Kootussa Ravissa

28. heinäkuuta 2016

TDF katsastukset 20.7 KE

Katsastukset olivat Ruskeasuolla heti seuraavana keskiviikkona sunnuntain Bastoksen valmennuksen jälkeen. Tämä tuli yllätyksenä, sillä minulta oli mennyt katsastukset ihan ohi Kipasta. Valmentajani soittaa minulle tiistaina ruoktunnille että " mikset ole ilmoittautunut, olen nyt Rusalla ja täällä kyseltiin etten ole ilmonnut!". Pienoinen paniikki, enhän mä ollut tiennyt vaikka Kipaa mielestäni tarkkaan kyyläsin! Hehheh, tästä johtui mun huikea koulumenestyskin... "Ai mikä tentti, milloin? En ole kuullutkaan..." ;)
Sain kuin sainkin noin lyhyellä varoitusajalla pomolta vapaapäivän keskiviikoksi (kuulemma tarpeeksi hyvä syy tällainen katsastus viettää kesälomapäivä) ja äitikin oli sopivasti lomalla, joten sain vetoautonkin lainaan ilman suurempia ongelmia.

Saavuttiin Rusalle ajoissa, jotta mulla olisi aikaa eksyä ja säätää. Oltiin sen verran ajoissa että ehdittiin katsella valmennuksia ennen omaa vuoroa. Jännitys siinä vaiheessa vähän hellitti. Suunnittelin jo etukäteen että verkkaan rauhassa, mutta en kokoa Herttaa. Lämmittelen vain lihakset ja teen siirtymiä ja taivutuksia "hermottaakseni" Hertan avuille. Ajattelin että me esiinnytään katsastuksessa juuri sillä tasolla missä ollaan. Turhaan hinkuttaa ennen sitä, oli vielä kuuma päiväkin ja haluan säästellä Herttaa.

Onneksi verkkasin lyhyesti ja käytännössä vain kävellen, sillä kuten aavistin, jouduimme tosissaan töihin. Janne kyseli aluksi tietenkin millainen hevonen on kyseessä, mitä olemme nyt kisanneet ja mihin tähtäämme. Sanoin suoraan että ihan menestyen mentiin Small Tour tasoa viime vuonna, tänä vuonna oli katkonainen kausi ja tarkoitus oli mennä Inter II luokkia. Kerroin meidän rataharjoitustulokset Inter II ja Inter A tasolta, sekä Lappeenrannan virallinen tulos joka oli ensimmäinen oikea kisa tälle kautta. Tavoitteista sanoin sen verran, että ihan hevosen ehdoilla mennään, mutta Grand Prix olisi ensi kaudessa mielessä jos mahdollista.


Kun uskallan koota passagea, se on paljon näyttävämpi ja H nostaa jalkoja paljon enemmän ylöspäin. Tällä hetkellä annan sen edetä liikaa (tosin vähän annan sen edetä liikaa kaikissa jutuissa...)
Katsastus itsessään meni oikein hyvin. 30 minuuttia yksin esiinnyin. Minua pyydettiin esittämään oikeastaan kaikki GP liikkeet "niin kuin niitä nyt olen ratsastanut ja niin miltä ne tällä hetkellä näyttää". On sanomattakin selvää että paljon tulee vielä tahtirikkoja ja tahdin menetyksiä, eli meidän meno ei ole vielä tasaista. Ensin niin että ratsastin ne kuten olen tähänkin asti ratsastanut, sen jälkeen kävimme kaikkia liikkeitä vähän läpi Jannen neuvoilla. Jokaisen liikkeen jälkeen sain kivat yhteenvedot hyvistä puolista ja sitten niistä kohdista mihin tulee kiinnittää huomiota.
Aloitimme ravilla. Esitin passagea, josta saimme kehuja. Janne kannusti pyytämään vielä lisää ja lyhtentämään vähän enemmän. Tällöin askelluksesta tulee korkeampi. Olen ollut vähän ujo lyhentämään passagea sillä pelkään että H jännittyy ja tiputtaa selän. Ei se kuitenkaan jännittynyt ja ihan sain koskea ilman että laatu heikkeni! Päinvastoin sieltä tulee vaan entistä koreampaa passagea, eikä niin löysää, kun vain uskallan pyytää korkeampia askelia! Mä en saa vaan toivoa että menisipä hyvin, vaan mun täytyy sanoa että "nyt menee hyvin" ja ratsastaa se niin että menee hyvin...
Eli passagen pointit: uskalla koota vielä lisää, niin passageen tulee ilmaa. Se on nyt jo hyvä mutta rohkeammin vain.

Piaffe oli kuulemma ihan ok ja siinä on selvä tahti, mutta yritän liikaa tahdittaa sitä jalalla. Janne tahtoo että aloitan piaffin ja sitten H polkee sitä yksin, ja sitten lopetan piaffin.
Nyt annan joka askeleella tahtia, joten sitten kun pitäisi ratsastaa piffistä pois, ei mulla ole enää apuja mitä antaa! Tiedän, mutta tämä johtuukin siitä mun epävarmuudesta. Varmistelen piaffia joka askeleella. Ehkäpä ihan turhaan. Vai mitä luulette jos H tekee piaffia maastakäsinkin riimu päässä ilman raippaa vain kun maiskutan tai napsutan sormia...?
Piaffi pointit: Anna sen polkea rauhassa, aloita ja sitten lopeta kun haluat, tai joudut antamaan lisää energiaa. Potkukelkkailmiö... ;)

Sulkutaivutukset sujuivat ravissa oikein hyvin. Ne ovat näyttävät, mutta täytyy varoa ettei sulku mene passageen. Sen saa GP kürissä tehdä, mutta ei sinnekään saa karata! Enemmän eteenpäin ajatusta. Tässä se hiuksenhieno raja on, ei saa juosta alta muttei saa myöskään jarruttaa passageen.
Laukassa sulkutaivutus taipuu ok, mutta laukkaan enemmän kokoomista. Uskallan tehdä puolipidäteitä. Nyt vähän päästän Hertan juoksemaan sulun läpi tyytyväisenä sellaisessa Inter I kokoamisasteessa, mutta kohti GPtä se ei riitä! Mun täytyy hidastaa laukkaa ja oikeasti jokainen askel ratsastaa ja tehdä puolipidätteitä (ja Hertan täytyy myös niihin reagoida). En voi tehdä GP sulkusiksakkia iloisessa ja kiirrellisessä laukassa, sen täytyy hidastaa ja koota niin että ehdin tehdä kaikki askeleet, joita ei tule edes paljoa ennenkuin jo täytyy vaihtaa laukka. 
Sulkutaivutuksen pointsit: kokoa enemmän, laukassa hitaammin. Etuosan tulisi nousta enemmän, Hertalle se on hankalaa laukassa. Sitä tulee treenata mutta hevosen ikä huomioiden. Tässä vaiheessa sitä ei laiteta yhtään yli sen rajojen. Se suorittaa inter I tason kokoomisasteessa hyvin, mutta varovaisesti lisätään laukkaan kokoomista kohti GPtä, jolloin laukkasulut paranee.

Vaihtosarjat menivät nappiin! Aina nelosista ykkösiin. Vaihtovirheitä ei tullut mutta kakkosissa pieni jännitys tulee sarjan loppua kohden jolloin vaihto pienenee ja lyhenee. Vanha ongelma. Ykköset sujuivat hyvin, joskin niissä on vielä vähän varovaisuutta ja lyhyyttä.
Piruetit näytin lopuksi läpi kerran molemmat niinkuin ne Inter I ohjelmassa tulee. Ne menivät ehkä parhaiten!
Janne sanoi heti kun lopetettiin että kyllä me sut otetaan mukaan mun valmennustiimiin! Hihkaisinkn heti että "Jeee" ja sain aikaan pienen hymähdyksen :D 
Herttakin tapansa mukaan alkoi hörisemään kun pysähdyin Jannen luokse, teki heti lähtemättömän vaikutuksen "Ai höriseekö tää??". Herttahan hörisee aina kun pysähtyy ja taputtaa! Kerää pisteitä ;)
Hertta sai paljon kehuja. Sillä on sekä laatua että sydäntä tehdä näitä asioita. Vaikka sen rakenne on todella hankala niin oli kuulemma hämmästyttävää kuinka se varsinkin ravissa on kuitenkin pyöreä eikä rakenne näy niin paljon.
Sanoi että hyvä opetusmestari, mutta tässä vaiheessa uskalsin avata suuni ja sanoa että olen kouluttanut sen itse, lähdimme molemmat 10 v sitten sieltä He B-He A tasolta ja tavoitteena oli alue He A luokat. Kuulemma vielä parempi näin! :D
Kerrankin kehtasin vähän edes myöntää itselleni respectiä.

Janne sanoi heti suunnitelman jatkoon:
- Treenit ovat n. Kerran kuukaudessa, ne ovat kahtena päivänä kotivalmennuksen lisäksi. Valmentajani tekevät siis yhteistyötä.
- Talven aikana kehitetään Herttaa ja nostetaan kokoamisastetta kohti GPtä
- Tulosta pitäisi syntyä niin että tammikuussa olisimme valmiita starttaamaan GP ohjelman TDF:n rataharjoituksissa
- Ensi kaudella kilpaillaan Inter II ja GP luokissa
- Kaiken tämän takana tavoitteena SM kilpailut Senioreissa 2017!

Aikamoiset tavoitteet. Katsotaan miten käy! Tässä tehdään koko ajan mulle sitä kokemusta ja silotetaan tietä tulevaisuutta varten. Emme vahtaa menestystä, vaan kokemusta, jotta mulla olisi paljon helpompaa sitten sen tulevaisuuden hevosen kanssa. Pääsisin etenemään tulevaisuudessa nopeammin ja helpommin, kun ratsastajan ei tarvitse opetella tasolta toiselle ja aloittaa alusta. Seuraava hevonen on helpompi tehdä kun olen kaikki tasot käynyt itse jo läpi ja tiedän mitä se vaatii!
Taso jossain SM kisoissa tulee olemaan jo sellainen että siellä on ne Suomen parhaat paikalla. Se on ihan turha lähteä vertaamaan itseään muihin, vaan tässä kisataan nyt itseäni vastaan! Mä vasta opettelen; ja kaikki tuleva on vain plussaa. Se nyt on siis iso JOS me nyt päästään edes sinne SM:iin.
Olisihan se jo huikea saavutus päästä kisaamaan Suomen parhaimpien seuraan! Hyville häviäminen ei ole häpeä, suorastaan kunnia olisi päästä kisaamaan samoihin luokkiin.

Nyt mennään eikä meinata!
Jotenkin uskomatonta että minä, Pertsa Kellikseltä olen päässyt mukaan tekemään tätä tosissaan! (Ja kyllä, Pertsa on mun lempinimi, ja olen kotoisin Kellokoskelta, eli tuppukylästä... Ja sehän se vitsi aina onkin, että kaverini sanovat että näytänkin siltä... ;) )

Tässä on pieni videokooste meidän katsastuspäivästä. Lisäsin aikajärjestyksessä videonpätkät. Ehkä vähän näkee alussa pientä epävarmuutta, mutta loppuakohti Jannen neuvoilla uskalsin ehkä vähän enemmän ratsastaa ja pyytää Hertalta. Mä vähän helposti jään vaan "toivomaan" että voi kun se menisi hyvin, vaikka oikeasti pitäisi ottaa ne ohjat käteen ja vaan tyynesti pyytää ja sanoa "tässä me nyt ollaan, tällasta tänään!" ja USKALTAA esiintyä ;) Ei ole mitään hävettävää!
Kiitoksia hoitajalle, Lauralle, avusta ja videon kuvaamisesta! Tuli vähän muutakin elämää kuin vain treenit videolle :)



Tänään pienellä maastokävelyllä heironnan ja käsittelyn jälkeen. Tykkään kävellä itse vieressä niin saan enemmän liikuntaa!
Hertalla oli viime viikko niin rankka valmennuksineen ja katsastuksineen, että tämän viikon se on saanut lomailla! Se on ollut liinan päässä ja maastoilemassa. Tänään se on myös hierottu/kraniokäsitelty (oli tullut hieman lukkoja! Nyt nekin on auki). Olin jo huomannut että Hertta ei ollut niin irtonainen, vaikkakin teki töitä mielellään. Eiköhän se pikku paussi tee oikein hyvää!

23. heinäkuuta 2016

Paulo Bastoksen valmennus Sipoossa 17.7 Su

Kiireiden takia joudun julkaisemaan postaukset vähän jälkijunassa, mutta mieluummin kirjoitan jokaisesta valmennuksesta/treenistä oman postauksen kuin että alkaisin väsäämään postausta mikä sisältää koko viikon menot. Silloin siitä tulisi auttamatta aivan liian pitkä ja sekasotkuinen. Aloitetaan ensin Bastoksen valmennuksesta joka oli heti seuraavana sunnuntaina Lappeenrannan kisojen jälkeen. Julkaisen sitten postauksen TDF katsastuksista vlopun aikana. Nyt tulevana sunnuntaina olisi Emma Kanervan valmennus, joten saas nähdä pitääkö siitäkin väsätä erikseen postaus! :D

En ole ennen ollut Bastoksen valmennuksessa joten tämä oli kokonaan uusi tuttavuus. Hän kysyi heti millainen hevonen kyseessä ja mitä ollaan kisattu/tullaan kisaamaan. Sanoin että GP liikkeet oppi nyt talvella joten jos ensi kaudella päästäisiin sitä starttaamaan niin olisi kiva. Hän kysyi myös onko jotain tiettyä mitä haluan tänään tehdä. Olin jo etukäteen miettinyt että piaffi/passage osastolle kaipaan vinkkejä, sillä ne ovat vaikeimmat hallita tällä hetkellä, se ihan yleisesti jotain millä saan Hertan kunnolla pyöreäksi ja kantamaan kun se tuppaa helposti nostamaan vaan niskaansa ja "breaks the back".
Aloitimme ihan vaan käynnissä syvillä taivutuksilla, ajatuksena että Hertan tulee asettua ja taipua rehellisesti niskastaan ja laskea sitä alas. Taivutimme kevyesti sisälle ympyrällä ja kun Hertta rentoutui ja alkoi laskea päätään alas, suoristin sen ulko-ohjalle ja samalla taputin sisäkädellä. Tosi tehokasta! Aina jos H lähti taas nostaa niskaansa niin uudestaan taivutukseen sisälle jonka jälkeen suoristus. Ja kokoajan huolehdin siitä että ajatua niskasta oli alemmas! Aina ei voida olla korkeassa kisamuodossa vaan Hertan täytyy omaksua myös matalampi muoto. Se kyllä kulkee alku ja loppuverryttelyt matalemmassa muodossa, mutta kun aletaan tekemään jotain niin se vähän karkaa liian korkeaan muotoon ja tarjoaa sitä. Kaikki tehtävät tulisi pystyä suorittamaan myös siellä matalemmassa muodossa, myös ne piffit ja paffit!
Kun H oli omaksunut matalempaa muotoa ja rentoutunut, aloimme työstämään ravia samalla idealla. Niska alhaalla, selkä ylhäällä, voltilla kunnon taivutus sisälle ja suoristuksessa tarjotaan ulko-ohjaa ja sen täytyy hakea lisää tilaa alemmas. Hirveästi kuului aina taputtaa, melkein  joka välissä, ja se kyllä aina rentouttaa Herttaa. Tulee sellainen tsemppaava ilmapiiri. Koko ajan olen Hertalle "hyvähyvä" mentaliteetilla tsemppaava.

Kaikkien kuvien copyright Taru Arola!
Hertan hieno passage onnistuessaan <3
Jatkoimme ravin jälkeen tekemään töitä kohti piaffea. Ongelma tuli heti esiin. Hertalla on ihan ok piaffi, mutta sen ratsastettavuus katkeaa sen ajaksi. Vaikka mitä teen niin H ei reagoi. Piffaa vaan entistä kiivaammin!
"Joo piaffi piaffi piaffi, ai lisää lisää lisää okei jooojooo näin mä teen!!" 
Samalla siis yritin itse sanoa "Lähdetään piaffesta pois". Eli H ei oikein osaa tulkita apuja piaffin aikana, eikä se myöskään oikein malta. Yrittää reppana aivan liikaa!
Paulo sanoi hyvän pointin:
"Mitä ikinä teetkään, ratsastettavuuden tulee säilyä. Jos se on vastaanottavainen käynnissä, ravissa tai laukassa, tulee sen olla yhtä vastaanottavainen ja herkkä piaffissakin, tai pohkeenväistössä, tai vaihdoissa... Jos kesken piaffin annat avun, sen täytyy pystyä reagoimaan siihen".

Kyllä. Aikamoinen pointti.
Mä ehkä vähän pelkään ottaa Hertalta enemmän ja vaatia siltä. Haluan antaa sille rauhan tehdä itse, mutta onhan se tosi etten voi ratsastaa tai esittää mitään mikä ei tule minun avuista. Jos Hertta pystyy reagoimaan siksak sulkutaivutuksissa suunnanmuutoksiin ja asetusten vaihteluun tuosta vaan, kyllä se pitäisi onnistua myöa piaffissa!

No mikä oli se hyvä kikka saada Hertta avuille piaffissa?
Niinkin yksinkertainen asia kuin pohkeenväistö piaffissa. En ensin edes meinannut uskoa. "Sanoiko se oikeasti pohkeenväistö?"
Jep, kyllä sanoi.

Kun tulin uudelleen piaffiin ja aloin pyytämään pohkeenväistöä, H ei aluksi ymmärtänyt. Se vaan kiihdytti jälleen "ai lisää piaffia?! No mä teen supernopee sitä!" ja kerran se hypähti vähän pystyyn (kiltisti kylläkin) kun se yritti keksiä mitä siltä halutaan. Hertta ei melkein koskaan protestoi, se vaan yrittää niin sinnikkäästi miettiä mitä siltä halutaan, että se saattaa hypähtää pystyyn hallitusti "no näinkö?!". Sen jälkeen kun H vahingossa astui sivuun piaffissa, niin loppu oli helppoa kun kerran pääsi kehumaan! Pystyin lopuksi tekemään piaffia paikallaan ja eteen, paikallaan ja enemmän eteen niin että minä määräsin askelten pituuden.

Hertan teatraaliset reaktiot! Mutta nou hätä, se tekee nää todella hallitusti ja koskaan ne ei tule yllätyksenä. Tämän jälkeen H tajusi jutun juonen, eikä ollut mitään probleemaa tehtävässä! 

Tehtiin samaa passagessa ja myös piruettilaukassa. Piruettilaukassa 3/4 osa uralta pohkeenväistöä kohti uraa, ja uralla siirtyminen piaffeen... ikinä en ole tehnyt ja siis siirtymä piaffeen oli super pehmeä suoraan piruettilaukasta! Siis Hertalla olisi mahdollista esittää kyllä todella vaikea GP kür... se on tosi hyvä tällasissa pienissä nippelitietoa vaativissa jutuissa.
Passagesta sen verran, että elämäni parhaat passageaskeleet tähän mennessä! Siis H saisi radalla helposti numeroksi 8 passagesta jos vaan saan vakiinnutettua nuo hyvät ja koreat askeleet sille! Aivan maaginen askellus tuntuu selkään asti kun se ponnistaa selkä mukana... Toki väliin mahtui tasapainon menetyksiä liiasta yrittämisestä, jolloin H horjahtaa kun se ei vielä hallitse isoja askelia. Mutta ajan kanssa sen askeleet tulee paranemaan kun se oppii mekaniikkaa! Ja nämä hienot askeleet saatiin aikaan jälleen samalla idealla, pohkee väistömäisesti ympyrällä tai kohti uraa passagessa. Näin saan jalalla "kourastua mukaan" sen mahan ylös. "Noniin Hertta, maha sisään ja matkaan!"
Sain todella paljon työkaluja ja ajatuksia nyt matkaan. Uskon että näillä vinkeillä oli hyötyä myös TDFn katsastuksissa. Hertta oppii todella nopeaan, joten jo keskiviikkona katsastuksissa se esitti hyvää passagea ja Paulon opeilla sain esitettyä niitä makeita askelia jo keskiviikkona. Onni on nopeasti oppiva hevonen!
Vielä kuukausi takaperin Hertan passage oli varsin voimatonta kellumista... :)

Alkuverryttelyä
Pidän sellaisista guruista, jotka ovat tosiaan todella läsnä kaiken aikaa.
Isompaa liikettä läpi rungon. Silloin kun H liikkuu hyvin mun on todella helppo istua selässä! Tuleepahan kerrankin kuvia joissa en könötä vaan istun hyvin ;)
Piaffia
Passagen työstämistä. Hertalla kyllä irtoaa kevyttä liikettä! Se ihan tanssahtelee!

Tässä kuvassa huomaa mitä tapahtuu jos H vähän jännittyy passageen. Niska nousee liikaa ja tuntuma häviää kokonaan. "She breaks her back"
Eikä siinä tilanteessa auta yhtään ottaa lisää ohjaa ja "vetää" sitä kohti tuntumaa. Annan tilaa edestä ja jatkan passagesta pois normaaliin raviin ja uusi yritys! Tosin nyt huomasin kuinka tässäkin auttaa se että vien Hertan pohkeenväistöön kohti uraa - saan sen napattua sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa!
Yksi lempikuvistani! Tuo valo joka laskeutuu ikkunoista ja Hertan hieno passage!
Verratkaapa tätä onnistunutta passagekuvaa tuohon ylempään, missä on vähän jännitystä.
Melkein sama kohta askeleessa, mutta kun se on läpi, niin takaosa on paljon pyöreämpi, takajalka on paremmin tulossa alle ja koukistaa, etujalkakin pääsee nousemaan korkeammalle!
Pirueteissa saa olla tarkkana että niissäkin mulla säilyy kontrolli ja voin ratsastaa jokaisen askeleen.
Kelpasi katsoa peilistä! :D

Tässä muutama videon pätkä valmennuksesta. En ehtinyt tehdä koostetta mutta latasin pari videota suoraan juutuubiin. :) Itse tykkään todella paljon Hertan ravista tällä hetkellä!




Videoista huomasin kuinka paljon Hertalle tuo passage on tullut helpommaksi, kun vertaa sitä videoon jonka julkaisin tammikuussa. Silloin Hertalla vielä huiski häntä aika paljon passagessa kun se oli aika haastavaa, mutta nykyään se on jo varsin "cool" paikoitellen. Piaffiin vaaditaan lisää treeniä, jotta sekin tulisi Hertalle niin helpoksi, että sen tyytyväisyys säilyisi siinä. Piaffissa se huiskii häntää vielä liikaa, mutta passage on jo helpottunut huomattavasti. Tottakai aluksi asiat ovat hankalia, mutta sitten kun hevonen oppii asian ja on sinut sen kanssa sekä tietää mitä siltä halutaan, hännän huiskiminen ainakin Hertalta loppuu. :) Asioita jotka kannattaa tiedostaa, jotta pystyy miettimään mitä pitäisi muuttaa/tehdä, jotta hevoselle tulee suoritukseen helpompi fiilis.

Seuraavaksi postausta sitten TDF katsastuksista, sekä varmaan nyt huomisen sunnuntain Kanervan valmennuksesta. Vähän jälkijunassa mutta kuitenkin!
Tämä viikko on ollut varsin valmennustäyteinen. Kerrankin niin, että muut päivät voin vain hömpsytellä Hertan kanssa/lomailla ja sitten treenit hoidetaan valvovien silmien alla. Ei pääse niin paljoa tekemään väärin kun joku vahtii ;)

21. heinäkuuta 2016

Pääsimme Top Dressage Finlandiin!

Olin eilen Hertan kanssa Rusalla katsastuksissa TDF:ää varten ja sain heti kuulla että pääsemme Jannen ryhmään treenaamaan!!!

Katsastukset menivät hyvin, vaikka Herttaa aluksi jännitti Rusan kenttä, mutta pystyimme silti esittämään kaikki vaadittavat liikkeet ja asiat joita pyydettiin. 
Tästä lähin treenaamme kerran viikossa edelleen kotivalmentajan kanssa, mutta sen lisäksi meillä on kerran kuukaudessa Jannen treenit Rusalla tai talvella Keisarinmäellä!

Meille on nyt isketty jo tavoitteet talvea varten ja ensi kaudelle 2017. En malta odottaa! Nyt on kovat tavoitteet ja toivotaan että Hertta pysyy kunnossa ja jaksaa pinkoa vielä! Teen tarkemman postauksen katsastuspäivästä videoineen kunhan ehdin. Tulin pikaisesti päivittämään tämän ilouutisen! :)

16. heinäkuuta 2016

Lappeenrannassa Inter A toinen sija!

Kisat meni hyvin! Yllätyksenä vielä napattiin toinen sija Inter A luokasta prosentein 63.056 ja hävittiin voittajalle vain alle 0,4% erolla! 
Päivä oli pitkä ja saavuttiin kotiin vasta puolen yön aikoihin. Pikkasen alkoi loppumatkasta huumori loppumaan. On se Lappeenranta aika kaukana vain yhden radan takia. :D 
Voin jo heti suoraan sanoa, ettei rata mennyt läheskään niin hyvin kuin Vihdissä, vaikka jälleen tuli sinäällään rikkeetön rata. 
Hertta oli jo verkassa hankala ja mietin keskeyttämistä... 

Verryttelyssä Hertta siis oli kuin lohikäärme. Häntä huiski jos vähänkään koskin jalalla. Siis jokaisesta pohkeen käytöstä vastaus oli hännän huiskaisu tai jopa potkaisu! Se oli kyljistään todella "kova", eikä suostunut ottamaan vastaan oikein mitään. Reagoi kyllä, mutta se oli tosi voimakastahtoinen. Jos yritin kakkosia, se teki ykkösiä. Jos yritin ykkösiä, tuli kakkosia väliin. Yritin sulkua, tuli piruettia! Hertta oli todella kiukkuinen ja ikäänkuin kaikkeen vastasi "älä sinä ämmä siellä mua komenna, kyllä minä tiedän mitä seuraavaksi tehdään!" . Sitten kun yritin korjata sitä väärää liikettä mitä H tarjoaa, niin se suuttui. Ajattelin jo siinä vaiheessa että onkohan sillä kusihätä... Hertta meinaan aina iltaa kohti on vessahädän partaalla (ai mitenniin tapojensa orja) ja kun se tulisi sisällä tarhasta juurikin näihin aikoihin, niin aina se menee ensimmäisenä lorottamaan puhtaaseen karsinaan...
Meidän hoitaja Essikin katseli että varsinkin laukka oli varsin pomppivaa. Ei varsinaista pukittelua, mutta jos yhtään koskin nini vastaus oli tosiaan hännän huiskimista ja "takajalat tasan" laukkaamista.
Ajattelin että vain kävelen sitten ennen radalle menoa. Aivan turha hinkata. Mun vain täytyy luottaa että H suorittaa radalla.


Ja ihme tapahtui ja se tasoittui radalle! 
Rata siis meni rikkeittä ja H kuunteli paljon paremmin ja oli tyytyväisemmän oloinen. En kuitenkaan saanut selkään sitä samaa ihanaa fiilistä mitä Vihdissä, eli H ei antanut mun vieläkään ratsastaa ihan täysillä. Tyydyin kohtalooni, ja yritin vain mahdollisimman vähällä koskea siihen ja annoin sille tilaa. H olisi halunnut valua matalaksi ja vähän se ehkä pääsikin matalaksi. Jos Vihdissä se kantoi itseään kauniisti ja oli levollinen, niin nyt se oli liikaa etupainoinen, enkä saanut sitä koottua tarpeeksi. Tässä vaiheessa Hertan rakenne korostuu liikaa. Se lukitsee takajalat suoraksi ja kulkee ristiselkä pystyssä. Etuosa on matalana ja se painaa kädelle. Tuossa mielentilanssa mun on kuitenkin ihan turha alkaa tappelemaan, joten annoin Hertan mennä matalempana, jolloin se oli tyytyväisempi.

En ole siis tyytyväinen tämän päivän kokoamisasteeseen ja liikkeeseen! Menimme kuin liukkaalla jäällä ja varoen. 

Olin tyytyväinen siihen että sain esitettyä kaikki liikkeet korrektisti, mutta harmittaa kun meidän liikkuminen muutoin oli varsin mitätöntä ja etupainoista. Ensimmäinen passage meni rikki, kun H liukastui ja menetti tahdin. Yhdessä kohtaa tuli pieni eripura ja H nosti päänsä pois peräänannosta. Se protestoi kun paine suussa kävi liian kovaksi, ja voin kyllä sen myöntää. Keskiravin jälkeen H lähti painamaan etupainoiseksi ja vielä kulmassa sain tämän korjattua vähän, mutta kun kulman jälkeen täytyi kääntää pituushalkaisijalle kohti sulkua, niin H oli jatkamassa suoraan (taas "kyllä minä tiedän"). Tein hädissäni liian nopean korjauksen edestä ja kun se jo valmiiksi painoi kädelle niin sittenhän se ryki päänsä ylös. Hertta ei siedä oikein painetta suussa, joten heti se kostautuu vastusteluna jos paine kasvaa. Todella hyvä, sillä tosiaan saa miettiä että pitää käden herkkänä! Tämä oli vähän meidän molempien moka. Jos H olisi kantanut kokonaan kropastaan, niin ei se olisi valunut etupainoon ja liian kovalle kuolaintuntumalle... Hyihyi Norppa. 

Noh! Näin tällä kertaa. Olen sijoitukseen tyytyväinen ja tuomarikin tuli suullisesti palkintojenjaossa antamaan palautetta ja sanoi meille molemmille sijoittuneille, että todellakin positiivinen yllätys tänään hevostemme kanssa! Vahva aloitus tälle tasolle ja tsemppiä jatkoon! Todella kiva kuulla aina suullista palautetta tuomarilta. Ehkä he ovat olleet joka kerta nyt tällä tasolla vähän hämmentyineitä "Ai tuo ratsukko kykeni suorittamaan tätä tasoa vieläpä ihan korrektisti?" :D
Pakko myöntää että kyllä mua jännitti pitkästä aikaa olla radalla!

Nyt mulle on jäänyt hampaankoloon paljon asioita, joita lähteä hakemaan paremmaksi sitten seuraavalle radalle... :) Mua ei niinkään haittaisi pikkurikkeet radalla, enemmän nauttisin siitä tunteesta, että saisin Hertan läpi ja koottua. 

Täytyy kyllä olla silti tyytyväinen että tämän tason asiat tuntuvat Hertalle helpoilta ja se on näinkin vahvasti osoittanut olevansa tämän tason hevonen. Se on fiksu ja sille ei GP-liikkeet ole vaikeita suorittaa, vaikkei se niitä voikkaan suorittaa 10 arvoisesti. Ei läheskään kaikista hevosista ole tälle tasolle ja Hertta on nyt yllättänyt itsensä jo olevansa Va B tason hevoinen aikanaan. Eli kyllä se porkkanaa saa ja paljon tänään palkkioksi vahvasta aloituksesta tällä tasolla! :)
Olen vain niin kriittinen ja analysoiva ratsastaja, ja vaikka se ruusuke tulisi, niin silti voi jäädä hampaankoloon ja paljonkin. Älkää siis luulko, etten ole tyytyväinen Herttaan kun näin kriittisesti arvioin meidän kulkemista, mutta tiedostanpahan puutteet ja haluan korjata ne. 

Hertta aina "käy kuumana" kun lähdetään kunniakierrokselle! ;)
Palkintojenjaossa se möllöttää kuin mikäkin ameeba, mutta sitten kun otetaan ohjat käteen ja lähdetään kunniakierrokselle niin sillä keittää! Sopivassa määrin! ;)
"Ai en laittanut painoa taakse tarpeeksi radalla?! No tässä sulle painoa taakse!" ;D
Sulkutaivutuksessa. Hieman liian suorin takajaloin ja "self carriage" puuttui tänään kokonaan.
Kuva Taru Arola
Ravi sujui kyllä paremmin kuin laukka ja siinä sain edes vähän takaosaa alle.

Kuva Taru Arola
Pikkasen huomaa kuinka mua jännittää. Istun kuin.... :D

Yritettiin ottaa tiimikuvaa toisenkin Horserider Teamiläisen Terhin ja Wilman kanssa, mutta Hertta tapansa mukaan kun pelkää vieraita hevosia niin.... :D
Onhan Wilma kieltämättä pelottava tuossa kuvassa. Näyttää niin hyökkäävältä tuossa seistessään paikallaan... ;)

Ja arvatkaa...? Kuinka hyvin mä oikein tunnen ton hevosen?!
Kotiin kun päästiin puolilta öin, niin ensimmäinen asia mitä Hertta teki kun karsinaan pääsi, niin siellä se lorotti varmaan 5 minuuttia kun vihdoinkin pääsi "vessaan". :D 
Herttahan ei voi ikinä tehdä mihinkään muualle kuin karsinaan.............. 
Kupla otsassa voi olla vähän vaikeaa kyykätä! ;)

12. heinäkuuta 2016

Kisaviikon treenisuunnitelma

Sain tällaisen idean erään lukijan kommentista, jossa kysyttiin treenaanko ratoja miten ennen kisoja, osissa vai kokonaan jne. Ajattelin että voisin alkaa postailla aina tällaisen viikkosunnitelman ennen kisoja. Mitä teen minäkin päivänä kun valmistaudun kisoihin, harjoittelenko rataa ollenkaan vai vähän, vaiko kokonaan..? Kaikkea tällaista!

Haluan sanoa, että nämä mun treenikuviot ennen kisoja eivät ole mikään absoluuttinen totuus. Olen vain Hertan kanssa kisannut sen 10 vuotta, joten tämä on muodostunut ihan vain Hertan kanssa. Joillain toisella hevosella voi toimia päinvastainen. Toki riippuu kuinka monta päivää kisoissa ollaan, mikä on ohjelman taso jne.

Kisat ovat siis perjantaina 15.7 Lappeenrannassa. Menemme vain yhdeksi päiväksi sinne, eli voin keskittää kaiken focuksen perjantaita varten. 

Maanantaina oli valmennus, eli eilen. 
Kävimme valmentajan kanssa läpi piaffia ja siitä siirtymistä pois, joka on Hertalla vähän hakusessa. Katsoimme myös ne ykköset läpi, ja keskityimme siihen että ne ovat isoja ja eteneviä. Itseasiassa tässä ei ollut mitään ongelmaa kun vain ratsastan Hertan tarpeeksi isoon ja etenevään laukkaan ENNEN sarjaa, jotta mulla on vauhtia sarjassa. Kesken sarjaa en voi enää muuttaa mitään ettei tule rikkoja. Eli tässä tapauksessa poikkeuksellisesti vauhti korjaa virheet ;)
Piaffissa valmentaja tuli raipan kanssa avuksi maastakäsin. Hänen ei tarvinnut edes koskettaa pahemmin, parhain reaktio tuli kun hän hipaisi kintereeseen Herttaa, niin H otti sellaisia piffiaskelia, jossa se astahtaa enemmän alle. Ei piaffissa niin paljon ongelmaa, mutta eniten apua tarvitaan siirtymiseen siitä pois. Kyseessä on vain se, ettei Hertta ymmärrä miten sieltä pääsee pois. Pari kertaa kun tehtiiin niin äkkiä se jo tajusi! 
Tässä vaiheessa valmennus oli siis vain pientä hiomista, sillä ei tässä enää ennen kisoja hirveästi muuteta mitään. Vähän vain käytiin ongelmakohtia läpi. Hevoselle ei tullut edes hiki. 

Tiistaina on kävelypäivä, eli tänään.
Mun ihanat talliapurit hoitivat Hertan tänään ja kävivät taluttelemassa sitä.

Keskiviikkona on vuorossa "virittely".
En tee ohjelmanumeroita läpi, vaan teen hyvän perusratsastuksen ja viritän Herttaa avuille. Haluan että se reagoi todella kevyesti jalkaan ja on rehellisesti läpi. Ei siis mitään rakettitiedettä. Teen harjoitteita jotka tukevat tätä "virittämistä ja fiksaamista", eli paljon siirtymisiä askellajien sisällä ja askellajista toiseen. Paljon kaarevia uria, jossa taivutan reilusti. Avot ja sulut ovat lemppareita. En tee varsinaisia kokoavia temppuja, mutta liikutaan tietenkin kootusti.

Torstaina käyn läpi ohjelmapätkiä.
Hertan kanssa olen huomannut hyväksi sen, että edellisenä päivänä hinkkaan muutamat ohjelman jutut läpi, jolloin se seuraavana päivänä "jatkaa niistä". Sille tuntuu tulevan paremmin mieleen asiat kun jatketaan siitä mihin edellisenä päivänä jäin. Tässä täytyy olla tarkkana, että jos jossain asiassa tulee ongelma, vaikka ne sarjat, niin niihin ei saa takertua ja aiheuttaa konfliktia! Jos ne ei tule, niin sitten ei. Tyydyn edes "sinne päin" suoritukseen ja lopetan. Aina ne on seuraavana päivänä onnistunut (kopkop).
Nyt ajattelin tehdä piaffisiirtymiä niin, että tulen käynnistä piaffiin, ja ihan vain muutama askel piaffia ja sitten jo raviin. Ei Hertalla tartte piaffia hinkata. Teen siis "siirtymiä käynnistä raviin kahden, parin piaffiaskeleen kautta". 
Käyn sarjat läpi. Ensin kakkoset, sitten muutamat ykköset. Pyrin minimiin askelissa, en jää hinkuttamaan niitä. 
Kokoan piruettilaukkaan ja ulos ja takaisin suoralla uralla. En tee kokonaisia piruetteja. Tässäkin sama kuin piaffissa. Ongelma ei ole itse piruetissa, vaan siirtymisissä niihin ja niistä pois. 
Passagea en varsinaisesti tee. Teen muutaman kootturavi-passagemainen ravi-koottu ravi siirtymät, mutta jätän paukkuja kisapäivään.

Tiivistetysti meidän viikko-ohjelma ennen kisoja on tämä:
  • Keep it simple
  • Rento ja aktiivinen
  • Hevonen pidetään hyvällä mielellä
Hertan kohdalla ajattelen niin, että sille ei saisi tulla hiki kun teemme tällä viikolla töitä.
Kisaviikolla on ihan turha treenata jotain uutta tai säätää vanhaa paremmaksi. Se on jo myöhäistä. Toki asioita voi treenata, mutta ei enää voi treenata sillä mielin että muuttaa jotain radikaalisti. Esimerkiksi  Hertan pitäisi piaffessa istua enemmän, mutta tällä hetkellä on myöhäistä tehdä sille asialle mitään. Menemme sillä piaffilla mikä tällä hetkellä on. Tätä ajatusmaailmaa haen. Tämä viikko on vain hevosen itseluottamuksen boostausta! Sen täytyy tuntea itsensä nyt maailman parhaaksi ja pitää tyytyväisenä työssään. :)

Tähän loppuun pari vanhaa kuvaa Lappeenrannasta! Toivottavasti saadaan vielä edustavampia kuvia tänä vuonna.. :D
Hertta ja Wenla, ratsastajanaan toinen Noora! Kävimme Nooran kanssa monta vuotta yhtäaikaa valmennuksissa Hyyppärässä ja starttasimme yhtäaikaa elämämme ekat Va A luokat, juurikin Lappeenrannassa! Kuva siis vuodelta 2012, molemmat ovat suorittaneet Va A debyyttinsä. ;)
Ratsastan näköjään aina Lappeenrannassa nämä mun viralliset debyytit uudella tasolla... :D
Vuonna 2012 radan jälkeen. Onpas se ollut ruipelo joskus! :D
Kuva viime vuodelta. Hertta oli vähän pinkeänä ekana päivänä PSG luokassa! :D
Myös samasta luokasta kuin edellinen kuva, ja niinkuin näkyy, Hertalla oli vähän tuli hännän alla. Kuva Ella Paloheimo

10. heinäkuuta 2016

Valegron paluu radoille!

Netistä löytyi jo tuoreet videot tämän hetken superparin paluusta radoille!
Ratsukko voitti perjantaina GP:n 83,26% ja lauantaina voitto meni upouudella kürillä prosentein 90,63!

Taitaa olla edelleen aika voittamaton vastus olympialaisiin... ;)
Alla video perjantain Grand Prix luokasta.



Ja tässä on sitten eilisen päivän uusi ennennäkemätön kür!
Itse pidin musiikista enemmän, joka oli edellisessä kürissä. Musiikki oli siinä elokuvasta How To Train Your Dragon. Ei tämä silti huono kür todellakaan ole!




Jos jotain toivoisin, niin tuota samaa saumatonta yhteistyötä ja eleettömyyttä, sekä rauhaa mikä tuossa menossa on. Näkee millainen voima tuossa hevosessa piilee, mutta se tulee esiin pehmeästi. Joku tuossa noiden kahden välisessä jutussa on. Mielestäni Valegro ei edes ole kaikista hienoin hevonen tämän hetken huipulla, mutta ratsukkona nuo ovat yhdessä jotain niin ihmeellistä. Näillä kahdella se heidän välinen  "klikki" näkyy! Videoilla näkyy pari pientä rikettä jotka tapahtuu, mutta minusta Charloten reaktio on hyvä. Hän vain hymyilee! Ei voi mitään, meni jo, jatketaan matkaa. Lohduttavaa että näinkin superparille sattuu virheitä, ja maailma ei todellakaan siitä kaadu.

Mun idoli! Nimmari komeilee edelleen keittiön pöydällä, jonka vuosi sitten Aachenin EM kisoissa sain ;)

Kuva, jonka Noora Peltola (@noorapel) julkaisi

Mitä mieltä olette uudesta küristä?

9. heinäkuuta 2016

VDC:n Inter A suoritus

Nyt on taas tiputtu maanpinnalle, joten voin kirjoittaa täysissä järjen voimissani (tai niillä mitä jäljellä on) kunnon postauksen eilisestä kisapäivästä Vihdissä.



Kyseessähän oli rataharjoitus ja sain valita itse ohjelman. Inter A on hevoselle mukava ohjelma, sillä siinä on helpotettu siirtymisiä, mutta kuitenkin siinä pitää esittää jo kaikkia GP liikkeitä.
Esimerkiksi piaffi-passage-siirtymiä ei ole. Esitetään erikseen passagea kootusta ravista, ja sitten piaffea esitetään puolikkailla askelilla käynnistä 7-10 ja siinäkin saa edetä jopa 2 metriä, jonka jälkeen siirrytään raviin. Eli siis baby-piaffea.
Sarjavaihtoja tulee kakkosia 7kpl ja ykkösiä myös vain 7 kpl. Eli käytännössä tällä ohjelmalla näytetään tuomarille miltä ne GP liikkeet tällä hetkellä näyttää, mutta ei tarvitse esittää vaikeita siirtymiä niiden välillä. Tässä on aikaa tehdä asiat ja tiet ovat hyvin yksinkertaiset. Oikein kiva ohjelma! Suosittelen juurikin tällaiseksi siirtymäluokaksi!

Palataan lyhyesti keskiviikkoon, eli meidän "valmistelu-valmennukseen". Teimme niin, että mahdollisimman lyhyesti ja hevosta rasittamatta kävimme tämän ohjelman läpi osissa. Eli emme ratsastaneet sitä putkeen, vaan ratsastimme järjestyksessä ohjelmakohdat niinkuin ne tulee, mutta pidimme aina käyntitauon hyvin usein. Rata meni todella hyvin jo kotitreeneissä ilman virheitä. Ei mitään ongelmia kun valmentaja on katsomassa! Tiistaina tuskailin kuinka oli hankalaa, mutta keskiviikkona valmentajan maaginen voima sai kaiken pelon ja epäilyn hälvenemään... Hyvä valmentaja, ei mene rahat hukkaan! :D
Tulimme tosiaan kerran ohjelman läpi osissa ja siihen jätettiin! Valmentaja sanoi että hyvin mielin päästää meidän menemään ja ei paineita. Rento lyhyt verkka alle, ei saa jäädä hinkkaamaan mitään tehtäviä. Sitten vain suoritus. Näillä eväillä mentiin.
Hertta ei ollut edes hikinen valmennuksen jälkeen. Tämä on aika ideaalitilanne. Vaikka tehtiin tällä kertaa 45 min töitä, niin onnistuttiin pitämään työnteko hevoselle mukavana ja se ei edes joutunut rehkimään vaikka näinkin rasittavista ja voimaa vaativista tehtävistä oli kyse.

Torstaina kisoissa oltiin ajoissa paikalla ja Jonna ehtikin taluttelemaan Herttaa sen aikaa kun itse laitoin kamoja päälle. Suunnitelmissa oli tehdä pitkät alkukäynnit, lyhyissä pätkissä rennosti ja luottavaisin mielin hevonen avuille ja siinä samalla käydä tehtävät kerran läpi jokainen, mutta ei saa jäädä hinkkaamaan. Aikataulut ehkä hiukan venyivät ja verkka myös, mutta kokoajan pidin huolen että teemme välikäyntejä riittävästi.
Verryttely meni ihan ok, mutta huomasin Hertan olevan vähän löysä. Oikein mukava ja rento, mutta hitusen löysä. En puuttunut tähän alkuun, sillä en halua sähköistää Herttaa. Se on kuitenkin tamma joka ottaa aika nopeasti sitten kiristyäkseen jos ottaa... Hetki ennen starttia vähän herättelin napakoilla siirtymisillä ja muutamilla vaihdoilla, mutta muuten ajattelin että en varmana halua kuumaksi sitä. Mieluummin  vähän "pitkäksi" haluava Hertta, kuin taas se kireä viulunkieli jolloin se painaa selän alas ja niskan niin ylös että voin purra sen korvia...

Mulle sattui heti verkan alussa pieni accidentti... Hertta ravasi rentoa mummoravia alkuun kun se yhtäkkiä maneesin kulmassa pysähtyi ja pelästyi Angry Birds esteitä. Mua ei sattunut tässä stopissa yhtään, mutta kun jatkettiin matkaa pelokkeen jälkeen niin mua alkoi vihlomaan vasemmalta puolelta selästä, ihan kylkiluiden alimmista osista. En pysty kääntämään nyt ollenkaan rankaa. Voin hengittää normaalisti ilman vihlontaa, mutta kiertoliikkeen tekeminen on mahdotonta. Mietin jo pystynkö ratsastamaan mutta jossain pienessä jännityspuuskassa en huomannut vihlontaa ollenkaan radan aikana. Nyt olen vetänyt iltaisin lihasrelaksantteja ja kipulääkettä, mutta onneksi nukkuminen onnistuu sillä mitään ei tunnu jos olen paikallani ja suorana. Aamuisin on melkein kivuton olo mutta päivän mittaan liike kipeyttää ja iltaisin on taas aika herkkä. Joku lihasntokahdus siellä nyt varmaan tapahtui! Helkkari, vanha mummeli ei ole ollenkaan hidas vieläkään. Ja sitten minä olen tullut niin vanhaksi etten enää kestä sen äkkistoppeja ja sivuloikkia... :D
Rata onneksi sujui hyvin ilman vihlontaa.

Suoritus oli aika helpon oloinen ja eteni varmasti! Tasaista ja siistiä. Ei mitään "vau" mutta sitä emme hae. Sellainen tunne että Hertalla olisi hyvä olla radalla ilman paineita.
Lopputuloksena tosiaan 66.8% ja pöytäkirja rivi pelkkää 6-7.5 numeroina! En ole IKINÄ saanut näin tasaista pöytäkirjaa, missä numerot pysyvät suht samoissa numeroissa läpi ohjelman. Yleensä siellä on ollut muutama 8 ja vastapainoksi pelkkää 5... Ja vieläpä niin että ravista siutä 7-8 ja laukasta 5...
Yksi numero 4 paperiin tuli, ja se oli täysin mun moka. Ajattelin toisessa piaffessa antaa Hertan edetä vielä enemmän kuin ekassa, jotta siirtyminen raviin on helpompaa, eikä se menisi liian suppuun piaffissa. Noh, ajatus kaunis, mutta lopputuloksena en sitten esittänyt ollenkaan piaffia! :D Joten nelonen sieltä räpsähti. Hyi Norppa!
Hertta kyllä tarjosi piaffia jo etukäteen, mutta mä en ottanut sitä vastaan... Ensimmäinen piaffe sujui kuitenkin hyvin ja saimme siitä 7 numeroksi!

Toinen selvä treenin kohde on vielä ne ykköset. Ykköset tulevat niin loppupäässä ohjelmaa että Hertalta oli kyllä jo suurin puhti pois. Kun saavuin ykkösiin oikein pelästyin itsekin kuinka paljon H löi jarrua päälle ja suoritimme seitsemän kappaletta ykkösiä varmaan 1 metrin aikana... Ei paljoa paikoilleen voisi enempää jäädä! Ykköset tulevat aikalailla meillä puhtaasti, mutta ovat vielä siinä vaiheessa etten oikein pääse niihin käsiksi muokkaamaan niitä, jos jotain ilmenee. Silloin H sekoittaa tahtia. Eli isommaksi täytyy saada laukkaa ENNEN ykkösiä, niin silloin mulla on vähän enemmän vauhtia suorittamaan ykköset etenevämmässä laukassa. Tämä on onneksi treeniasia, ei hätää! Lupaan että ykkösiin tulee enemmän ilmaa ja etenevyyttä. Kotona jo sujuu paremmin. :)

Passagesta saimme yllättävän hyvät pisteet! Se on se meidän hankalin, sillä helposti H jännittyy ja silloin taas selkä tippuu ja tulee tahtirikkoja ja mitähän vielä. Ensimmäisestä passagesta puoliympyrällä saimme vain 6.5, sillä en oikein itsekään tiennyt pyytääkkö lisää vaiko eikö. Vähän meni tunnustellen että jännittyyköhän Hertta, jos nyt pyydän. Sekoitin kokonaan sen tahdin. Se jäi siis hapuilevaksi. Loppulinjan passage oli sitä vastoin parempaa ja saimme siitä 7! Siinä jo uskalsin patistaa Herttaa ja autoin vähän raipalla, sillä H oli jo niin väsynyt ja vähän siinä tuli tahtirikkoja kun se yritti pysähtyä lopputervehdykseen. Se niin aina odottaa lopputervehdystä ja ennakoi. Nyt kuitenkin sain sen vielä passageen ja sitten pari aika kivaa ja napakkaa passageaskelta esitettäväksi!
Lopussa jo huomasin että nyt H haluaa valua matalaksi ja jouduin vähän kannattelemaan sen loppuun mutta hyvin se tsemppasi ja jaksoi nätisti loppuun.

Piruetit olivat täysi yllätys. En ole tehnyt yhden yhtäkään piruettia sitten viime maaliskuun! Olen treenannut vain piruettilaukkaa suoralla uralla ilman kääntämistä ja siitä ulos. Ensimmäisen kerran tultiin piruetit siis valmistelu-valmennuksessa keskiviikkona, ja tokan kerran radalla. Ja molemmista pirueteista räpsähti 7 ja ne olivat kyllä meidän ratapirueteiksi parhaimpia mitä olen saanut esitettyä! Mietin että mistä tämä voi johtua, mutta taidan tietää syyn. Kiitos kuuluu jo edesmenneelle GP-ruuna Kaleville. Kalevilla menin siis nyt puolisen vuotta, ennenkuin se jouduttiin laittamaan ikiuneen loukkaantumisen vuoksi. Se puolivuotta opetti niin paljon kun sain mennä tuollaisella hevosella jolle GP liikkeet olivat varsin helppoja, ja se osasi ne vaikka takaperin. Eniten apua sain Kalevilta juurikin piaffeen, passageen ja piruetteihin. Pääsin maistamaan sitä kuuluisaa mansikkaa, ja nyt tiedän miltä mansikka maistuu, joten olen pystynyt hakemaan samaa makuelämystä Hertan kanssa.
Harmi että Kalevi lähti niin aikaisin. Sillä olisi ollut vielä varmasti paljon annettavaa mullekin.

Tein niin, että laitoin verryttelyn pätkät peräkkäin ja sitten radan perään mukaan. Tiedän että tuolla on vielä viisi miljoona virhettä, mutta olen hyvin tyytyväinen ensimmäiseen suoritukseen tältä tasolta. Olemme kuitenkin niin vihreitä vielä tässä. 


No mutta. Olen todella tyytyväinen rataan! Kun katsoin videota niin kyllä mä huomaan pieniä tahtirikkeitä ja horjahduksia, mutta ne eivät maailmaa kaada. Ei muuta kuin hiomista lisää ja hiotaan se timantti tuolta esiin. :)
Loppukommentit FEI-tason tuomarilta olivat: "Kaipaa vielä kantovoimaa takaosaansa. Siisti, kaunis ratsastus!"
Mitäpä tuohon enää lisäämään. Voimaa,voimaa,voimaa... 

Valmentajan sanoin "Edetään siihen asti kun Hertta tykkää, mutta ei väkisin".

Perjantaina Hertalla oli vain kävelypäivä ja yritin hieroa sitä läpi. Tuo kylki kyllä vihloo sitä malliin että hieronta jäi tekemättä, mutta takalistoa sain availtua onneksi isolla kumisualla. Tänään käyn kokeilemassa miltä ratsastus tuntuu, mutta teemme vain sellaisen rennon eteenalas hölkkäilyn. Eli tänään vuorossa vain eteenratsastusta rennoin mielin. Kamalaa tulla vanhaksi, kun ei paikat enää kestä... ;)
Tässä pitää enemmänkin palautella nyt ratsastajaa, eikä hevosta... :D
Väsynyt mutta tyytyväinen Hertta radan jälkeen 

PS. Lähdemme tämän kauden ekoihin kansallisiin sitten perjantaina ja starttaamme tämän saman ohjelman Lappeenrannassa!
En odota tästä niin hyviä prosentteja kuin nyt Vihdissä tuli, sillä tiedän jo etukäteen että H ei liiku siellä nurmella yhtä hyvin kuin Vihdin pohjalla. Otamme sen treenin kannalta tällä tasolla! 

7. heinäkuuta 2016

Huikea debyytti Inter A 66.8%!!

Hertta se vaan on uskomaton!!! Rykii takaisin saikun jäljiltä radalle ja Intermediate A radasta 66.8%! Ehjä ja siisti rata, loppukommentteina "Tarvitsee lisää kantovoimaa taakse, siistiä ja kaunista ratsastusta!".
Piruetit 7 (en ole helmikuun jälkeen edes tehnyt niitä kokonaisina)
Piaffesta 7
Passageista 6,5 ja 7
....

Siis Hertta suorittaa elämänsä parhaita prosentteja vaikeista luokista??! Tamma, jonka käyttötarkoituksena oli harrastehepo kun se pihatosta on 1 vuotiaana ostettu! Ja niin taas kaikki ovat sanoneet kuinka ruma se on, kuinka kamala rakenne sillä on, mutta niin se vaan hyppii tasolta toiselle ja vielä amatöörikuskin kanssa?! :D Ihan uskomaton hevonen... Niin viisas!

Huhheijjaa mikä Mummeli! Huomenna parempaa päivitystä, tässä nyt kuitenkin hepulipäissään pikapäivitystä!

6. heinäkuuta 2016

Hieman vaikeaa

Olin alkuviikon minilomalla Ruotsissa ja saavuin eilen tiistaina takaisin. Meninkin heti tallille, sillä vuorossa oli Hertan kanssa harjoittelua Vihdin torstain rata mielessä. Hertalla oli maanantai vapaa ja yleensä vapaiden jälkeen se ei ole mikään kaikista viehkein ratsastaa. Huomaan näin vanhemmiten että tasainen liikutus on parasta, mutta vapaapäivä nyt sattui osumaan maanantaille kun itse olin poissa.

Ensin ajattelin että menen kerran itse läpi tämän Inter A ohjelman, mutta kun alkuverkkasin Herttaa tunsin, että on ihan turha tänään alkaa vääntää mistään. Se liikkui ihan hyvin, mutta tunsin heti että sen selkä on hieman lukossa. Ei jumissa, ei jäykkä, mutta se ei nosta sitä sitäkään vähää mitä sen pitäisi että passagea saatika piaffea pystyisi tekemään. Laukassa tämän huomaa parhaiten, sillä H mielellään lähtisi vähän juoksemaan ja nostaa niskaansa.
Päätin tehdä siis vain ensin vastalaukassa jumppaa ja vaadin että se nostaisi selkäänsä. Vastalaukka toimii tässä meillä ainakin oikein hyvin. Kun H oli vertynyt aloin tekemään ravissa vasta ja sulkutaivutusta. Ravi onneksi sujui ihan ok, se onkin meille se helpoin askellaji.
Kokeilin tehdä käynnistä siirtymisen piaffeen ja piaffesta koottuun raviin, ihan niinkuin se ohjelmassa tulee. Tässä huomasin että H ei ollut ihan valmis. Kun yritin koota käyntiä, se "pakeni" piaffeen. Ja sanalla "paeta piaffeen" tarkoitan nyt sitä, että kun sen pitäisi koota, niin se hyppääkin pohkeen taa tassuttelemaan mukamas hyvin piaffea. Saattaa näyttää ok:lta maastakäsin jos silmä ei ole harjaantunut, mutta tunne selkään on inhottava. Siinä se joo steppaa paikallaan, mutta koitappa saada se ulos siitä? Ei onnistu. Eihän se voi punnertaa siitä pois, jos se ei ole pohkeen edessä.

Onneksi asian sai helposti ratkaistua sillä että pari kertaa kesken piaffin patistin sen ihan kunnolla eteen, ihan sama vaikka laukka nousisi. Hertta vähän hyppäsi ravin teatraalisesti, mutta kunhan se nyt vain poistuisi sieltä kippurasta! Kaksi kertaa sain tämän tehdä, niin jo alkoi löytyä vaihde piaffesta ulos raviin. Lopuksi tämä tuntui jo varsin ok:lta, ja heti kun pääsi paljon taputtamaan Herttaa eteenpäin menemisestä niin se jo tiesi mitä haetaan, eikä ongelmaa ollut.

Lopuksi otin sitten passage, kootturavi, passage siirtymät. Tässä tilassa kun H oli hiukan lukossa, tein vain "passagemaista ravia", eli vähän hidastusta jonka jälkeen heti eteen, melkein keskiraviin. Näin onnistuin pitämään sen pohkeen edessä. Tunsin jo, että jos nyt pyytäisin oikeasti passagea enemmän, se jännittyisi ihan lukkoon selästään ja nostaisi niskansa ylös. Se on hirveä tunne ja kaukana passagesta, joten päätin etten edes yritä. Mun ei tartte torstaina esittää passagea kunnolla jos en halua. Kyseessä on vain harjoitus, joten pyrin esittämään todella maltillisesti sitä, melkeinpa vain "hidastettua ravia".
Passagea tammikuussa Emman klinikalla. Vielä meille se vaikein asia tällä tasolla!
Lopetin tähän ja tänään meillä onkin valmennus, jossa käymme rataa läpi. Ihan turhaan yksin vaivaisin päätäni, jos H ei ihan tuntunut olevan vastaanottavalla päällä, joten siirsin loput tälle päivälle valvovien silmien alle. Ei paineita. Hertta kyllä osaa nämä, pitää siis säilyttää vain se tekemisen helppous, eikä ottaa näistä paineita! :)
Katsotaan miten tänään valmennuksessa menee, tiedän vähän mitä eväitä torstaiksi rataharkkaan saan mukaan. 

1. heinäkuuta 2016

Hansin kanssa valmennuksessa + video

Nyt sain kyllä paljon mukaan niitä ahaa-elämyksiä Hansin kanssa omalta kotivalmentajaltani Riitalta!
Kävimme eilen torstaina Hyyppärässä isolla kentällä ensimmäisessä valmennuksessa. Voin heti sanoa että aika ylpeä olen tosta pikkumiehestä! Olimme aluksi vähän skeptisiä että kuinkahan mahtaa mennä, sillä Hans on vähän turhan jännittynyt vielä ulkokentillä, ja varsinkin vieraissa paikoissa. Kyllä pikkumiestä jännitti, mutta se käyttäytyi niin hyvin! Se tsemppasi kokoajan ja yritti ihan tosissaan. Kesken tunnin alkoi kaikki muut kentällä olevas hevoset huutamaan toisilleen kilpaa niin että koko Hyyppärän mäki raikui hevosten hirnumisesta, mutta mitä tekee meidän pikkuori? Kuuntelee kyllä huutoa, mutta on ihan hiljaa ja jatkaa töitä! Riittakin sanoi että on tällä kyllä täyden 10 luonne!

Täydellinen kuva <3
Kuva Taru Arola

Hyvää treeniä nämä tilanteet uusissa paikoissa. Tarkoitus on kuitenkin kisata ja varmana isoin asia tulee olemaan se paikkojen muutos ja vieraat paikat, mutta siitä se treenillä kyllä menee ohi. Ei auta kuin matkustella ja käydä ridailemassa eri paikoissa.
Hyyppärässä on aina myös kouluaidat pystyssä, joten päästiin puolen välin jälkeen pitämään lopputunti aitojen sisäpuolelle. Juurikin siis sama tilanne kuin kisoissa, verkka muualla ja suoritus muualla. Hans ei paljoa katsonut kouluaitoja, ensin se enemmänkin vähän katseli maisemia kun vaihdoimme paikkaa kesken tunnin kouluaitojen sisälle, sitten kun hetki pyörittiin siinä niin hyvin malttoi taas keskittyä töihin. Hertta oli (tai osaa olla välillä vieläkin) samanlainen. Ensin verkka-alueella saat sen rennoksi ja sitten kun mennään uudelle alueelle, eli kisa-areenalle, jos se ei ole verkkapaikan vieressä, niin jo on taas ihmeteltävää! Hans tietää että ne valppaat ja epäileväiset hevoset tosin selviää luonnossakin petojen kynsistä ;)

Emme tehneet sinäällään mitään ihmeellistä. Haimme vain rentouden jokaiseen askellajiin. Hansin täytyy olla kuolaintuntumalla, sekä asettua ja taipua molempiin suuntiin. Teimme paljon työtä pääty-ympyröillä, ja sitten neliömäisellä uralla jossa ratsastimme kulmia. Ihan siis perusjuttuja ilman mitään ihmeellisyyksiä.
Tarkkana täytyi olla että Hans tukeutuu kuolaimeen, eikä ole liian lyhyt ja kevyt suusta. Tuntuma täytyy olla jotta hevonen voi tukeutua siihen. Teimme molempiin suuntiin sisäohjalla vähän nostavia ohjasotteita ja samalla sisäpohkeella kohti ulko-ohjaa. Näillä eväillä pääsin Hansiin käsiksi. Se asettui sisälle, ja sisäpohkeellä pääsin ratsastamaan sitä kohti ulko-ohjan tuntumaa. Heti kun Hans myötää ja rentoutuu niin ravi ja laukka muuttuu silmissä. Aluksi se kipitti pientä ravia jolloin se näyttikin niin pieneltä ja aralta ponilta, mutta kun raviin tuli rentoutta niin koko hevonenkin "kasvaa" kokoa. 

Listattuna tähän Riitan vinkit:
  • Emme tehneet harjoitusravia, jotta ravin rentous ei kärsi. Kotona pystyn jo istumaan Hansin harjoitusraviin, koska se on tietenkin kotona rennompi. Nyt tuolla vieraassa paikassa totesimme että ravi oli parempaa kun kevensin, joten emme istuneet alas. Nyrkkisääntö nyt onkin, etten istu harjoitusraviin, jos Hans ei ole tarpeeksi läpi ja rento. Ravi ei saa ikinä muuttua kun istuu alas. Kotona tosiaan pystyn jo tätä tekemään, mutta pitää silti tehdä tämä päätös aina tilanteen mukaan!
  • Emme toistaiseksi treenaile mitään sen kummempia juttuja kuin tätä rentoutta jokaiseen askellajiin. Hans kyllä osaa jo suht hyvin avot, sulut, väistöt, sekä vastalaukkaa ja vaihdot ovat jo istutettu sen mieleen. Kuitenkin perusliikkumiseen tarvitaan vielä laatua, joten treenaamme askellajeja. Sitten kun askellajien laatu on tasaisempaa, voidaan tehdä enemmän tehtäviä. 
  • Riitta sanoi, että Hansilla on todella hieno käynti ja laukka. Ravikin on hyvää, mutta siinä näkyy jännittyneisyys eniten. Siinä siis eniten työtä!
  • Luonne on täysi 10, ja tämä on erittäin fiksu ja nopeasti oppiva hevonen, joten täytyy olla todella tarkka ettei se opi "väärää" tekniikkaa ensin. Siitä on hyvin vaikea opettaa sitten pois. eli nopea kehu kun menee oikein, mutta virheitä ei saa sivuuttaa, vaan ne pitää korjata heti. 
  • Näillä on niin lyhyt selkä, että se menee helposti lukkoon, joten extra tarkkana rentouden kanssa. Hansilla on hyvät ja aktiiviset takajalat, siinä ei vikaa. Tarvitsemme vaan selän ja etuosan mukaan sinne takajalkojen päälle.
  • "... ja on se kyllä KAUNIS!" ;)
Ihan perussettiä siis! 
Nyt vasta tajusin että olinpa tyhmä, enkä antanut videokameraa Hansin omistajalle jotta hän olisi voinut kuvata tunnin! Olisin saanut hyvää matskua tähän rinnalle. 
Sain kuitenkin väsättyä kesäkuulta 2 viikon takaa yhden treenisession videokoosteena. Laitan sen tähän mukaan.

Laitan tähän väliin muutamat Tarun ottamat kuvat viime viikolta! 

Tälle tulee hieno keskiravi tulevaisuudessa!

Mantelisilmä! 
Pakko mainita, kun paljon on ihmiset kyselleet että miten tilanteet orin kanssa kun on muita hevosia lähellä jne. Tässä Hans siis on vesikarsinassa joka on käytävällä. Tuolloinkin suihkutin sen läpi kun se oli niin hikinen, ja sen aikaa kun vesiboxissa oltiin niin hevosia haettiin sisälle talliin. Eli Hansin nenän edestä menee koko ajan hevosia. Ja pakko taas kehua, se ei sano mitään. :)
Tällaisena se vain möllöttää tuossa kun se on hoidettavana!
Video on tosiaan kuvattu noin 2 viikkoa sitten. Olisikohan viides kerta kun menen Hansilla? 
Tein tuollaisen koosteen, jossa näkyy hyvin lähtötilanne. Voin sitten aina myöhemmin verrata kaikkea tähän. Tässä videolla on siis pienet pätkät vastalaukoista, pikku pätkä keskiravia, sekä ravisulkuja. Haluan korostaa että vastalaukka on todella haastavaa tuolla Raken maneesissa, sillä maneesi on 17 metriä leveä, eli vaikka nuoren hevosen kanssa olisi hyvä päästä menemään isompia linjoja vastalaukassa, niin tuolla sitä ei oikein voin tehdä muuta kuin pitkällä sivulla. Silti hyvin Hansi pienellä ympyrällä saa vastalaukan pidettyä!
Voin sitten myöhemmin aina palata tähän videoon ja katsoa mistä lähdettiin liikkeelle ;)



Mulla on tosiaan ollut oman oikean olkapään kanssa vähän ongelmia tässä kevään aikana. Kyllä se vähän vaikuttaa ratsastukseen välillä, mutta onneksi Hertan ja Hansin kanssa se ei vaivaa oikeastaan ollenkaan. Ne on molemmat niin kevyitä edestä. Onni on siis kevyesti ratsastettavat hevoset!