Treenit Hyyppärässä

Vihdoinkin hieno keli ulkona! Ja juuri silloin minä "joudun" maneesille... ;) Viiiiitsivitsi, päästiin maneesille valmennukseen vihdoinkin taasen.
Hertta oli aluksi vähän pöllönä ja piukeena, äkkiä se kyllä siitä asettui kun hommat alkoi. Kaiken kaikkiaan reagoi alusta alkaen jalkaan tänään hyvin. Pää pointtina oli vaihteeksi taas kokoamisaste. Sitä voisin hokea loputtomiin. Siinä riittää tekemistä. Kokoamisaste, kokoamisaste, kokoamisaste...
On se jännä kun saa hevosta edes vähän kootummaksi ja kulkemaan oikeasti kasassa, niin kuinka ne temput sittenkin onkin helppoja ja hyviä? Aina ennen oon tuijottanut vaan yksittäisiä temppuja ja hionut niitä loputtomiin jos ne eivät suju. Turhaa, hevonen väsyy ja itse väsyy eikä tavoitetta saavuteta.
Mutta kun kiinnittää huomiota ihan vaan siihen, kantaako hevonen sua oikeasti, onko se lyhyt takaa, oikeasti peräänannossa ja polkee, niin kas kummaa, vaihdot sun muut temput onnistuu hyvin? Tämän olen nyt itse saanut onneksi oppia ja pikkuhiljaa se on taottu mun kaaliin. Enää vaan käytännössä asia täytyy pitää mielessä. Ja mä lupaan. Kyllä mä pidän. En muuta hoekkaan enää. :D

Tunnilla tehtiin paljon taas ympyrällä avoa, pointtina että takajalat tosiaan tulee alle. Ei mitään He A-tason avoa, vaan avoa, jossa on sitä kokoamisastetta pelissä. Myös sulkuväistöä tehtiin niin, että pitkien sivujen alkuun ratsastettiin 10 m voltti, siinä tahti ja taivutus kohdilleen (ja se kokoamisaste!!!) , jonka jälkeen uralta keskilinjaa kohti sulkuväistöä. Tämä siis ravissa ja laukassa. Laukassa tuli myös hyvää sulkuväistöä + hyvät vaihdot aina suuntaa vaihtaessa. Laadukkaat vaihdot oli taattu ihan vaan sillä, että sulkutaivutuksessa mä itse ratsastan sitä hevosta ja kokoan, saan laukan pakettiin, jonka jälkeen tulee ilmava vaihto.
Kun vaihtoja tultiin sitten yksittäisinä vain kokorata leikkaalla, ei niitten laatu ollutkaan niin hyvä. Mistä johtuu? No siitä etten hallitse laukkaa suoralla riittävästi ja saa hevosta koottua, jotta vaihto olisi laadukas. Hetken jumppaamisen ja mun ratsastukseen ja työntekoon puuttumisen jälkeen aloin itsekin saamaan otetta myös suorilla kootumpaan laukkaan, jolloin saatiin lopuksi molempiin suuntiin diagonaalilla säädylliset vaihdot. Oli niissä tekemistä!

Eli mitä? Laadukkaat vaihdot saan aikaan sulkuväistön jälkeen, koska RATSASTAN hevosta. Suoralla uralla yksittäiset vaihdot tuppaavat lopahtamaan kun paketti ei olekkaan niin kasassa. Taidanpa vain "ratsastella" kun yksittäisiä vaihtoja tehdään, mutta kun ne yksittäiset vaihdot tehdään sulkuväistön jälkeen, niin ne on parempia, koska yksinkertaisesti mä vaan RATSASTAN.
Yksinkertaista! Muttei helppoa... Sitä vaan luulee että ratsastaa sen vaihdon. Mutta ei. Pitää ratsastaa _joka ikinen askel_ jonka jälkeen vaihtokin on hallittu.

Puolivahingossa mä ratsastan tota hevosta sulkuväistössä jonka jälkeen tulee hieno vaihto. Pitäisi tää puolivahinko liittää ihan vaan "kun ei tehdä mitään" laukassa.

On tää kouluratsastus sitten sellasta nylpytystä. Mutta siksi niin äärettömän mielenkiintosta. Oikeasti on melko pienestä kiinni kaikki, onnistuuko vaiko eikö?