Kootussa Ravissa

31. toukokuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin osa 2

Vastauksien toinen osio on tässä olkaa hyvä! Ison liudan kysymyksiä lähetti nimimerkillä Matzu, joten kiitos siitä, annoit mulle paljon tekemistä ;)


Millainen suhde sinulla on Herttaan?
- Mielestäni todella hyvä. Musta tuntuu että meillä on se ”ihan oma juttu”. :D Ei mun juurikaan tarvitse ”selitellä” mitään Hertalle, se oikeasti tuntuu toimivan kuin ajatus hoitotoimenpiteissä ja ratsastaessakin yleensä. Hertta seisoo esim mulla aina irti käytävällä. Jos se liikahtaa niin mun ei tarvitse kuin murahtaa, niin se reagoi oikein pysähtymällä jne. Toisekseen mun on helppo opettaa sille kaikkea, se tuntee mun kehut ja osaa ”metsästää” niitä. Reagoi mun äänensävyihin. Jotenkin Hertan kanssa tiedän jo sen reaktiot ja kaikki niin läpikotaisin että ei tule yllättäviä tilanteita!

Kauanko olet tuntenut Hertan?
-   Kyllä tässä on mennyt jo 10 vuotta! Eli ei ihme että on oppinut tuntemaan sen hyvin…

Miksi juuri Hertta?
-    Hmm. Se nyt vaan sattui olemaan vuokralle tarjolla naapuritallilla tutun tutulla! Kyllähän tällaisen 17 vuotiaan pikkutytön oli helppo ihastua siihen heti koeratsastuksessa koska se oli niin ”hieno” tuntiratsujen jälkeen. :D

Miksi valitsit kouluratsastuksen esteratsastuksen sijaan?
-    Hyppäsin ennen esteitä, mutta mun silloin hoitoheppa kipeytyi jaloistaan niin ettei sillä voinut enää hypätä, joten oli pakko opetella kouluratsastusta. Olen kyllä aina ollut kiinnostunut nimenomaan siitä miten hevosen saa liikkumaan oikein ja kevyesti!  Hyppääminen on kivaa, mutta kaikista suurin onnistumisen tunne tuli aina siitä kun sai jotain tehtyä oikeaoppisesti. Ei esteen ylittäminen tuntunut niin hienolta. ”Kunhan hyppäsin”.

Onko sinulle aina ollut selvää, että kilpailet kouluratsastuksessa?
-    Ei aina. Ei mun pitänyt edes kisata kunnolla. Aina olen halunnut kisata, mutta kun ei ole ollut omaa hevosta tai ponia, niin sitten vain mennä puksuttelin ratsastuskoulussa. Tallin kisoissa kyllä ahkerasti kävin, mutta ei kukaan lähtenyt kuskaamaan ulkopuolisiin kisoihinkaan, pari kertaa talliporukalla kävimme kaikki naapuritallilla kisaamassa tuntiponeilla. Sitten kun Hertan löysin niin kyllä mä heti kysyin että saako kisata, ja lupa tuli. Aina on siis kiinnostanut kisaaminen mutta ei ollut aikanaan realistista kisata tosissaan. Ei vanhemmat kisoissa kuskanneet.

Miten olet kehittynyt Hertan kanssa?
-       No siis paljon. Oikeastaan Hertan ansiota että ylipäätänsä olen kehittynyt. Ja se että miten tämä on mahdollista, niin sillä kaavalla kuin: Yrityksen ja erehdyksen kautta. Ei auttanut kuin kokeilla ja jos sattui onnistumaan oikein jokin, niin sitten palkkio. Hidasta, mutta pisti kyllä opettelemaan kunnolla. Ei ollut oppimestaria jolla opetella, vaikka kaikilla junnuilla kyllä pitäisi olla.

Kuinka usein ratsastat viikossa?
-       Joka päivä! Joskus tulee yksittäisiä vapaapäiviä

Oletko koskaan ratsastanut ilman varusteita?
-       Olen mennyt riimu päässä Hertalla. Ei siinä mitään sen kummempaa järkeä ole, mutta ihan hauskaa kun kesäkuumalla vain höntsäilee

Mitä haluaisit kokea Hertan kanssa?
-       Olen jo kokenut sen kanssa oikeastaan kaiken mistä en edes osannut haaveilla. Ylipäätänsä kisoista aina kansainvälisiin kisoihin. Aina siitä unelma He A luokasta jo melkein GP luokkiin, mikä ei tosiaan ollut aikoinaan edes realistinen haave!

Mikä on pahin tippumisesi ja milloin se tapahtui?
-       Kopkop, ei ole ollut pahoja tippumisia. Joskus alkeiskurssilla tipahdin vähän enemmän oikean käden päälle, jolloin se jäi vähän alle ja henki salpautui. Mutta ikinä ei ole käynyt vakavaa.

Miten olet päässyt Inter I- tasolle asti ilman omaa hevosta?
-       No siis onhan Hertta melkein kuin oma, joten voisin sanoa, että ”melkein omalla pääsin Inter tasolle”.

Olisiko sinulla vinkkejä niille, joilla ei ole omaa hevosta, mutta jotka haluaisivat menestyä kouluratsastuksessa?
-       Sama tilanne kuin mulla. Maksaa hevosen omistajalle vuokraa hyvästä ja laadukkaasta hevosesta ja sen käytöstä. Se on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Jos ei ole rahaa omaan, niin jostain pitäisi kaivaa rahaa lainahevoseen, joka on halvempaa kuin oma, muttei tietenkään ilmaista sekään. Liian usein kuulee ratsastajien suusta ”no en mä ratsasta ja maksa omistajalle siitä että liikutan sitä”. Tämä on niin väärä asenne. Se, että maksaa laadukkaan hevosen omistajalle että pääsee sillä ratsastamaan ja mahdollisesti kehittymään on kullan arvoista! Pitääkin maksaa oppimisesta.
Tämä vaatii tietenkin hirveästi työtä… Työtä pitää tehdä rahan ansaitsemiseen ja sen lisäksi se varsinainen työ hevosen kanssa treenatessa. Pitää olla kauas katseinen. Tämä mun ja Hertankin projekti on kestänyt 10 vuotta… Malttia, treeniä ja kovaa työtä. Se palkitaan. Oikotietä ei ole.
Valintojen maailma. Jättääkkö lauantai-illan bileet väliin ja mennä treeneihin sunnuntaiaamuna klo 8? Kyllä.
Jos ei anna mitään, ei myöskään voi mitään saada!

Miten sinulle opetettiin hevosen kokoaminen?
-       Tästä kiitos valmentajalleni Riitta Holopaiselle. En voi vastata tähän lyhyesti tarpeeksi hyvin. Kävin aika kovan koulun läpi. Sain kuulla kunniani ja faktat tiskiin päin naamaa. Jos meni väärin niin se sanottiin suroaan. Sinä kauniina päivänä kun kehuttiin kerrankin, niin todellakin tiesi tehneensä oikein. Pienin askelin. Ne pienet tunteet kun hevonen astahtaa ja notkistaa jalkojaan nostaen etuosaansa saivat pikkuhiljaa aikaan sitä tunnetta miltä se tuntuu kun hevonen kokoaa. Sitten sitä tunnetta vain jahtaamaan. Yksi sana: VALMENTAJA!

Millainen on mielestäsi oikeanlaista kokoamista?
-       Oikeanlainen kokoaminen ei ole liihottelua sirkusravin lailla pitkin kenttää ja kovaa juoksemista. Kokoaminen ei myöskään ole hidasta mummoravia.
Suurin harhaluulo on, että kootusti liikkuminen on sitä kootumpaa mitä hitaammin mennään… Passage vaatii todella paljon kokoamista, mutta ei sekään missään nimessa saa olla hidasta. Itse asiassa kokoaminen vaatii paljon terävyyttä ja eteenpäinpyrkimystä. Ja jalkaa! Pohje, pohje, ei ohja.. :)

Jos sinun pitäisi blogin välityksellä kertoa jollekin 6vuotta ratsastaneelle, miten hän saisi ratsastettua hevosen peräänantoon, mitä sanoisit?
-       Tämä on oikeastaan sellainen kysymys, etten edes voisi vastata. Ei siihen vaan ole mitään kikka kolmosta. Voisin sanoa sen mitä ennenkin, eli ”valmentaja”. :)

Miten olet kehittänyt omaa ratsastustasi?
-       Olen ottanut aivot mukaan ratsastukseen. Ei keventelyä pitkin kenttää ilman päämäärää. Aina mulla on joku fokus jossain. Jokaiselle päivälle on joku ohjelma mitä on tapetilla sinä päivänä.  Ei siis turhia kilometrejä, eli laatu korvaa määrän askelissakin.

Mitä haluaisit kehittää omassa ratsastuksessasi?
-       Tehostaisin apujani. Tahtoisin hallita raajani paremmin! Ajatusta on, mutta aivoista selkäytimeen ja sitä kautta raajoihin välillä on joku hidaste  ;)


Osaatko ratsastaa kaikki GP- liikkeet oikeaoppisesti?
-       En tiedä oikeaoppisuudesta, mutta kyllä mä ne osaan ratsastaa ja olen ne saanut Hertalle opetettuakin. Varmana teen jotain oikein mutta varmana pitäisi jotain vielä paljon kehittää.

Pelkäätkö vauhtia?
-       Hmm. Riippuu vähän vauhdista. Hertalla en, mutta vieraalla hevosella ei tee mieli kyllä lähteä testailemaan. Toisaalta olen kova ajelemaan autolla, ja vähän kieltämättä ylinopeussakkoja on tullut. Moottoripyörälläkin vähän kaahailen, joten en mä nyt ihan vauhtia voi pelätä!

Millaiseksi ratsastajaksi luokittelisit itsesi?
-       Säntilliseksi ja työtä pelkäämättömäksi. En ehkä ole kaikista rohkein ja riskinottaja.

Oletko tyytyväinen ulkonäköösi?
-       Tykkään mun hiuksista. Ne on paksut ja pitkät, mutta kyllä mä tahtoisin olla paljon slimmimpi! ;)

Mikä oli yhdeksännen luokan päättötodistuksesi keskiarvo?
-       En voi muistaa! :D Olen jo niin vanha. Veikkaan että 7.8? Olin vähän sellainen puolivilli, enkä jaksanut istua lukemassa… Lukiossa kyllä paransin kun rauhotuin.

Millainen Hertta on ratsastaa?
- Todella ihana. Se on kevyt ja herkkä. Ei tarvitse patistella. Toisaalta se on herkästi kuumuva ja sinkoilee aika paljon jos sillä menee herne nenään. Olen kyllä oppinut 10 vuoden  aikana ennakoimaan ja tunnen jos H meinaa sinkaista. Yleensä saan tällaisen estettyä puolipidätteellä ennen kuin se kiristyy liikaa ja lähtee.

Hertasta ovat tykänneet monet jotka sillä ovat menneet, juurikin sen herkkyyden ja keveyden takia, ja moni onkin sanonut että sillä on todella hyvä suu. Ei tyhjä, ei kuitenkaan raskas. Ei roiku/pure kiinni mistään. Toisaalta olen kerran kuullut ulkopuolisen henkilön kommentin Hertasta puhuessani: ”Ai Cassiopeiasta puhut? Mä ratsastin sillä kerran kun se oli 6 vuotiaana JRS:n tallissa, ja voin sanoa etten enää ikinä mene uudestaan!” :D
Hertta oli vähän kiikuttanut ratsastajaansa maneesin ovilta maneesiin saapuessa… Kiikuttaa se muakin vielä välillä! Hyvä vaan että on mieli virkeänä.

Oletko tyytyväinen blogiisi?
- Kyllä mä olen. Olen myös sinut sen kanssa, ettei mun tarvitse esittää mitään blogissani. Toki enää en viitsi kirjoittaa ihan mitä tahansa mitä sylki suuhun tuo, sillä blogini on jo aika iso ja lukijakunta on laaja. Joku voi ottaa herneen nenään tahtomattani, joten on parempi kirjoittaa ”neutraaliin” sävyyn, eli en esim. kiroile blogissani, vaikka siviilissä saatan olla vähän rääväsuu.. ;)
Kirjoitan kuitenkin blogiani juuri niin kuin haluan. Jos en keksi mitään sanottavaa, niin mieluummin olen kirjoittamatta, kuin että väkisin vääntäisin jotain turhaa. Tahdon että teksteissäni on joku idea, eikä vaan pelkkiä kuulumisia.

Mitä haluaisit muuttaa Hertassa?
-       Sen rakennetta… Ja ikää! Edes 3 vuotta lisä-aikaa olisi ihanaa… Vaikka Hertta uskomatonta mutta kyllä suorittaa suht vaivattomasti kaikki GP-liikkeet, niin helpottaisi huomattavasti sen liikkumista ja GP liikkeiden ratsastamista jos se olisi rakentunut oikein päin. Nyt kun se on niin väärinpäin rakentunut rakenteeltaan, sille on esim tosi vaikeaa kasvattaa lihaksia, kun ”keho taistelee vastaan”.

Oletko koskaan vaihtanut hevosia yhdenkään tunnetun bloggaajan kanssa?
-       En varsinaisesti vaihtanut, mutta olen esim. auttanut Heidia Deen kanssa, joten olen käynyt Deen selässä. Aada on kutsunut minut ratsastamaan Champilla, ja olen kyllä menossa, kunhan vain ehdin! :D Kyllä tässä kesän aikana lupaan käydä!

Miten blogisi on kehittynyt sinä aikana, kun se on ollut pystyssä?
-       Olen onnistunut siistimään kirjoitustyyliäni, eli olen saanut vähennettyä pahinta puhekieltä blogin teksteissä. Oikeinkirjoittamiinenkin on parantunut, mutta tässä on se ongelma, etten oikein jaksa, enkä suoraan sanottuna halua että blogini on kuin oppikirja lukutyyliltään. Olen vähän perussählä luonteeltani, ehkä vähän malttamatonkin joten en aina jaksa kyylätä tekstejäni läpi virheitä etsien. Jos jonkun inspiraation saan kirjoittamastani aiheesta, kirjoitan sen kovaa vauhtia. Puran heti ajatukset näppiksille, joten kirjoitusvirheitä eksyy sekaan. En oikeasti malta istua aloilleni  ja alkaa syynäämään tekstiäni läpi oikeinkirjoitus mielessä, joten sinne tai tänne voi livahtaa edelleen virheitä, mutta minua ne ei haittaa. Jos se jotain haittaa, niin suosittelen sulkemaan silmät! :D
Parhaat tekstit tulevat juurikin siitä inspiraatiosta, enkä anna parin kirjoitusvirheen niitä häiritä.
Kuvien laatu on parantunut paljon nyt viime aikoina! Kiitos siitä ahkeran hovikuvaajalle Taru Arolan, joka jaksaa juosta meidän perässä pitkin E-Suomen talleja meitä kuvaamassa

Millaisia blogisi lukijat ovat?
-       Pitkälti suurin osa on hyvin ihania, ja tykkään hirveästi jutella teidän kanssa. Olen jopa oppinut ”tuntemaan” osan nimimerkin takaa. Postauksesta toiseen tiedän jo nimimerkeiltä/nimeltä aktiivisimmat kommentoijat. Noin 99% siis mulla on todella positiivisin mielin olevia lukijoita, ehkä se 1 % sitten yrittää latistaa ja purkaa pahaa oloaan blogini kautta. Aika harvoin saan negatiivisia kommentteja, ja nekin ovat lähinnä hevostalli.netin kautta tulevia. Itse blogin kommenttiosio on kuitenkin pysynyt siistinä. Mielipiteitään saa sanoa, mutta kun hyvin harvoin sitä osataan sanoa asiallisesti ja perustellen. Mm. viimeisin kommentti taisi olla ”hyi miksi sahaat”. Melkein jo vastasin että ”No pakkohan sitä on talveksi sahata polttopuita”, mutta jätinpän sanomatta.  Sarkasmi ei kuulemma ole netin välityksellä mikään oikein tulkittava juttu ;)

Millaisia saamasi kommentit ovat?
-       Vähän jo sivusinkin tätä edellisessä vastauksessa. Pääpiirteittäin siis positiivisia kommentteja ja te lukijat kerrotte onneksi omien heppojenne kuulumisia ja juttuja mullekkin! Joskus blogiini eksyy mielensäpahoittajia, jotka nostavat metelin tyhjänpäiväisistä aiheista. Yksi oli esimerkiksi: ”Miksi AINA ratsastat vain kangilla Hertan ruttuun?”
Nämä ovat hauskoja. Ensinnäkin: Aina? En mene aina kangilla. Toisekseen; Ei, ei ole rutussa. Nuo ovat niin tyhmiä kommentteja että yleensä jätän vastaamatta.
Kauhulla välillä seuraan millaisia kommentteja muiden blogeihin tulee… Siis ihan järkyttävää anonyymien huutelua! Itse olen tältä vielä säästynyt.

Kadehditaanko sinua ratsastajana, vai onko kaikille ok, että "heidän tallillaan" pyörii melkein GP- tason ratsastaja?
-       Ei tosiaan kadehdita! Olen ihan tavallinen ratsastaja meidän tallilla. Itse asiassa meidän tallilla on pari muutakin GP ratsastajaa sekä olympialaisissa Suomea edustanut eläkehevonen, joten olen ihan keltanokka Hertan kanssa! ;)

Keneltä olet saanut eniten tukea harrastukseesi?
-       Äidiltä suoraan sanottuna. Hän on maksanut ratsastuskoulussa käymiseni aikaan, sekä Hertan vuokraamista siirtyessäni pois ratsastuskoulusta. Toki isoin kiitos myös Hertan omistajalle, että on kuskannut kisoissa ja antanut hevosen käyttöön! Hän toimi mun ”poni-äitinä”, niin kuin usein kisoissa luultiin. Monesti on tultu kyselemään Hertan omistajalta että onko hän mun äiti, mutta vastaus on aina ollut että ”eikun Hertan äiti” :D

Miten sait Hertan ylläpitoon?
-       Pakkorako, omistajan talli alkoi olla niin täynnä että lähdimme evakkoon! :D

Onko sinulla vinkkejä heille, jotka haluaisivat kehittyä ratsastajana paljon, vaikka ratsastavat kerran viikossa?
-       Suosin kuivaharjoittelua. Nykyään saa internetistä niin paljon ilmaista tietoa ja oppia että sitä oikeasti kannattaa hyödyntää! Sitten kun pääsee hevosen selkään niin ajatukset mukaan ja hyödyntämään oppimaansa. Tää’ laji on niin paljon korvien välissä, että teoriassa voi jo opetella paljon.

Kuntoiletko ratsastuksen lisäksi?
-       Pitäisi lenkkeillä ja käydä salilla! Vähän vaihdellen on tullut käytyä. Nyt on onneksi enemmän aikaa kun ei tarvitse lukea koulua varten. Tosin mulla on nyt niin paljon ratsutettavia että siinähän tulee kuntoiltua lisää kun ei tarvitse vain Hertalla enää ratsastaa :)

Miten pidät itsesi kunnossa?
-       Pyrin syömään terveellisesti. Arkena tämän teenkin mutta jos vloppuna tulee tilaisuus syödä rennommin niin sen teen. Liikun paljon hyötyliikuntaa ja työni on ruummiillista varastotyötä.

Ketkä valmentavat sinua?
-       Riitta Holopainen, ja yritän käydä aina välillä Emma Kanervan valmennuksissa kun hän tulee Erkylään. TDF valmennustiimiin olen pyrkinyt, mutta se on nyt jäissä Hertan saikun takia.

Kuinka usein hyppäät Hertalla?
-       Pari kertaa kuussa? Lähinnä pikku kavaletteja ja puomeja. Ei oikein meidän tallilla enää ole estevalmennuksia, niin en ole niihin päässyt. :/

Kumman ottaisit omaksesi: Hertan vain Kalevin?
-       Hertan ehdottomasti. Se on kyllä just sellanen unelmahevonen!

Haluaisitko omaa hevosta?
-       Tottakai! Ahdistaa vaan rahatilanne, joka vähän potkii vastaan tätä mun unelmaa.. :D

Mikä oli ensimmäinen unelma- ammattisi?
-       Ainahan se on ollut pikkutytöstä asti eläinlääkäri kliseisesti, mutta mun aivoilla päästiin vaan farmasiaa lukemaan ;)

Kuka on sinulle tärkein valmentaja?
-       Riitta ehdottomasti. Hän se mun silmät on saanut aukeamaan.

Millainen on hyvä valmentaja?
-       Tiukka ja vaativa. Ei saa kehua helpolla. Pelkällä ”hyvä hyvä”:llä ei tee mitään.

Millainen on hyvä talli?
-       Laadukas hoito, joka sisältää käytännössä vapaan heinän ja kuivikkeen käytön, ei siis mitään pihistelyä missään. Hevoset hoidetaan joka päivä samoilla rutiineilla samaan aikaan. Tallin rauhallisuus on tärkeää ainakin Hertalle! Ulkona olisi hyvä saada olla mahdollisimman pitkään, tosin Hertta on viihtynyt hyvin sen 6-8 h ulkona. Treeniolosuhteet täytyy olla hyvät. Kesällä laidunmahis.

Millainen on täydellinen GP- hevonen?
-       Sen korvien väli on kultaa, se siis haluaa suorittaa ne kaikki vaativat tehtävät. Toisekseen sillä on rakenne kohdillaan ja liikkeiden suorittaminen ja kokoaminen on sille helppoa. Hertan luonne varustettuna hyvällä rakenteella ja liikkeillä olisi kyllä aika täydellinen GP hevonen

29. toukokuuta 2016

Vastauksia kysymyksiin osa 1

Aikamoinen määrä tuli kysymyksiä! Kiitos kaikille kysymyksien lähettäjille. Ajattelin julkaista nämä muutamassa osassa ettei tule liian pitkää postausta.
Pitemmittä puheitta mennään suoraan vastauksiin!

Oletko tippunut Hertan selästä?
- Olen kerran, sinä vuonna kun aloin sitä vuokraamaan ja hyppäsin ekan kerran. Eli vuonna 2007. Tämä on myös ylipäätänsä minun viimeisin tippumiseni, eli kohta tulee 10 v täyteen ilman tippumisia… Kopkop.  Hyppäsin Hertalla ja kun se ei silloin ymmärtänyt siitä hölkäsen pöläystä, niin se yritti hypätä innarin kerralla, päätyen tietty keskelle estettä… :D Nykyäänhän Hertta on oikea ässä esteillä kun se on ymmärtänyt niiden idean! 

Mikä on korkein hyppäämäsi este?
- Hertalla olen mennyt metriä, yhdellä suokilla hyppäsin 120 okserin nuorempana. En uskaltaisi enää! Kouluratsastajaksi olen yllättävän isoja hypännyt! :D

Joissain muissa blogeissa on ollut juttua suitsista viime aikoina. Mihin kiinnität itse huomiota suitsia valitessa? Onko hertalla useammat suitset ja miten vaihtelet niitä?
- Ensinnäkin suitsien täytyy olla laadukasta nahkaa, joka ei halkeile. Ei väliä merkillä, sillä itselläni on nivelsuitset ostettu Hööksistä,  ja ne ovat todella hyvät ja pehmeät suitset! Kunhan ne vain ovat hyvää ja laadukasta nahkaa.
Toisekseen tietenkin istuvuus. Suitset eivät saa puristaa tai vastaavasti roikkua mistään vaan ne täytyy istua hevoselle oikein.  Suosin itse nykyään näitä anatomisesti muotoiltuja suitsia, esim Hertalla on Dyonin anatomiset kanget.

Tästä päästäänkin toiseen kysymykseen, eli mitä Hertalla on suitsina. Ja vastausta jo sivusinkin, eli Hertalla on kahdet suitset, Hööksin nivelet, ja Dyonin kanget. Vaihtelen niitä normaaliin tapaan, eli riippuen mitä teen päivän ohjelmana niin se määrää mitä päähän laitetaan. Usein menen nivelillä, sitten kisoissa ja valmennuksissa kanget.

Hertan kanget ovat anatomisesti muotoillut, eli niissä on tosi vähän niskassa painetta (useinhan kangissa tulee hirveästi nahkarojua niskan päälle, mistä en tykkää). Ne ovat kevyet ja niskassa on tosiaan vain yksi ”remmi”, eikä muuta. Turparemmikin on matala ja leveä, joka tasaa painetta, sekä kuolainrenkaan kohdalla on ”kaarre” eli se tuo tilaa kuolainrenkaalle ettei vahingossakaan jää huuli nipistyksiin kuolaimen ja turpiksen väliin. Suosittelen näitä suitsia ehdottomasti!
Niitä saa myös nivelversiona, mutta onhan nämä aika kalliit, joten panostin sitten kankiin.  Ehkä joskus saisin itselleni nämä myös nivelsuitsiksi.

Nivelsuitsina siis Hööksin (en muista mallia) suitset, jotka ovat pyöristettyä ja pehmeää nahkaa. Niissäkin on leveä ja matala turpis, joka on mahdollisimman mukava hevoselle pehmusteineen. Itse menen Hertalla kyllä usein ilman turpista näillä tai turpis tosi löysällä. Hertta on niin kiva suinen, ettei se tarvitse turparemmiä lainkaan.

Jos saisit lähteä ulkomaille valmentautumaan ja vapaasti valita paikan ja valmentajan, kenen luo lähtisit? Miksi?
- Haluaisin Englantiin tai Saksaan. Englannissa tietenkin Kyran luokse olisi niin unelma päästä töihin/valmentautumaan.  Englannissa on myös Suomen maajoukkuevalmentaja Emile Faurie,  joka olisi myös ihan unelmapaikka.
Ja voi kuinka olisin pähkinöinä jos pääsisi edes seuraamaan sivusta Carl Hesterin ja Charlotte Dujardinin työskentelyä. Edes sivusta.

Saksaan jos pääsisi Isabell Werthin työtä seuraamaan. Hänen valmennusvideoitaan katson paljon Youtubesta!

Tykkään englantilaisten tyylistä harmonian ja keveyden suhteen, ja saksalaisilta tykkään siitä jämptistä työskentelystä perusasioita tinkimättä. Ei temputuksia, vaan aitoa työtä sekä sellaista tervettä ”kuria”.

Mikä rooli Hertan omistajalla on nyt teidän kuivioissa, kun Hertta on maneesitallilla?
- No siis ei se suuremmin muuttunut mihinkään. Olen aina saanut kutakuinkin vapaat kädet, eikä meillä ole mitään kränää ollut Hertan suhteen missään. Toki Hertta ei hänen tallissaan ole, joten hänen ei tarvitse hoitaa sitä enää. Vuokrasin Herttaa silloinkin hänen tallillaan, ja nyt sitten maksan ihan kaiken, eli Hertasta ei ole kulujakaan omistajalle ollenkaan. Kisoissa omistaja käy välillä mukana katsomassa jos ollaan jossain lähellä.


Onko (hevos-)suunnitelmia Hertan jälkeiselle ajalle?
-Ei oikeastaan mitään lukkoon lyötyä… Kaikkihan sitä kyselee ja ihmettelee että mullahan pitäisi olla joku nuori Hertan rinnalla laitossa, mutta fakta on että mulla on varaa elättää vain 1 hevosta kerrallaan ja se on Hertta niin kauan kuin pystyy. Sitten kun Hertta palautuu omistajalleen eläkkeelle niin enköhän mä sillä käy edelleen ratsastelemassa, mutta jonkun muun hevosen kanssa on tähtäin sitten kisoissa.
Mieluiten tahtoisin oman laadukkaan nuoren +-4vuotiaan hevosen jota lähden laittamaan kohti vaikeita luokkia. Tähänkin joudun ensin muutaman vuoden säästämään rahaa, joten todennäköisesti yritän etsiä erilaisia yhteistyökuvioita siksi aikaa, jos joku antaisi hevosena mulle ”ratsutukseen” ja kisattavaksi erilaisilla diileillä. Riippuen tapauksesta, esim niin että minä maksan kisat ja valmennukset ja omistaja hevosen kulut. Tällainen voisi poikia pitkälle. Toki jos kyseessä olisi joku tosi potentiaali hevonen, vaikka sinne GP:hen asti, niin olen valmis tulemaan myös rahallisesti kuluihin mukaan.
Eli ei mitään sen tarkempaa tietoa. Kunhan suunnittelen.

Mitä tapahtui Wellulle? (se tumma kaveri! oliko Wellu sen nimi..)
-Autoin Wellun kanssa sen junioriratsastajaa alkuun kun hän siirtyi poneista hevosiin! Eli läpiratsastin jne. Äkkiä junnu pääsi kyllä käsiksi hevoseen joten ei mua tarvita siihen väliin enää, eli menin muutaman kuukauden siihen alkuun Wellulla. Hyvin muuten pärjää nykyään junnuluokissa jos yhtään seuraatte!


Kertoisitko Hertan lihaskunnosta jonkin verran. Mihin Hertta tarvitsee voimaa vielä lisää GPtä ajatellen? Miten tasapainotat nyt kuntoilua ja lepoa kun Hertta - uskomotanta kyllä vasta tuon ikäisenä! - on nyt vähän rasittunut?

-Vaikka Hertan kunto riittää GP liikkeiden suorittamiseen, niin voimaa tarvitaan kestävyyteen vielä lisää, että se jaksaisi suorittaa koko GP radan läpi. GP on ihan hurjan rankka ohjelma! Vielä pitkän ja raskaan radan jälkeen pitäisi loppulinja jaksaa ratsastaa passage- piaffi- passage siirtymin.
Vähän sama asia, kuin että kykenisi kotona yksittäisinä hyppäämään 160cm esteitä, mutta on aivan eri asia suorittaa se täysmittaisena 160cm ratana kisoissa!

Hertta siis suorittaa hyvin perustasolla GP-liikkeet, mutta voimaa niiden esittämiseen pidempiaikaisemmin ja peräkkäin tulee lisätä. Kun voimaa ja tekniikkaa saadaan vielä enemmän hiottua, muuttuu suorittaminenkin kevyemmäksi ja enemmän ”arkipäiväksi”. Esim. tällä hetkellä Hertalle vaikeinta on passage. Siitä voisi saada tosi hyvän numeron, mutta vielä se helposti pienenkin jännityksen takia katoaa olemattomiin.

Varsinkin nyt kesän tullen olen siirtänyt treenejä vielä enemmän maastoon. Siellä on kiva kiipeillä ja varsinkin kun täällä on niin hienot maastot. Eli voimaa ja notkeutta sitä kautta! Se ei kuitenkaan rasita hevosta yhtä paljon, mutta on silti tehokasta liikuntaa lihaksille.
En ole ennenkään kovin rankasti Hertalla viikoittain mennyt, eli käytännössä vain kerran viikossa on valmennus, eli silloin on rankempaa ja tämän lisäksi yksi itsenäinen kunnon treeni.  Muutoin keskityn jumppaamiseen puomeilla ja sileällä. Eli jätän sen vaikeimman tekemisen valmentajan silmien alle.  En siis aio rasittaa näillä vaikeilla jutuilla Herttaa ilman valvovaa silmää, etten vaan tee väärin liikaa.

Mikä on helpoin GP liike teille tällä hetkellä, entä vaikein?
- Mua huvittaa tämä, sillä joskus sanoin että Hertalla on tosi helppo mennä passagea (hyvä kun tiesin silloin mikä passage edes on) ja että se ei tule ikinä oppimaan vaihtoja jokaisella askeleella.
Noh, nytkun on vähän tullu järkeä päähän, niin ehdottomasti vaikein on nimenomaan passage, mutta helpoin sarjavaíhdot jokaisella ja jokatoisella!
Jännä nähdä kuinka sitä luulee tietävänsä mitä tekee, mutta sitten totuus onkin juuri toisinpäin. 

26. toukokuuta 2016

Sairasloma on päättynyt

Ainakin virallisesti!
Eli tasan 2 viikkoa olemme vain kävelleet Hertan kanssa. Sekä selästä että maasta käsin olen kävellyt sen kanssa ja yrittänyt keksiä vaihtelevuutta liikuntaan. Onneksi säät ovat suosineet!

Yllättävän paljon kyllä keksii pelkässä käynnisäkin tekemistä neljän aidan sisälle. Kauheasti toki kuulee kuinka tylsää kävely on , mutta ei minulla ollut ongelmaa keksiä  tuolle 30 minuutin päivittäiselle käyntijaksolle tekemistä! Siellä mä vetelin erilaisia tehtäväratoja mielessäni. Hyvin voi opetella vaikka jonkun kouluradan ja suorittaa sitä käynnissä.

Pysähdys tässä. Siitä käyntiin. Tässä lisättyä käyntiä, tässä kokoa käyntiä. Tässä käännä voltti, voltin jälkeen pohkeenväistöä.. Oikeasti tämä vain vaatii mielikuvitusta sanella itselleen tehtäviä!

Viikonloppuna otin ensimmäisiä raviaskelia ja Hertta liikkuu kyllä todella kivasti ja mielellään. Eilenkin kun ravailin sitten vähän enemmän, ehkä noin 5 minuttia yhteen putkeen, niin johan oli jo pitelemistä! Mummeli on kävellyt 2 viikkoa ja nyt kun saa ravata niin totta tosiaan se on sitä mieltä että ”Hemmetti nyt ravataan sitten!”. Yritän pyytää siltä mummoravia, mutta se painelee menemään keskiravia, joten meidän ravailut jää toistaiseksi nyt tosi vähäisiksi, ettei tule haukkaistua liian isoa palaa saikun jälkeen. Tahdon palata kuitenkin rauhassa liikuntaan.


Kaikki postauksen kuvat (c) Laura Grönroos


Hertalle kyllä sopii tämä lookki ilman turpista. :) Se toimii ratsastessa tosi hyvin ilman sitä! Suu vaahtoaa enemmän.
Kaunis Hertta sillan edessä <3
Kun Hertta on tuollaisella päällä että se vaan innoissaan juoksisi, niin ei missään nimessä voi jäädä passiivisesti vetämään suusta ajatuksella ”prrr whooouu”. Hertta lähtee painamaan vähän vasten kättä ja kun paine tasaisesti kasvaa vauhdin kasvaessa, niin jossain menee Hertalla se raja kun se ei siedä oikein painetta suussa. Tällöin alkaa pään viskominen ja säntäily. Ylimääräisiä rykäisyjä ei nyt kaivata, joten en missään nimessä saa jäädä tasaisesti vetämään ja hidastamaan menoa, vaan joudun tehdä miljoonia siirtymisiä. Eli teen tätä perusharjoitetta: siirtymisiä ravin sisällä. Hertta reagoi hyvin painoapuihin. Heti kun se lähtee ravissa kiihdyttämään niin tiivistän istuntaa jolloin Hertta yrittää siirtyä käyntiin. Tällöin annankin sen mennä. Eli periaatteessa Hertta saa palkkion kun se hidastaa! Paine poistuu kun se hidastaa. Ja kaikki ilman ohjastuntuman tehostamista. 

Meidän pelastus tosiaan tällä hetkellä on ne siirtymät ravin sisällä. Sillä saan vanhan turpomummelin hidastaan ilman mitään protestia kovemmasta ohjasavusta!

Jännä nähdä kuinka eri hevoset reagoivat erilailla lomaan. Toiset hidastuvat entisestään tai jopa vähän jäykistyvät. Toisilla sitten loma taas nousee päähän ja into kasvaa. Hertta kuuluu tähän jälkimmäiseen ryhmään, vaikka ikänsä puolesta pitäisi varmaan kuulua ensimmäiseen. Ikä on vain numeroita! Se on todistettu jo moneen kertaan.


Näin me käytiin ulkona kävelylenkeillä. Niska alhaalla ja silleen... ;)
PS. Kysymyspostauksen vastaukset tekeillä!

17. toukokuuta 2016

Kysymyspostaus?

Nyt kun mullakin on taas enemmän aikaa tehdä omia juttuja eikä koulujuttuja, niin laitetaanpas kysymyspostausta tulille!

Saa kysyä mitä vaan mieleen juolahtaa torstai-iltaan asti, ja jos tulee tarpeeksi kysymyksiä, niin julkaisen vastaukset lähipäivinä. :)


15. toukokuuta 2016

Kalevi pelastaa

Hertan ollessa kävelylomalla niin pakko todeta että onneksi on Kalevi! Pääsenpähän ratsastamaan. Vaikka Kalevi ei enää olekaan mulla puoliylläpidossa (se siis oli helmi, maalis ja huhtikuun puoliylläpidossa) niin  toukokuulle vuokrasin itselleni siitä 1 päivän viikossa eli yhteensä 4 ratsastuskertaa. Mielelläni menisin enemmänkin, mutta minkäs teet. Normaalin duunarin palkoilla ei eletellä edes 1,5 hevosta maneesitallilla, varsinkin kuin toiselle joudun maksamaan klinikkalaskuja vielä kaupan päälle...

Kuvat ottanut taas Taru Arola

Parempi siis kerta viikkoon Kalevia kun ei Kalevia ollenkaan!
Harmillista sinäänsä "lopetalla" Kalevilla menemistä kun tuntuu että vastahan sitä alkaa päästä siihen käsiksi ja alkaa ymmärtämään ne Kalevin säädöt millä se toimii. Äärimmäisen opettavainen hevonen se kuitenkin on. Ei anna mitään ilmaseiksi, ei ehkä maailman kevyin ratsastaa, mutta jos sen saat läpi ja omille avuille niin siitä vaan, mene vaikka koko GP-ohjelma läpi!

Mun lemppariliike Kalevin kanssa on ehdottomasti sen piruetit. Siis ne tuntuu niin helpoilta sen kanssa! Torstaina huvikseni testasin että käynnistä nostin suoraan piruettilaukan ja tein siitä tuplapiruetin, josta ratsastin ulos. Ei mitään ongelmaa. Kalevin piruetit on niin pehmeitä ja tasaisia. Tuntuu että tuplapiruettikaan ei tunnu missään, voisin jäädä pyörimään siihen vaikka koko päiväksi!
Hertalle ehkä vaikeinta on juurikin piruetit, vaikkakin nekin on onnistuessaan Hertalla ihan 8 arvoiset, mutta tässä huomaa Hertan kropan tuomat rajoitukset. Takakorkeus ja suorat takajalat ovat oikeasti tosi iso haaste, mutta Hertta kyllä yrittää näidenkin haasteiden yli.
Kalevi taasen omaa todella taipuisat jalat, joten tässä huomaa kuinka paljon pehmeyttä ne taipuisat "saranat" tuovat piruetteihin.

Kalevi piruetissa oikealle. Niin kevyttä ja helppoa sen kanssa!
Kalevi kasvatti itselleen kunnon talviturkin näin kesäksi, niinkuin kuvasta näkyy. Taitaa olla klippauksen paikka noin tukalan turkin kanssa!
Kalevin kanssa vaikeinta taitaa olla sen ravin kanssa. Se osaa helposti vetää itsensä jäykäksi niskastaan ja suoraksi selästä, enkä ole tottunut tällaiseen Hertan kanssa. Hertta kun on sellainen höyhenen kevyt suustaan ja tarjoaa jopa liian ryhdikästä niskaa. Tämä tässä onkin suurin hyöty kun pääsen korkealle koulutetun hevosen selkään, joka kuitenkin on ihan erilainen ratsastaa kuin Hertta. olen jo nyt saanut Kalevilta paljon työkaluja siirrettyä Hertalle ja ennenkaikkea sitä tunnetta joihinkin liikkeisiin, miltä niiden pitäisi onnistuessaan tuntua.  Esimerksiki juuri Kalevin piruetit ja laukanvaihdot ovat antaneet Hertalle sitä tuntumaa mitä haluan hakea. Eli etuosa ylös ja miltä se tuntuu. Vaatii Hertalta tietenkin enemmän ponnisteluja, mutta tiedän "mitä jahdata" kun on päässyt maistamaan sitä. 

Kalevin kanssa myös sarjat ovat minulle henk. koht. vaikeita sen kanssa, sillä Kalevi pitää olla oikeasti suora ja molemmilla ohjilla, sekä pohkeiden välissä. Sen täytyy tosissaan olla koottu jotta voit suorittaa sarjat. Muutoin se ei edes vaihda! Hertta kun on vähän sellainen vaihdoissa, että se rykäisee jo 15 ykköstä, ennekuin ehdin edes ajatella ykkösiä. Siinä mielessä Hertta hoitaa duuneja mun puolesta näissä vaihdoissa. Se tekee niitä vaikka ilman ohjia ja vähän sinne päin, se niin tykkää niistä ja innostuu tekemään niitä yksin. Kalevi taas vaatii kyllä ratsastajan siihen mukaan, ja jos ratsastaja osaa laittaa "tilauksen sarjavaihdoista" oikein, niin sitten ne sarjavaihdot kyllä saa kuin apteekin hyllyltä.


Jälleen pakko todeta, että nämä kaksi punaista vanhusta ovat kyllä avainasemassa mun oppimisessa kohti GP:tä! Toinen on omaa kädenjälkeä, ja toinen jo kokenut konkari, joka näyttää mulle suuntaa. Niin arvokasta oppia joka ikiseltä ratsastuskerralta! <3
Toivotaan nyt että Herttakin on pian ratsastuskunnossa, ja me päästäisiin debytoimaan meidän ensimmäinen virallinen Inter II rata. Kyllä mulla olisi mahdollista Kalevillakin kisata, mutta mun täytyy keskittää rahani jompaan kumpaan, ja se on kyllä Hertta.

Missä ja milloin tulee olemaan ikinä se mun tuleva nuori kouluratsu, niin se saa kyllä kiittää näitä punaisia vanhuksia siitä mitä se tulee ikinä oppimaankaan. :)

13. toukokuuta 2016

Klinikkapäivä

Niin koitti klinikkapäivä, jonka varasin Hertalle sen epämääräisen liikkumisen vuoksi. Hertta on tosiaan ollut kaikkea maan ja taivaan väliltä, siis hyvästä ja normaalista ei niin hyvään ja epänormaaliin. Nykyään tämä on niin tarkkaa, että huomaan kyllä heti jos vaikka avotaivutus ei tunnu samalta tai että laukanvaihto vaikka olisikin puhdas, niin tunnen sen miten se kulkeutuu kropan läpi, ja nyt tuntuu että joku "klikki" on jossain. En ole pysynyt enää perässä, sillä missään ei ole ollut mitään logiikkaa.

Jos nyt vähän pohdintaa ääneen tähän väliin.
Esimerkiksi maastossa Hertta on normaalisti tosi reipas, ja aika säpsy, vaikkakin se hyvin siellä samoilee. Oikeastaan kävellään me missä vaan niin Hertta on reipas ja marssiva! Olen nyt maastoillut sillä tosi paljon, esim viime viikolla taisin joka päivä käydä maastossa heittämässä edes pienen lenkin/tiellä kävelemässä. Olen ihmetellyt kun se liikkuu niin hitaasti ja rauhallisesti siellä… Kuulostaa mitättömältä ja joku pitää tätä itsestään selvyytenä, mutta kyllä tässä 10 vuoden aikana olen oppinut tuntemaan Hertan reaktiot läpikotaisin. Hertta voi olla rento maastossa, mutta se normaalisti kävelee silti aina reippaasti ja katselee valppaana ympärilleen. Nyt se on ollut TOSI hidas ja vaikka alkulenkistä se on yleensä jännittynyt, niin se ei silti kävele reippaasti. Tunnen että selkä on jännittynyt alkulenkistä, mutta eteneminen on hidasta. Normaalistikin aluksi maastolenkki voi olla aika mielenkiintoista jännittynyttä ravi-käynti-kipitys höttöä, mutta siltikin se kävelee reippaasti. Nyt se siis jännittyessäänkin käveli hitaasti. Loppulenkistä H aina rentoutuu ja käynti muuttuu isoksi, mutta nyt se on ollut lenkin lopuksi myös edelleen hidasta ja matelevaa käyntiä. Ei varsinaista aristamista, mutta jotenkin matka ei taitu. Hertan kävelytyyli on marssiminen, ei mateleminen.

Tämä on nyt ollut parin viikon ajan tällaista. Aloin pohtimaan että se kengitys oli pari viikkoa sitten, ja jos joku muistaakin että laitoin siitäkin postaukseen kuvan kuinka H sai uudenlaiset kengät. Ei mitään muutosta varsinaisesti, sivukäänteet vaihtuivat vaan normaaliin kärkikäänteisiin. Se ei ole suoranaisesti siis arkonut kengityksen jälkeen mutta ainahan sitä spekuloi että mikä johtuu mistäkin.
Aluksi se liikkui hyvin kenigtyksen jälkeen, mutta nyt tässä jo kolmen viikon aikana kengityksestä olen huomannut koko ajan Hertan menevän huonompaan suuntaan. Tahditusta kaarteissa, matelua käynnissä...
Nyt viime päivinä on tullut vielä enemmän ilmi epämääräistä ontumista ja tahdittelua. Ontuma tulee ja menee. Pari päivää sitten juoksutuksessa oikeaan kierrokseen H aristi oikeaa etusta selvästi. Mutta esim klinikalla keskiviikkona ei. Välillä sen toinen takajalka on tosi huonon näköinen, välillä ei. Ei tästä ottanut selvää, joten tosiaan hyvä että klinikalle mentiin kun nämä oireet ovat nyt näin mystisiä ja ailahtelevia.

Meidän hoitaja-Riikka aina niin innoissan ottamassa selfieitä Hertan kanssa... Hertta ei näytä arvostavan ;)
Sattumalta keskiviikkona juuri klinikalle lähtiessä kun laitoimme Herttaa kuntoon kuljetusta varten, Riikka huomasi Hertan vasemman takajalan olevan outo. No sehän oli ihan tukki vuohisnivelen päältä! Ei mitenkään älyttömän kuuma, vähän lämmin. Ei ontunut. Siis mitä ihmettä! Kaikkea se keksii.
Klinikalla lääkärin mielestä se näytti impparilta, mutta mistään ei löytynyt haavoja. Hertalla ei ikinä ole ollut impparia, vaikka se jalkojaan kolhii haavoille tuon tuosta.
Nyt kun eilen illalla kävin taluttamassa Herttaa, niin turvotus oli tipotiessään! Hyvähän se vaan on että meni ohi, mutta todelliseksi mysteeriksi tämä jäi. Jalka meinaan oli aika karun näköinen. Nyt siinä ei sitten ole jälkeäkään tästä. Kaikkea sitä…

Tässä näkee hyvin tuon eron takajaloissa tuon mystisen pikaturvotuksen aikana.

Tassa vasen takakinttu keskiviikkona klinikalla..
.. ja tässä seuraavana päivänä eli torstaina illalla. Se lähti yhtä nopeasti kuin tuli!

Hertasta on kevättalvella otettu rtg-kuvat klinikalla perus vetcheckin yhteydessä, joten uusia kuvia emme klinikalla ottaneet. Toistimme keväiset taivutuskokeet ja nyt sieltä reaktioita saatiinkin aikaan vaikka keväällä ei!
Ultrasimme myös SI-nivelen, jotta suljimme senkin vaihtoehdon nyt pois, ja SI-nivel olikin todella siisti ja hyvä.
Nyt Hertta sai kipulääkekuurin viikoksi, sekä lihasrelaksanttia. Mitään varsinaista syytä emme löytäneet mikä selittäisi tämän, mutta nyt hoidetaan sitten että saataisiin Hertta taas liikkeelle.
Tänä vuonna koitti sekin, että Hertta sai ensimmäiset kortisoni piikit! Vähän ahdistavaa, kun on tottunut että Herttaa ei ole tarvinnut piikittää, niin nyt sitten oli aihetta pienen niveltulehduksen takia, 18 vuotiaana. Hertalla oli takajaloissa rasitusta, mikä on kuulemma kouluhevoselle yleistä. Noh, onpahan liikkunut takaosa alla…
Lihasrelaksanttia annamme varuiksi, jos jossain on jokin lihas mikä kiristää. Eläinlääkäri kehui Hertan lihaskuntoa, eikä mitään merkittävää reaktioita oikein löydy. Toki itsekin hieromalla olen todennut että Hertta on toisesta takasestaan lihaksistaan jäykempi, joten sitä on joutunut jumppaamaan ratsastuksella ja hieronnalla, mutta se on pysynyt tällä aina kunnossa. Katsotaan josko lihasrelaksantti auttaisi tässä.

Eläinlääkäri kävi tarkkaan koko ponin läpi.
Ja lopuksi jopa pienet päiväkännit... ;)
Nyt sitten jouduin soittelemaan kengittäjälle että tulisi katsomaan Hertan etukenkiä uudestaan. Tuntuu että olen vähän kahden tulen välissä, kengittäjän ja eläinlääkärin mielipiteet ovat niin erilaisia. Ei tosiaan ole varmuutta johtuuko tuo Hertan etujalkojen arkominen tästä uudenlaisesta kengästä, vaiko siitä että se on kipeyttänyt etuosaansa nyt takajalkojen rasituksen takia. Parempi se on kuitenkin pyytää kengittäjä paikalle antamaan oma arvio asiasta. Hertalle ei siis mitään muutoksia ole tehty kavion asennossa, mutta se siis tosiaan sai nyt kärkikäänteet, kun aiemmin sillä on ollut sivukäänteet kengässä. Omaan silmääni kaviot sivukäänteillä olivat pyöreämmän näköiset kärjestä, mutta en uskalla kyllä mennä sanomaan mitään. Suljetaan nyt kuitenkin sekin vaihtoehto pois ja saa kengittäjä tehdä ratkaisut. Varmaan laitamme pohjalliset varmuudeksi etukavioihin, tosin sitten saan seurata tarkkaan ettei kehity jälleen sädemätää, niin kuin viime kesänä. Huh, on tää vaikeeta! Yksi vaihtoehto myös on tämä minun ahkera yhtäkkinen maastoilu. Talvella mennään hyvillä pohjilla maneesissa tai pehmeässä lumessa, ja nyt kun tuli kauniit kelit olen viihtynyt maastossa, ja äkkiseltään kivinen hiekkatie voi ottaa kyllä herkkäkavioisen hevosen kunnon päälle. Hertalla on tosi ohut ja matala antura ja ohuet kavionpohjat. Se on aina ollut hyvin herkkä varsinkin koville pohjille. Hyvällä kengityksellä Hertan liikkuminen on aikanaan varsana jo pelastettu. Sinäällään siis voisi ajatella että pohjalliset auttaisivat taas tässäkin.
En ole tämän 10 vuoden aikana ikinä joutunut miettimään mitään tällaisia. Hertta ei ikinä ole sairastellut ja klinikalla olemme käyneet vain kerran tikkaamassa ison tapaturmaisen haavan jalasta, mutta sitä ei lasketa.
Päädyimme kuitenkin kengittäjän kanssa laittamaan ne samat vanhanlaiset kengät Hertalle jalkaan ja vielä pohjalliset väliin. Nyt minunkin mielestä jalan asento ja kavio on paremman näköinen. Jotenkin tuon kärkikäänteen kanssa Hertan kavio levisi sellaiseksi lapioksi? En tiedä kuvittelenko, mutta ainakin omaan silmään nyt tällä sivukäänteiskengällä kaviot ovat "napakan" näköiset. Aluksi tällä kärkikäänteelläkin kaviot olivat hyvännäköiset, mutta ilmeisesti Hertan kavio on kasvanut niin huimaa vauhtia nyt kesän tullen kolmessa viikossa, että se "levisi" liikaa? En tiedä. Luotan kuitenkin kengittäämme 110%, sillä kyseessä on kyllä täysin kokenut ammattilainen Suomessa. Ei siis tosiaan mikään naapurin-Pera kengittämässä.
Mutta nyt on sama vanha tuttu kenkä jalassa, ja ainakin omasta mielestäni Hertta käveli reippaammin heti kengityksen jälkeen? Tuli taas se Armeija-Hertta, eli oikeen kunnon pikamarssi. :D
Katsotaan nyt miten vaikuttaa.

Nyt uudet tuliterät, tutut ja turvalliset vanhanmalliset monot! 
Harmillista että tällaista sattuu juuri kisakauden alussa. Miksei talvella kun olisi ollut hyvin aikaa vain hengailla?
Toki nyt sitten otetaan rauhallisesti ja palaillaan pikkuhiljaa liikuntaan. Katsotaan sitten mihin kisoihin ehditään mukaan, mutta en kiirehdi asian kanssa. Mieluummin loppukauden kisat, kuin heti mahdollisimman nopeaan seuraavat ja sitten ei kisoja sen jälkeen ollenkaan…

Nyt sitten 2 viikkoa me otetaan rennosti, ja aletaan sitten palailemaan toivottavasti liikunnan pariin. Pikkuhiljaa, hyvä tulee. :)


PS. Jotain valoa tänne risukasaankin! Mä pääsin sen viimeisen orgaanisen kemian tentin läpi, eli valmistun nyt tänä kesänä! Ei enää tartte lukea!! Ah, mä niin aloin vihaamaan opiskelua jo! :D