Hertta jo parempi

Ehkä selvittiin säikähdyksellä?

Hertta oli jo lauantaina tosiaan jalkansa kanssa paljon parempi. Olihan se ihan pallojalka vielä silloin mutta se ei enää ollut kipeän oloinen. Ravasi suoralla ainakin puhtaasti kun perjantaina se oli ihan könkkö. Nyt eilen maanantaina turvotus on melkein kokonaan poissa! Nestettä näkee vielä polven etupuolella ja vähän sääreen valuneena, mutta ylempää se on jo aika kuiva. Verisuonet ovat vähän vielä pinnassa. Hertta ravaa puhtaasti ja ei arista painelua polvitaipeesta, mihin se perjantaina ei antanut edes koskea.

Hertta on kyllä kävelyllä edelleen ainakin tämän viikon loppuun. Kipulääke lopetetaan tänään. Seuraillaan tilannetta kun viimeisetkin nesteet lähtevät jaloista. Kylmäystä ja kävelyä siis vielä tämä viikko tiedossa, mutta nyt tänään ajattelin mennä jo selästä kävelemään. Itse olen flunssassa joten en voi itsekään kuin istua seläsä ja kävellä (sekä yskiä). Tunnen selkään hyvin käveleekö se normaalisti. Selästä käsin sitä voi myös näppärästi jumpata. Itseasiassa tällaiset käyntilomat kannattaa käyttää hyödyksi. Vai kuinka moni treenaa pelkästään käyntiä tuntia päivässä? ;) Se on oikeasti hyödyllistä.

Hertalla olisi ensi viikolla taas iilimatohoito. Ensin ajattelin että perun hoidot tämän tapaturman takia, mutta sitten mietin että iilimadot voisivat olla tähän hätään oikein hyvä juttu tuohon polveen!

Hertta on siis nyt kerran hoidettu iilimadoilla kraniosakraaliterapian yhteydessä 2 viikkoa sitten. Hertta oli tuolloin kyllä liikkunut tosi kivasti, eikä ollut tuntunut selkään mitään jumituksia, joten vähän mietin onko matohoito turhaa. Ei se kuulkaa ole!

Suurin ero mikä oli, oli jaloista nesteiden pois lähtö! Hertalla on luonnostaan hyvin kuivat jalat, mutta takajaloissa sillä on täyttyneet jännetupet. Tämä on siis oikeastaan ollut sillä aina. Ne lähtevät toki aina liikutuksen aikana. Hertta sai yhteensä neljä matoa. Kaksi ristiselkään molemmin puolin (toinen pari milliä taaemmaksi kuin toinen, näin saatiin vaikutus kohdistettua oikealta puolelta selkään ja vasemmalta puolelta vasemman takajalan hermoihin) ja kaksi muuta matoa juurikin takajalkojen vuohisnivelten päälle.

Kaikista muista paikoista verenvuoto matojen pois ottamisen jälkeen oli hyvinkin runsasta (hyvä!) mutta oikea takanen oli tukossa, eikä sieltä tullut niin paljon verta. Tästä jalasta mato päästikin ensimmäisenä irti. Hertalla tosin on nyt oikeassa takasessa riviä, joten se voi selittää nyt sen jalan tukkeutumisen.

Isoin ero tosiaan oli että nuo Hertan kroonisesti täyttyneet vanhan hevosen jännetupet sulivat! Madot oikeasti auttavat tosi tehokkaasti turvotuksiin ja niiden poistamiseen. Kaverini hevosella oli pieni jännevamma toisessa etusessa, ei vaivannut muuten, mutta jänteen päällä oli pieni kohouma. Hän hoidatti YHDEN kerran iilimadolla sen kohdan, ja se kohouma hävisi kokonaan, eikä koskaan tullut takaisin.

Kaksi matoa ristiselän tienoilla. Jos tarkkaan katsoo, niin ne eivät ole samalla linjalla keskenään molemmin puolin selkää. Tarkkaa hommaa niiden sijoittaminen, jos haluaa tietyt vasteet

Oikea takajalka. Kuvassa näkee vähän tuota täyttynyttä jännetuppea. Ei se tuon enempää ole täyttynyt, on niitä pahempiakin nähty, mutta madon jälkeen se oli paljon tyhjempi.
Tuossa huomaa myös kuinka karvat ajellaan ihan ihoa myöten pois siitä kohtaa mihin mato laitetaan jotta se pääsee kiinnittymään. Punaiset pisteet ovat sitä ihme ihottumaa/riviä mitä Hertta on nyt tehnyt tuohon jalkaan, ne eivät tulleet sheivauksesta tai madon puremisesta. 

Iilimadot imevät verta noin 15 grammaa, mutta samalla ne erittävät sylkea kohdekudokseen ja verenkiertoon. Sylki sisältää noin 120 erilaista ainetta, esim. hirudiinia (tästä nimi hirudoterapia, tätä samaa ainetta on myös lääkevoiteessa Hirudoid Forte), joka estää pinnallisten hyytymien muodostumista ja se liuottaa jo syntyneitä veritukoksia. Sylki sisältää myös hyaluronihappoa (tuttu varmasti monille nivelonogelmista kärsiville, tätä voidaan piikittää suoraan niveleen klinikalla tai sitten sitä syötetään eri nivelvalmisteiden kautta). Sylki myös puuduttaa, jolloin hevonen ei huomaa enää puremakohtaa. Aluksi Hertta yritti jaloissa olevia matoja vähän potkia kun ne purivat kiinni, mutta hetken kun ne siinä hengailevat ja sylki alkaa vaikuttaa, ei Hertta enää huomannut mitään. Hoito ei satu, mutta varmasti "kutittaa" puremisvaiheessa.

Ällöttäviähän nuo ovat. Kovasti Pekka yritti rohkaisemaan ottamaan jo syöneen madon käsille, koska silloin se ei pure kiinni. En suostunut! :D

Niistä tulee niin isoja ja lihavia kun ne ovat imeneet itsensä täyteen verta. Aluksi ne näyttää sellaisilta mustilta pieniltä madoilta, mutta sitten kun ne ovat täynnä, ne ovatkin vihertäviä oranssein pilkuin...

Eiköhän tuohon vammajalkaan saada nyt tässä alkuvaiheessa hyvä vaste iilimatohoitoon! Eikä edes ollut huuhaata. :P