)
  • Yksi iso tekijä tahdin muokkaamiseen on mun oma kevennys. Mun täytyy keventää rauhallisemmalla tahdilla, hevonen seuraa sitä. Tätähän on treenattu jo ihan ratsastukoulussa, mites noin unohtuu muka ;)
    Erittäin yksinkertainen keino tasapainottaa menoa ja saada parempi tahti.
  • Hansulla ei vielä eteenpäinpyrkimys isommassa ravissa ihan säily. Ylipäätään se helposti lähtee kipittämään jos lisään pohkeella painetta. Helposti myös kiristin tahtia omalla kevennyksellä ja samalla laitoin liikaa pohjetta. Mun kevennys ei saa kiihtyä enkä saa ahdistaa sitä pohkeella eteen terävästi.
  • Kun vien Hansun passageen ja se ravaa kivoin askelin, mutta se tuntuu jäävän liikaa paikalleen enkä saa sitä siitä passagesta ulos (hyvin yleistä kun opetellaan passagea ja siirtymät eivät tosiaan ole vielä hanskassa) niin erittäin helppo keino saada Hansu ulos passagesta on viedä se pohkeenväistöön ulospäin. Kyllä se vaan sieltä tippuu passagesta pois pieneen raviin. Sitten sen jälkeen taas suoristus ja uudelleen passageen. Sitten taas väistön kautta pois, sitten taas passageen suoralla... jne.
    Kyran Matador oli kuulemma ihan samanlainen. Se ravasi aika pienesti mutta sitten se oppi helposti passagen. Se kuitenkin sitten vain tarjosi sitä passagea mutta sen sai pohkeenväistöllä sieltä tippumaan pois. Erittäin yksinkertaista! "Kyllä ne aina sieltä passagesta pois saa".
  • "Ratsasta sen etujalkoja"
    Palatakseni niihin aktiivisiin takajalkoihin siis. Ne tekee jo töitä ja jos hoputan niitä lisää niin vaikeaksi menee. Mun täytyy kohdentaa ajatus etujalkojen ratsastamiseen. Hassua, sillä niillä puoliverisillä millä on tottunut menemään, on täytynyt aktivoida takajalkoja! (Yleistän nyt...)
    Tässä sen huomaa, eri hevosten väliset eri heikkoudet ja vahvuudet.
  • "Kaikkea ei voi muokata kerralla. Jos mä nyt aluksi sanon Nooralle että istu taakse, ja alan puolessa välissä muokkamaan jotain toista asiaa, unohtuu se ensimmäinen korjausliike".
Nyt tosiaan mä oikeesti menen tuolla kaulanarulla kotona varmaan kuukauden putkeen! Rohkeasti hoen itselleni "nojaa taakse" mutta säilytän lantion liikkuvuuden. Ajattelen rohkeasti ottavani tukea kaulanarusta ja mielikuvana "vetäväni itseni alas syvälle satulaan".

Aluksi verkkailin itsenäisesti kun odoteltiin vuoroamme. Hansulla ihan polvet tutisi kun sitä jännitti, mutta on se kyllä ihme. Ei se tee yhtään mitään. Sen vain tuntee ja näkee että nyt jännittää mutta ei todellakaan pistä ranttaliksi. "Kärsii hiljaa" jos niin voi sanoa. Yrittää silti suorittaa minkä jännitykseltään pystyy! Erityisesti Hansu tuijottelee kaikenlaista, ei niinkään pelkää ääniä.


Ensimmäinen kerta kun pääsen Kyran kanssa samaan kuvaan, ja vieläpä samalla heti hänen valvovan silmän alla! Ei tule muuten toistumaan tällainen!

Alun verkkailussa Hansu jo yritti vähän rentoutua paikoitellen. . 

Joku demonstraatio tässä on menossa, hassu asento Kyralla! :D Varmaan mun istunnan kopioimista ;)

Kaulanaru ensimmäisiä hetkiä mukana. Hansu on aina vähän sellainen että se varautuu heti jos muuttaa jotain. Tässäkin vähän näkee tuota epäilyä kaulanarulle. Mutta heti siitä saa kyllä apua etuosan hallintaan ja omaan istuntaan!



Jostain syystä tämä puolisko maneesista oli helpompi ja vastaava katsomon pääty vaikeampi, Hansu kyttäsi sitä enemmän. Se ravasi rennommin ja isommin tässä päädyssä ja pääsin paljon paremmin vaikuttamaan. Sitten kun se jännittyy niin ei pääse samallatavalla viemään asioita perille vaan se kaikkeen vastaa pienentämällä liikettä ja lyömällä selkää lukkoon.

Välillä myös kevensin ja välillä istuin alas. 
Tässä alas istumisesta pätkä. Välillä pääsin vaikuttamaan Hansuun juuri sopivasti niin että se otti pari venyttävää askelta. Välillä se otti niin isoa askelta että vähän menetti tasapainaon, "hui kauhee kuin vaikeeta pysytellä pystyssä tälläisessä" mutta sieltä pienistä askelista se tulee... Joku päivä se ravaa kunnolla koko radan läpi! Ja lisää venyvyyttä Hansussa kyllä piilee

Kokoajan yritin katsoa ainoaan peiliin joka maneesissa näkyi... :D 



"Näillä lusitanoilla on aktiiviset takajalat"
Eikö...?

Hansulla on voimaa jo liikkeissä mutta vielä sen on vaikea hallita raajojaan, koska lihaksia ei vielä suhteessa liikkeeseen ole. Alku kuitenkin hyvä!

Hansun ympärille on vaikea istua, sillä se on niin kapea ja lyhyt selkäinen. Yritän luonnollisesti päästä sen ympärille ja se ajaa tahtomattani mun jalat vähän väärään asentoon. Hertan kanssa tätä ongelmaa ei ollut. Jalustimien lyhentäminen auttoi, niin etten yritä "halata" Hansua pohkeilla, vaan enemmänkin kannattelisin jalkojani lonkista asti ja ottaisin ulkoreittä käyttöön. Ja varpaat eteen! varpaat kääntyy helposti ulos heti jos yritän käyttää pohjetta, koska "etsin sitä kapeaa kylkeä jostain". Mulla ei siis Hansulla olekaan käytössä alapohjetta, vaan enemmänkin yläpohje missä jalka vielä koskee kylkeen. Tämä tulee helpottumaan kun Hansu saa lisää massaa ja leviää. On se nyt jo helpompi istua kuin esim vuosi sitten!


Kyra demonstroi kaulanarun käyttöä

Ehkä vähän tosissani keskityn olemaan menemättä etukenoon... ;)

Kaulanarusta saa ihan luvan kanssa ottaa tukea ja "vetää" itseään syvemmälle satulaan

Kaulanaru tuo tosi kivasti vakautta istuntaan ja aina jos tulee tiukkapaikka (esim vähän turhan iso hypähtävä askel) niin saan tasapainoitettua itseäni kaulanarusta ja saan jatkettua/kannustettua hevosta eteen, eikä sitä tartte alkaa toppuuttelemaan vaan voi antaa mennä vaikka vähän hölskyisikin kyydissä. Kyran sanoin "anna hölskyä, kankut rentoina!" ;)

Satuhevonen!

"Nää lusitanot on vähän sellasia, että ne oppii ravaamaan sitten kun ne oppii passagen. Ne menee helposti sitä niiden pientä ja kiihkeetä säästöravia, mutta kun ne oppii siirtämään painoa takaosalle niin että etuosalla on tilaa nousta ylös, ne löytääkin tahtia ja ilmaa alle" 

Tässä Hansu todella pistää parastaan <3
Pala palalta Hansun liikeradat paranee ja se väläyttelee sellaisia pätkiä, että mm. tänään kotivalmennuksessa se pari kertaa väläytti todella hienot lisätyt ravit... Malttaisi odottaa kun se kehittyy lisää! Siellä on vielä paljon potentiaalia käyttämättä, mutta pitää vielä vähän kädestä pitäen tuoda niitä rauhassa esiin. Kuten Kyra sanoi, kun ne ei automaattisesti liiku isosti, mutta loppujenlopuksi niihin voi rakentaa paljon liikettä lisää. 
On tuo Kyra kyllä jännä. Mua ei jännittänyt yhtään itse klinikalla, perjantain kokeiluratsastuksessa kyllä kun näin hänet ekaa kertaa lähietäisyydeltä. Lauantaina tuntui ettei yleisöä olisi ollutkaan (Hansu kyllä tosin huomasi että oli seinillä ihmisiä... ;) ). 
Ihankuin olisin päässyt Kyran kanssa ihan kahden kesken valmennukseen ja itseasiassa meidän vuoron loppuakohden kun Hansu alkoi rentoutua ja saimme parempia pätkiä aikaan, niin pääsin sellaiseen hyvään flow tilaan ja keskityin itsekin ihan täysillä. Sitten kun lopetettiin ja siirryttiin käyntiin, Hansukin oli tosi rento. Mutta sitten kun alkoi loppuaplodit niin johan Hansu taas jännittyi ja sitten heräsin minäkin että "ai niin, täällä oli yleisö". :D Erittäin hyvää treeniä nuorelle jännittäjähevoselle tällainen! Mallikkaasti se kuitenkin käyttäytyi. Hansu ei kyllä sikaile, ei sitten yhtään tuolla areenoilla.

Hevosurheilu oli tehnyt Kyran klinikasta RatsastusPlussaan tosi hyvän koosteen, suosittelen sen lukemista. Myös täällä blogissa on hyvä kooste: Kyran Klinikalla 9.9
Linkatkaapa muita koosteita jos jostain blogeista löydätte!
Harmi kun en itse ehtinyt oikein jäädä seuraamaan muuten klinikkaa, mm Kyran ratsastuksen jäivät välistä. Tosin onneksi näin hänet perjantaina ratsailla, ja ei voi kuin ihailla sitä vakautta ja taitoa. Alkaa ihan sapettaa ja turhauttamaan miksi itse ei kykene samaan. ;) Tosin mulle kyllä sanottiin, että se Kyra on tainnut istua 40 vuotta pidempään satulassa kuin minä, joten mulla ei ole kiire ;)
Suunnitelmissa on jatkoa Kyran klinikoille. Ehkäpä jopa 2 päivän klinkan muodossa, jolloin pääsisi tekemään eroa Day 1 ja Day 2 välillä. Siihen saisi vielä syvällisempää työskentelyä. Suosittelen kaikille osallistumaan Kyran klinikoille. Nytkin klinikka oli 2 lippua vaille loppuunmyyty. Porukka jaksaa istua kuin kirkossa ja kuunnella! Kyran ulosanti on jotain niin uskomatonta. Se mikä klinikoissa on parasta, on se että sieltä saa JOKAISELLE jotain. Ihan sieltä He C tasolta aina GP:hen asti. Nämä klinikat eivät todellakaan ole mitään piaffin hinkutusta 6 h, vaan mukana on oikeasti eri tason ratsastajia ja klinikka toteutetaan niin että jokainen saa sieltä työkaluja mukaansa. Nytkin mukana oli tällaisen juniorin lisäksi ratsastuskouluratsukko, esteratsukko, eri ikäluokkatasojen edustajia aina GP:hen asti. Jokaiselle todellakin jotain.